torstai 22. tammikuuta 2015

Isäntämaasopimus, Nato ja historian opetuksia

Päivitän jo viime kesänä kirjoittamani bogitekstin. Se kun tuntuu entistä ajankohtaisemmalta. Silloin Juhannuksen rauhassa lopettelin Markku Jokisipilän ja Janne Könösen laajahkon tutkimuksen Kolmannen valtakunnan vieraat lukemisen. Kalle Kuittisen arvio kirjasta on ilmestynyt 21.5.2014 Tiedonantajassa. Sujuvasti ja osin vauhdikkaasti kirjoitettu teos ilmestyi jo toissa syksynä ja käsittelee Suomea Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä. Erityisesti tutkijat käyvät läpi lähdeaineiston valossa kulttuuri- ja sotilassuhteita. Ne ovatkin olleet yllättävän laajat.

Saksahan oli suomalaisille opiskelupaikkana jo vuosisatoja ja sitä kautta syntyivät suhteet saksalaisiin kulttuurivaikuttajiin ja saksalaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Sotilasyhteistyö taas syntyi jääkärivärväyksen kautta ja keväällä -18 saksalaisten osallistuminen Suomen sisällissotaan ratkaisijana vahvisti tämän yhteistyön.

Suomen saksalaismielisiä yhdisti Hitlerin kansallissosialistiseen Saksaan viha Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Tutkijoiden mukaan saksalaismieliset kulttuuripiirit olivat ”käyttökelpoisia aaseja” Hitlerin politiikan edistämisessä. Sitä vastoin jääkäriupseerien eliitti työskenteli tietoisesti, tavoitteena sotilasyhteistyö Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Teoksesta käy myös hyvin selville Mannerheimin tiiviit suhteet kolmannen valtakunnan johtoon Göringin kautta. Yhdessä Suomen johtavien jääkäriupseerien kanssa Mannerheimin toiminta vei tilanteeseen, joka johti talvisotaan ja liitossa Hitlerin kanssa valloitussotaan.

Tekijät pohtivat myös vaihtoehtoista mahdollisuutta kehitykselle 30-luvun lopulla. He tulevat vahvistaneeksi presidentti Kekkosen aikanaan esittämän arvion, että ”sotiin johti keskinäisen luottamuksen puute”. Neuvostoliitossa syystä seurattiin huolestuneena sotilasyhteistyön lisääntymistä 30-luvun aikana Hitlerin valtaan noustua ja siitä varoitettiin monin eri tavoin hyvin selväsanaisesti Suomen poliittista johtoa. Tutkijat kysyvätkin ”eikö sitä ymmärretty, vai eikö siitä välitetty, mikä on vielä pahempaa”.

Väkisin tulee mieleen tämän päivän tilanne. Suomen armeija osallistuu monin tavoin Naton harjoituksiin ja pelaa muun muassa useita sotapelejä Naton kanssa, mutta yhteistyö Venäjän armeijan kanssa on lopetettu. Isäntämaasopimuksella meitä kytketään entistä tiiviimmin Natoon. Olemme vaarassa kytkeytyä osaksi Naton Baltian puolustusta, kuten Risto Volanen vielä syksyllä epäili ja joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Naton talviharjoitukset Lapissa ennakoivat mitä tuleman pitää. Nato alkaa hääriä ylen ahkeraan nurkissamme. Samaan sarjaan kuulunee myös Yhdysvaltojen kanssa yhteiset "tekniset" harjoitukset Virossa. USA yrittää ujuttaa meitä kaikin konstein osaksi Baltian puolustusta. Nämä kaikki huomataan naapurissa ja tuskinpa parantavat suhteitamme.
Ukrainan kriisin synnyttämässä, valtamedian lietsomassa Venäjän vastaisessa hysteriassa ja Nato-kortin aktiivisessa heiluttelussa tämä historian opetus olisi syytä muistaa.
Jokisipilän ja Könösen toissa vuonna ilmestynyt kirja on valitettavasti ajankohtaisempi tänään, kuin ilmestyessään. Toivoisin, että kokoomus- ja muut johtavat poliitikot lukisivat sen ja pysähtyisivät miettimään, mihin Nato-intoilu voi johtaa.

torstai 15. tammikuuta 2015

Ekologinen täyskäännös politiikkaan


Uusiutuva energia on noussut vakavaksi vaihtoehdoksi fossiilisista polttoaineista vapautumiseksi maailmassa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkijat ovat tehneet tieteellisen läpimurron tutkimuksissaan.
-Tutkijoiden mukaan uusiutuvasta energiasta, kuten auringosta ja tuulesta, tulee halvin energiantuotantomuoto viimeistään 10 vuoden sisällä maailman suurimmille energiamarkkinoille Aasiassa. Siinä energia on halpaa, päästötöntä ja riippumatonta. Vastaavanlaisia uusiutuvan energian simulaatioita ei ole Lappeenrannan teknillisen yliopiston aurinkotalouden professorin Christian Breyerin mukaan aiemmin tehty, kertoo Yle.
Ylen mukaan VTT pyrkii selvittämään, miten Suomi voisi olla energiajärjestelmien kehityksen kärjessä. VTT:n johtavan tutkijan Pasi Vainikan mukaan 90 prosenttia uusiutuvan sektorin bisneksestä on muualla kuin aurinkopaneeleissa tai tuuliturbiineissa. Siis esimerkiksi siinä miten sähkö saatetaan hyväksi käytettävään muotoon liikenteelle ja miten sitä varastoidaan.

– Liikenne on ehkä nopeimmin kannattava ja kiinnostavin, koska siellä on paras maksukyky, Vainikka sanoo viitaten esimerkiksi autoilun sähköistämiseen.

Näin siis tutkijat. Jonkinlaisena taustaoletuksena näyttää olevan, että nykyisenlainen törsäävä elämäntapa voidaan säilyttää eteenkin päin.
Ilmaston muutoksen kannalta autoilun hiilidioksidipäästöistä tulee lähes puolet autojen rakentamisesta. Valtaosa autoilusta tapahtuu kaupungeissa ja elinkaarestaan yksityisauto on käytössä kuusi prosenttia. Miksi kaupungit pitäisi ahtaa niitä täyteen?

Siis ilmastonmuutoksen kannalta on järkevintä joukkoliikenteen kehittäminen ja sen siirtäminen raiteille niin laajasti kuin suinkin. Samoin voidaan tehdä tavaraliikenteelle logistiikkaa kehittämällä. Ja luopumalla ylipäänsä tarpeettomasta tavaran rahtaamisesta ympäri maailman kehittämällä paikallista tuotantoa.
Toimivat lähipalvelut ovat myös osa järkevää ilmastopolitiikkaa. Tietenkin meidän koko elämäntapamme kohtuullistaminen on välttämätöntä.

Öljyriippuvuudesta vapautuminen ekologisesti järkevällä tavalla ei tapahdu ilman voimakasta yhteiskunnan ohjausta ja siihen tarvitaan poliittisia päätöksiä. Sen oli sisäistänyt myös Neste Oilin energia-asiantuntija Lauri Kärnä radion ykkösaamussa.

Olen vakuuttunut, että tarvitaan pitkäjänteisiä investointeja uusiutuvan energian ja muiden uusiutuvien luonnonvarojen järkevään ja suunnitelmalliseen käyttöön. Mittavien julkisten investointien avulla on mahdollista kääntää koko yhteiskunnan infra oikeille, kestävän kehityksen mukaisille raiteille. Se luo kysyntää ja markkinoita innovatiivisille PK-yrityksille. Julkisissa hankinnoissa voidaan suosia uusiutuviin raaka-aineisiin ja uusiutuvaan energiaan perustuvia tuotteita.

Tämän kanssa on täydellisessä ristiriidassa nykyinen julkisen talouden vihaaminen. On hyvin lyhytnäköistä tuijottaa budjettialijäämään, kun samaan aikaan työttömyys kasvaa ja yksityinen teollisuus on kyvytön investoimaan kysynnän ja voittojen puuttuessa. TTIP ja muut vapaakauppasopimukset lisäävät yhtiöiden valtaa julkisen vallan sijaan.

Fossiilisista polttoaineista vapautuminen ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön siirtyminen, joka on ilmastonmuutoksen kannalta välttämätöntä, vaatii nykyisen politiikan täyskäännöstä. On irtaannuttava EU:n leikkaus- ja talouskuripolitiikasta ja torjuttava TTIP ja muut vapaakauppasopimukset. Siihen tarvitaan ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden yhteistä toimintaa.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Mitä vasemmisto tarvitsee politiikassa nyt?


Mitä vasemmisto tarvitsee tällä hetkellä politiikassa? Eikö vasemmisto tarvitse poliittista voimaa, saadakseen politiikassa aikaan täyskäännöksen? Näitä kysellään minulta ja minä kyselen itseltäni.

Eikö nyt tarvita vasemmistoaktiiveilta ruohonjuuritason yhteistoimintaa kaikkien niiden kanssa, jotka sinnikkäästi puolustavat lähikirjastoja, lähikouluja, lähiliikuntapaikkoja, lähiterveysasemia. Puolustavat kaikkien tavoitettavissa olevia laadukkaita julkisia palveluja leikkauspolitiikan ja ”säästöjen” myllerryksessä. Näillä leikkauksilla petataan markkinoita yksityiselle bisnekselle. Niin raadollista politiikka on tänään.

Eikö nyt tarvita yhteistoimintaa ay-liikkeessä ja työpaikoilla kaikkien niiden kanssa, jotka puolustavat luottamusmiesten oikeuksia EK:n masinoimaa hyökkäystä vastaan.
Eikö nyt tarvita yhteistoimintaa nollatuntisopimuksia vastaan ja tukea metallin nuorten käynnistämälle kampanjalle. Samoin vastikkeellisen sosiaaliturvan hylkäämistä ihmisarvoa loukkaavana ja työmarkkinoita rapauttavana ilmiönä.

Eikö TTIP- ja muut ns. vapaakauppasopimukset pidä hylätä yhteisellä Euroopan laajuisella kansalaistoiminnalla.
Eikö nyt Suomen perinteinen sotilaallinen liittoutumattomuus tarvitse ruohonjuuritasolta lähtevää puolustajien yhteistä toimintaa.

Eikö juuri näistä ruohonjuuritason kamppailuista kasva se voima, jolla politiikan suunta käännetään. Se on yhteistä kansainvälistä kamppailua Euroopan suunnasta, jossa Välimeren maiden radikaalit liikkeet näyttävät meille esimerkkiä.
Kreikan Syrica on nostanut kannatuksensa kymmenkertaiseksi, kun se ei ole alistunut leikkauspolitiikkaan ja tavoittelee vakavasti nyt vallankahvaa. Espanjassa kommunistien ja muun vasemmiston yhteistyö toimii ja ovat saaneet rinnalleen torien Tyytymättömien-liikkeestä syntyneen Podemos-liikkeen taistelemaan politiikan täyskäännöksen puolesta.

Tämä yhteinen kamppailu avaa meille vähän umpimielisille suomalaisillekin toisenlaiset näköalat, muutoksen näköalat. Siihen minä haluan osallistua.