lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ekologinen talous tuo työtä ja vaurautta Itä-Suomeen



Savoon ja Pohjois-Karjalaan on jaettu vuonna 2014 yritystukia 75 miljoonaa euroa. Suurimmat tuen saajat ovat puunjalostusjätti Stora-Enso Varkaudessa 6,9 miljoonaa ja kaivosyhtiö Mondo Minerals Nickel Outokummussa 1,8 miljoonaa. Virkamiesportaassa ilmeisesti uskotaan tuen tarpeeseen näille suuryhtiöille ja kaivosteollisuuden ja puunjalostuksen tulevaisuuteen Itä-Suomessa.

Ekologisen rakennemuutoksen kannalta tuen suuntaaminen suuryhtiöille on vähintäänkin arveluttavaa, varsinkin kaivosteollisuudelle. Kaivosteollisuuden tukeminen täällä Itä-Suomessa on hyvin ongelmallista, koska mineraaliesiintymät ovat köyhiä. Niiden hyödyntäminen vaatii suurten kivimäärien louhimista ja toiminnassa syntyvä sivukivi on ympäristölle haitallista jätettä, muun muassa radioaktiivisuuden vuoksi. Mahdollisesti loppujen lopuksi tarvitaan bioliuotusmenetelmän käyttämistä. Sitä on yritetty huonolla menestyksellä Talvivaarassa, eikä se ole tiettävästi toiminut missään muuallakaan. Tarvitaanko uutta ympäristöpommia Itä-Suomeen?
Eikö ole viisaampaa ottaa kaatopaikkojen arvokkaat metallit talteen ja ryhtyä kierrättämään 100 prosenttisesti ne?

Metsäjätit ovat tottuneet jatkamaan entisellä uralla valtion myötävaikutuksella. Eikä välttämättä tulevaisuus ole suurten laitosten, koska edessä on kuljetuskustannusten kasvaminen, sillä halpa öljy on lyhytaikainen ilo. Silloin pienemmät alueelliset laitokset, jotka tuottavat samalla lämpöä ja sähköä, ovatkin kilpailukykyisempiä tulevaisuudessa. Metsäteollisuus työllistää pääasiassa puunkorjuussa.
Vaikka Itä-Suomen metsissä vuotuisesta kasvusta hakataan vain 75 prosenttia ja sellupuusta on ylikapasiteettia, niin sen hyödyntäminen vaatii myös sahapuun käytön lisäämistä.
Tähän tarvitaan puurakentamisen uutta tulemista ja puun käytön lisäämistä muun muassa kotimaista puusepänteollisuutta edistämällä. Miksi viedä sahatavara vaikkapa Tanskaan ja tuoda se sieltä valmiina huonekaluina takaisin? Tietenkin voidaan kysyä onko koko vuotuisen kasvun hakkaaminen tarpeellista, toimiihan metsä hiilinieluna.

Puusta voidaan tehdä pakkausmateriaaleja ja korvata muovia, vaatteissa voidaan viskoosilla korvata puuvillaa. Nurmekseen on nousemassa puun biohiiltämö, jonka tuotteella on monipuolista käyttöä esimerkiksi lääketeollisuudessa ja terästeollisuudessa. Lappeenrannassa teknillisellä korkeakoululla on valmistettu jo autoja puusta, lieneekö autotehdas sponsorina.
Puu on monipuolinen uusiutuva raaka-aine, josta kannattaa polttaa vain se mikä ei muuhun kelpaa. Monet PK-yritykset ovat tahoillaan kehitelleet uusia entistä parempia tekniikoita puun polttamiseen. Niille yritystuet olisivat alkuvaiheessa enemmän tarpeen kuin vakiintuneille suuryhtiöille, joille tuotekehittely pitäisi olla osa normaalia liiketoimintaa.
Liian vähäiselle huomiolle on jäänyt toinen uusiutuva raaka-aine, kuituhamppu. Se on varsin satoisa ja soveltuu luonnon kuitujen tuotantoon. Sen teollinen hyödyntäminen pitäisi saada käyntiin, viljely laajenisi painollaan, jos hampulle olisi kysyntää.

Meillä Suomessa on mahdollisuus siirtää huomattava osa niin henkilö- kuin tavaraliikenteestä raiteille ja vapautua öljyriippuvuudesta liikenteessä. Joensuun seudulle voidaan jo olemassa olevan rataverkon turvin järjestää kiskobussiliikennettä. Yöjunaliikenne Helsinkiin ja Turkuun vaatii vain poliittisen päätöksen. Henkilöliikenne Joensuusta Ouluun ja Kuopioon ei vaadi mahdottomia investointeja, mahdottomin on poliittinen päätös.
Bussi- ja taksiliikenteestä ja kaupunkien työkoneista voidaan huomattava osa siirtää toimimaan biokaasulla, kuten Ruotsin kymmenissä kaupungeissa jo tapahtuu. Biokaasu on kaikkein edullisin käyttää liikennepolttoaineena ja on täysin saasteeton. Sen edullisinta raaka-ainetta on viemärijäte, josta vielä jää jäljelle kiinteät aineet kukkamullaksi. Tämäkin vaatii vain poliittisen päätöksen vapauttaa biokaasu verolta.

Aurinkoenergian käytössä otetaan vasta lapsen askeleita. Tampereella on Suomen ensimmäinen kerrostaloyhtiö siirtynyt aurinkopaneelien käyttöön. Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun, Turun yliopiston ja VTT:n maailmassakin ainutlaatuinen yhteinen tutkimus aurinkoenergian käytöstä on uraa uurtava. Sen mukaan Kiinassa voidaan siirtyä kokonaan aurinkoenergiaan jo lähivuosien aikana. Aurinkopaneelien hinnat ovat tippuneet 80 prosenttia Kiinan tultua niiden markkinoille. Oulun yliopiston selvityksen mukaan auringon vuotuinen määrä on Oulussa yhtä suuri kuin Pohjois-Saksassa. Suomessa esimerkiksi kesäistä aurinkoenergiaa voisi varastoida synteettiseen maakaasuun talvikuukausien varalle. Turussa tutkitaan biologista tuotantomenetelmää propaanikaasulle, joka on osa nestekaasua. Se tapahtuisi lopulta auringonvalolla ja sinilevien bakteereilla haitallisesta hiilidioksidista.
 
Kun voimme vapautua öljyriippuvuudesta, samalla meillä on mahdollisuus vapautua fossiilikapitalismista ja lähteä tavoittelemaan toisenlaista, ekologista taloutta. Kun tajuamme sen nyt ja lähdemme hallitusti muutokseen, siitä voi avautua aivan uudet kehitysnäkymät koko Itä-Suomelle.

Tämän päivän pörssiyhtiöt ajavat hyvin lyhytnäköisesti neljännesvuosikatsauksiin perustuvaa tulosta, eivätkä kykene investoimaan pitkällä tähtäimellä. VTT:n johtavan tutkijan Pasi Vainikan mukaan pohjoismaisessa sähköpörssissä megawatti maksaa reilut 30 euroa, kun ydinvoiman hinta on 60 euroa megawatti ja tuulivoiman noin 70 euroa. On selvää, ettei nykyisillä hinnoilla synny uutta tuotantokapasiteettia, sillä nykyinenkin sähköntuotantokapasiteetti on luotu 80 prosenttisesti julkisin varoin, sanoo Vainikka.
Uusiutuvan kierrätystalouden synnyttämiseen tarvitaan nyt samanlaista valtion yhtiöiden perustamista ja valtion tutkimus ja investointitoimintaa, kuin tapahtui 50-luvulla maamme teollistamisessa sodan jälkeen.
Meidän on muutettava ajattelutapaamme ja haluttava itse tehdä oma elämämme paremmaksi. Siihen me voimme käyttää yhteisesti luotua vaurautta valtion avulla. Emme halua luovuttaa päätösvaltaamme markkinavoimille ja sijoittaa varojamme veroparatiiseihin. Helsingin pörssin yhtiöt jakavat tänä keväänä ennätysosingot omistajilleen, 10 miljardia euroa. Niilläkin varoilla voisimme rakentaa yhteistä hyvinvointia kaikille maamme asukkaille ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti