maanantai 29. syyskuuta 2014

Stuppin haastattelu


Vastavirtafestivaalilla poikkesi myös pääministerin näköinen Stuppi. Olen onnistunut saamaan käsiini ennen julkaisemattoman haastattelun tapauksesta.

Tervetuloa! Mitä isäntämaasopimus oikein merkitsee? Meneekö Suomi lähemmäs Natoa?

Kiitoksia kutsusta! On kiva välillä laskeutua kansan pariin, onhan minunkin sisälläni pieni kommunisti (välihuutoja: se on varmaan aika pieni). Puhun nyt puoluejohtajan hattu päässä ja voi tulla aika raflaavaa tekstiä.

Tottakai isäntämaasopimus vie meitä lähemmäs Natoa. Sehän on sen tarkoituskin, meillä on kokoomuksessa päätös, tottakai me sitä ajetaan.

Jyrki lupasi USA:n suurlähetystössä ennen vaaleja: jos kokoomus saa pääministerin, niin Natoon mennään. Valitettavasti kansa on meillä niin itsepäistä. Tarvitaan hivutustaktiikkaa.

Tottakai siitä on haittaa Venäjän suhteille, mutta mehän halutaan kuulua länteen, samaan arvoyhteisöön Irakin pommittajan kanssa.

Kuten olen sanonut, meillä on mutkattomat suhteet Venäjään. Talouspakotteilla me nyt näytetään Venäjälle, että me kuulutaan länteen.
Tottakai siitä on meille haittaa. Eihän meillä nyt vahvasti mee, mut vaikeina aikoina tehdään parhaat innovaatiot! Tottakai me teemme kaikki virheitä. Minä erityisesti.

Mitä pääministeri tykkää median roolista Venäjän suhteissa?

Meillä on vapaa media ja yhteiset länsimaiset arvot.Tottakai nyt voi sanoa Venäjästä vapaasti mitä sylki suuhun tuo.
Näin pohjustetaan Nato-jäsenyyttä. Onneksi monet toimittajat tajuaa, mitä pitää tehdä. Ei meidän tarvitse mitenkään ohjailla. Nyt oikein kilpaillaan, kuka repii rajuimmat otsikot Venäjästä.
Tottakai siitä on haittaa meidän suhteille. Mutta kuten sanoin, me halutaan Natoon maksoi mitä maksoi.

Miten kunta- ja soteuudistus etenee?

Tulemme jatkamaan kuntien tehtävien karsimista. Me teemme työtä sen eteen, että ne tehtävät todellakin karsitaan.

Kuntien palveluissa pyörii parikymmentä miljardia euroa riihikuivaa rahaa vuosittain. Me täällä kokoomuksessa uskotaan, että yritykset hoitaa tehokkaammin nää rahat, no ehkä omaan pussiin...

Tottakai kunta- ja soteuudistuksen läpivienti on ollut vaikeaa. Täällä Helsingissäkin olemme yrittäneet karsia lähipalveluja. No ihmiset eivät oikein ymmärrä.

Sanon kaikessa ystävyydessä: Ei ole oikein sopivaa, että te kommunistit olette asettuneet poikkiteloin politiikassa ja alkaneet puolustaa lähipalveluja yhdessä asukkaiden kanssa. Ei semmoinen peli vetele. Laura kyllä teki hyvää työtä.

Hänen kykyjään tarvitaan nyt koko maan palvelujen laittamisessa uuteen uskoon. Tsemppiä Laura Räty: kaikkihan me virheitä tehdään, ja minä erityisesti!

Meillä on kokoomuksessa hyviä innovaatioita, laitetaan lähipalvelut nettiin. Silloinhan ne ovat todella lähellä. Loput laitetaan pyörille, ne voivat tulla vaikka kotiovelle.

Noh, niinku suosikkifilosofini Aristoteles sanois: Onnistuminen luo onnistumista ja epäonnistuminen epäonnistumista.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Vielä Suomen suhteesta Venäjään


”Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen sanoo, että Paasikivi-Kekkosen linja oli yksi vaihe, ja nyt elämme uutta vaihetta - uskottuamme 20 vuotta, että Venäjästä tulee oikeusvaltio ja demokratia.”

Samanlaista sekasotkua kuin Ruokasen kommentti on koko toimittajien Venäjä-keskustelu Ylen aamuTV:ssä viime keskiviikolta.
Ilmeisesti herrat eivät tunne Paasikiven ja Kekkosen ajatuksia Suomen ja NL:n suhteista. He taitavat kuulua siihen jatkumoon, joka sotien välisenä aikana näki uhkan Suomelle tulevan idästä ja haki turvaa lännestä.
Kun silloin lähdettiin sutta pakoon tuli karhu vastaan, Hitlerin Saksa, jonka liittolaisena jouduttiin niin hankalaan rakoon, että on suoranainen ihme, että siitä selviydyttiin itsenäisenä kansakuntana. Tästä seikkailusta viisastuneena sekä Paasikivi että Kekkonen päätyivät siihen, että on Suomen oman edun kannalta välttämätöntä rakentaa luottamukselliset suhteet Venäjään ja hoitaa ne itse.
Olennaista on, ettei Suomen kautta kohdistu naapuriimme sotilaallista uhkaa, meillä on 1300 kilometriä yhteistä rajaa ja lyhin tie Pietariin kulkee Suomen kautta.
Kekkonen piti perussyynä Suomen joutumisessa viime sotiin keskinäistä epäluottamusta. Suomessa sitä lietsoi äänekäs lehdistö ja IKL:n edustajat esiintymisissään ja kasvava sotilasyhteistyö Hitlerin Saksan kanssa. Johtavat poliitikot sitävastoin olivat julkisuudessa hyvinkin pidättyviä lausunnoissaan tutkija Markku Jokisipilän mukaan.

Nyt meillä on myös äänekkäitä johtavia poliitikkoja, jotka heiluttavat innoissaan Nato-korttia ja ovat halukkaita käyttämään Venäjän heikentynyttä asemaa lyhytnäköisesti hyväkseen. He unohtavat Paasikiven ohjeen: ”katsokaa karttaan”, sillä eihän Suomen maantieteellinen asema ole muuttunut miksikään.

Tokko olemme joutuneet tähän tilanteeseen yllättäen. EU-jäsenyys on tuonut mahdollisuuden suuntautua entistä voimakkaammin länteen. Se on myös rohkaissut Nato-haukkoja entistä suurempaan aktiivisuuteen ja lähentymiseen sotilasliittoon isäntämaasopimuksineen. Se voi luoda harhaisen kuvan, että Suomen asema olisi olennaisesti muuttunut.

Minua todella hirvittää, jos näiden toimittajien ajatusmaailma on yleinen eliitin keskuudessa. Eikö historiasta todellakaan ole opittu mitään, vai mistä tämä ajattelun sekavuus ja innostus seikkailupolitiikkaan johtuu?

perjantai 5. syyskuuta 2014

Jäitä hattuun!


Ukrainan kriisin paheneminen sisällissodaksi on antanut Nato-intoilijoille Suomessa lisää vettä myllyyn. Kaikki mahdolliset mediat on valjastettu demonisoimaan Venäjää ja erikoisesti Putinia. Tätä käytetään häikäilemättä Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen.

Kaikesta valtavasta Nato-rummutuksesta huolimatta Suomen kansan enemmistö on edelleen jäsenyyttä vastaan ja kannattaa sotilaallista liittotumattomuutta. Sen vuoksi Nato-mielinen eliitti käyttää hivutustaktiikkaa. Uusin hanke on isäntämaasopimuksen solmiminen Naton kanssa.

Eläköitynyt valtiosihteeri Risto Volanen oli useiden hallitusten ulkopoliittisena asiantuntijana. Blogissaan hän liittää Suomelle ja Ruotsille tarjotun sopimuksen Naton sotilasstrategiaan Baltiassa ja tavoitteeseen ohittaa Venäjän Kaliningradiin tukeutuva puolustus. Tämä horjuttaa Pohjolan sotilaallista tasapainoa. Volasen mukaan Venäjä tuskin jää toimettomaksi, nähtäväksi jää mikä on vastaus. Vaarana on jännityksen kiristyminen myös Pohjolassa. Kriisin oloissa Suomen lentokentät ja muu infra saattaa tulla ennakoivan iskun kohteeksi jo ennen täyttä Nato-jäsenyyttä.

Sotien jälkeisen menestyksellisen ulkopolitiikkamme perusajatus on ollut molemminpuolinen luottamus NL:n ja Venäjän kanssa. Sen kulmakivi on ollut naapurimaamme johdon luottamus siihen, ettei maamme kautta kohdistu uhkaa Leningradiin/ Pietariin.

Jos nyt ollaan tätä luottamusta horjuttamassa, ollaan kaltevalla pinnalla Suomen ulkopolitiikassa. Nato-jäsenyys olisi viimeinen naula arkun kanteen, saattaisi olla jopa kirjaimellisesti. Menettäisimme lopullisesti ulkopoliittisen liikkumavaramme Venäjän suhteen. Joutuisimme suurvaltojen pelinappulaksi ja turvattomuutemme vain lisääntyisi.