Viikonloppuna oli tilaisuus seurata netin välityksellä livenä Jyväskylän Porvaripeli poikki-keskustelua. Keskustelu oli hyvähenkinen ja siinä tuli esiin monia hyviä ajatuksia ja se myöskin aika hyvin kertoi meille missä suomalainen vasemmisto menee. Niin sen vahvuudet kuin heikkoudetkin.
Itselleni tuli verekseltään tarve hiukan kommentoida käytyä keskustelua. On toiveita herättävää, että tällainen yhteinen pohdiskeleva tapaaminen on järjestynyt. Siitä on hyvä jatkaa ja sellaista tarvitaan muuallekin. Vahinko ettemme saaneet Joensuun hienoa porvaripeli poikki keskustelua tallennettua muidenkin nähtäväksi ja kuultavaksi.
Jyväskylän joissakin puheenvuoroissa tuli esiin kuinka pieni on se porukka, joka porvaripeliä pyörittää ja siitä suurimman hyödyn ottaa. On kiinnostavaa jatkaa pohdintaa. Sehän tarkoittaa, että valtaeliitin sosiaalinen pohja on erittäin kapea ja se taas mahdollistaa vasemmistolle laajemman liittoutuman rakentamisen ja politiikan suunnan muuttamisen. Tämä tietenkin vain, jos politiikkaa lähestytään luokkanäkökulmasta, eikä tuijoteta pelkästään eri puolueiden kannatuslukuihin ja parlamentaariseen kannatukseen.
Monissa puheenvuoroissa korostettiin tarvetta yhteiseen toimintaan erityisesti lähipalvelujen puolesta. Oli esimerkkejä aktiivisesta, suorastaan kommareiden järjestämästä kamppailusta. Mutta tuli myös esiin puutteita aktiivien osallistumisessa niihin terveysasemia, kirjastoja ja muita lähipalveluja puolustaviin liikkeisiin. Pienellä porukalla ei ennätä kaikkeen.
Missä määrin vasemmistoa vaivaa myös porvarillinen politiikkakäsitys, luotetaan vain äänestämiseen ja pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Oikeistohan kyllä käy koko ajan päälle, niin kuin keskustelussa hyvin sanottiin. Se ei tyydy pelkästään äänestämään, vaan joka tuutin täydeltä suolletaan suurkapitalistien edusmiesten ja kokoomuksen propagandaa. Tämäkin lamauttaa meitä, kun valtavirran vasemmisto on hyväksynyt kestävyysvajeen ja velkapeikon. Kommunisteilla on kyllä vaihtoehto nykypolitiikalle ohjelmissaan. Mutta ohjelmien muuttaminen aloitteelliseksi poliittiseksi toiminnaksi takkuaa.
Keskustelussa vaadittiin aivan oikein sellaisia johtajia vasemmistolle, jotka lyövät hanttiin kokoomukselle. Mutta riittääkö tämäkään. Pitääkö vasemmiston lähteä ihmisten kanssa yhdessä ajamaan yhteisiä etuja. Vastako tätä kautta syntyy solidaarisuus, yhteinen voima kasvaa ja voimme haastaa politiikassa oikeiston. Se tulisi näkymään aikanaan kannatuksena myös vaaleissa, mutta ensin on päästävä ääneen ja tultava näkyväksi, hankittava luottamus.
Rita Dahl ehdotti Jyväskylässä vasemmiston yhteistä toimintaa EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusta vastaan. Se saattaisi olla yksi, vasemmistoa kokoava tavoite.
Mielestäni toinen olisi eläkeiän alarajan korotuksen ja ns. eläkeputken tukkimisen estäminen. Rakennusliitto on aloittanut kampanjan Elävänä eläkkeelle ja pyytää muita raskasta työtä tekeviä mukaan. Tartutaanko haasteeseen.
Kolmas ajankohtainen kamppailukysymys on kunta- ja soteuudistus. Joukko valtuutettuja ja muita kuntatoimijoita on käynnistänyt adressikeräyksen. Sitäkin voimme yhdessä nostaa esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti