tiistai 26. elokuuta 2014

Mihin Rätyä tarvitaan?


Suomessa rustataan ainutlaatuista sosiaali- ja terveydenhoidon mallia. Oikeaa hallintohimmeleiden äitiä, jossa palveluista päättäminen keskitetään viidelle, keskimäärin miljoonan asukkaan kuntayhtymälle. Näissä himmeleissä päätökset lähipalveluistakin keskittyvät huippupoliitikoille ja johtajille. 
Onko nyt niin, että Kuopiossa tiedetään juukalaisten tarpeet paremmin, kuin täällä paikanpäällä.

Kuntiin lausunnolle lähtenyt paperi noudattelee keväällistä puoluejohtajien sopimusta, eikä ole tuonut siihen nähden parannuksia. Päätösvalta karkaa kuntien käsistä lähipalveluissa, säästöä pitää saada, vaikka rahan ja henkilökunnan puute on niissä suurin ongelma. Valtionapua kunnille leikataan. Uutena heikennyksenä on henkilökunnan viiden vuoden irtisanomissuojan purkaminen kuntaliitoksissa. Sehän huonontaa palveluja ja edistää yksityistämistä.

Hallituksessa ministerivaihdosten yhteydessä hanketta vetävään työryhmään uudeksi jäseneksi tuli ministeri Laura Räty. Hän on noussut julkisuuteen verosuunnittelunsa ansiosta toimiessaan yksityisenä lääkärinä takavuosina. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen roolinsa Helsingin kaupungin johdossa, kun hän ajoi voimalla 20 terveysaseman lakkauttamista 24:stä. Sen torppasi kommunistien aloitteesta syntynyt kansalaisliike.

Minusta Räty on juuri oikea henkilö viemään sote-eliitin vallankaappausta eteenpäin. Hänellä riittää häikäilemättömyyttä ja kokemusta siihen. Julkisten sote-palvelujen heikentäminen avaa markkinoita yksityisille yrityksille, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto on vaatinut. Pyöriihän niissä vuosittain 20 miljardia euroa veronmaksajien rahoja ja se kiinnostaa bisnestä.

Olennaista on luoda sellaiset rakenteet, joissa se onnistuu paremmin kuin nykyisin. Varsinkin, kun monissa kunnissa on maksettu kalliit oppirahat yksityistämisistä ja on etsitty keinoja luopua niistä.
Sen vuoksi vallan keskittäminen pienelle sote-eliitille on välttämätöntä. Mutta mitä ihmettä varten eduskunnan vasemmistopuolueet ovat tämmöisessä mukana?

Puolustamalla lähipalveluja ja kunnallista demokratiaa, voisi vasemmisto palauttaa menetetyn luottamuksensa.

maanantai 18. elokuuta 2014

Aivopesua


Viikonloppuna tuli katseltua armaan isänmaan kasvoja poikki Suomen melkeinpä länsirannikolle saakka. Paluumatkalla kuuntelin Petäjävedellä huoltoasemalla erään herrasmiehen todistusta islamistitaistelijoista, kuinka heidät on jo pienestä pitäen aivopesty, emmekä mahda sille mitään. En malttanut, enkä halunnutkaan puuttua keskusteluun ohikulkijana. 

Syvemmälle Keski- Suomeen ajellessani mietiskelin miten jokainen meistä on tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin kasvatti. Sen mukaisesti suhtaudumme muuhun maailmaan ja muihin ihmisiin. Niin tämäkin herrasmies vahvassa uskossaan jo lapsesta saakka ”aivopestynä” tiesi miten islamilaiset ajattelevat ja toimivat. Näitä ajatuksia valtavirtainen media pitää yllä, eikä kyseenalaista ainakaan riittävästi.

Onko taustalla pelko, että yhdestä ennakkoluulosta vapautuminen saattaisi murentaa muitakin uskomuksia? Kuten käsityksemme länsimaisen elämäntavan ylivertaisesta paremmuudesta tai yhteiskuntamme esimerkillisestä demokraattisuudesta.

Aloin epäillä, että tarvitaanko meillä tulevaisuudessa entistä enemmän ”aivopesua”, ettemme huomaisi yhteiskuntamme kasvavaa eriarvoistumista. Ettemme näkisi, kuinka demokraattinen päätöksenteko luisuu yhä kauemmas vaikkapa sote-uudistuksessa, kuinka kilpailuyhteiskunta alistaa kaiken toimintansa markkinoiden armoille. Ettemme huomaisi, kuinka yksi prosentti tai jopa yksi promille ottaa suurimman hyödyn yhdessä luodusta talouden vauraudesta.

Voisiko tässä piillä vasemmiston, koko työväenliikkeen, kaikkien edistyksellisten ihmisten mahdollisuus järkyttää eliitin valta-asemia? Voisimmeko tulla tietoiseksi omasta voimastamme ja sanoa: eihän keisarilla ole vaatteita? 

Voisimmeko heittää taistelukutsun kaikille niille, jotka eivät hyödy tästä politiikasta, suurelle enemmistölle? Nostaisimme esiin Occupy- liikkeen tunnuksen ”me olemme 99 prosenttia” ja vaatisimme talouden ja politiikan laittamista palvelemaan ihmistä. Yhdessä voisimme sen tehdä.