torstai 20. helmikuuta 2014

Velkamörköä kaatamaan yhdessä

Aamulenkillä törmäsin vanhaan tuttuun. Siinä lähti puheeksi, niin EK:n eläkeiän korotusvaatimukset kuin valtion huono rahatilanne. Ystäväni muisteli työskentelyään Outokumpu Oy:n palveluksessa 80-luvulla, kun yhtiötä alettiin viedä pörssiin.
- Meille työläisille tarjottiin yhtiön osakkeita, kova oli vääntö Tornionkin tehtaalla otetaanko vai jätetäänkö. Siitähän se alkoi valtion yhtiöiden myynti yksityisille, jonka Lipposen hallitukset toteutti laman varjolla ja "sama kaiku on askelten" Kataisenkin hallituksella. Viimeisimpänä Fortumin jakeluverkon ja Rautaruukin myynti.

Mahdottomaksi on mennyt tämä touhu, tuumattiin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana ollessaan Jaakko Kiander selvitti valtion yhtiöiden yksityistämisen tuottaneen selvää tappiota valtiolle miljarditolkulla menetettyinä osinkoina. Kun samaan aikaan helpotettiin pääomatulojen verotusta tuntuvasti, niin eipä ihme, kestävyysvajetta syntyy. Pitää säästää ja säästää, että riittää rahaa osinkojen maksuun ja veroparatiiseihin piilotettavaksi. Samaa politiikkaa tarjotaan lääkkeeksi, jolla vaiva on aiheutettu. Samat puoskarit Olli Rehnistä ja Nallesta alkaen ovat oraakkelina.

Lenkiltä tultuani katselin tutkija Olli Savelan selvitystä. Kestävyysvaje on 2,5 - 11 miljardia laskijasta riippuen. Vuoteen 2060 ulottuvat laskelmat ovat kuuluisien "ennustajaeukkojen" tasoa, emme tiedä mikä esimerkiksi työllisyyden ja verotulojen kehitys tulee olemaan. Niihin vaikutetaan myös poliittisilla päätöksillä.
Vuodesta 2009 valtiontalouden alijäämä on ollut 7 miljardia euroa, valtion rahoitusvarat ovat nyt 62 miljardia. Julkisyhteisöjen varat ovat 250 miljardia, valtion velkaa on vajaat 100 miljardia ja se on kasvanut hitaammin kuin varat. Tammi-syyskuussa 2013 varat kasvoivat 8,9 miljardia euroa ja velat 0,3 miljardia euroa.
Suomen nettovelka on miinuksella 55 prosenttia ja julkinen alijäämä on 2 prosenttia eli euroalueen pienimpiä.
Tämän jälkeen on helppo olla tutkijan kanssa yhtä mieltä, ettei tilanne vaikuta mitenkään pahalta.

Verotusta rukkaamalla oikeudenmukaisempaan suuntaan velkamörkö ajettaisiin maamme rajojen ulkopuolelle kokonaan. Pelkästään pääoman verotuksen nostaminen EU:n keskitasolle toisi 4 miljardia ja pääomatulojen kuntaverotus 2 miljardia euroa valtion ja kuntien kassaan.
Valtion investoinnit jopa velkarahalla olisivat järkevää talouden pitoa. Hetemäen mukaan yksi prosentti lisää työttömiä merkitsee valtiolle yhden miljardin menon lisäystä. Asia lienee myös toisin päin, työttömyyden aleneminen säästää valtion menoja.
ETUC eli Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (Suomen keskusjärjestöt jäseniä) ehdottaa "uutta, rohkeaa sijoitussuunnitelmaa, joka perustuu kestävään teollisuuspolitiikkaan sekä laadukkaisiin työpaikkoihin."
Tässäkin olisi Suomen ay-liikkeelle ja koko vasemmistolle yhteinen toimintasuunta viheltää yhdessä porvaripeli poikki.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Jyväskylän keskustelusta

Viikonloppuna oli tilaisuus seurata netin välityksellä livenä Jyväskylän Porvaripeli poikki-keskustelua. Keskustelu oli hyvähenkinen ja siinä tuli esiin monia hyviä ajatuksia ja se myöskin aika hyvin kertoi meille missä suomalainen vasemmisto menee. Niin sen vahvuudet kuin heikkoudetkin.
Itselleni tuli verekseltään tarve hiukan kommentoida käytyä keskustelua. On toiveita herättävää, että tällainen yhteinen pohdiskeleva tapaaminen on järjestynyt. Siitä on hyvä jatkaa ja sellaista tarvitaan muuallekin. Vahinko ettemme saaneet Joensuun hienoa porvaripeli poikki keskustelua tallennettua muidenkin nähtäväksi ja kuultavaksi.

Jyväskylän joissakin puheenvuoroissa tuli esiin kuinka pieni on se porukka, joka porvaripeliä pyörittää ja siitä suurimman hyödyn ottaa. On kiinnostavaa jatkaa pohdintaa. Sehän tarkoittaa, että valtaeliitin sosiaalinen pohja on erittäin kapea ja se taas mahdollistaa vasemmistolle laajemman liittoutuman rakentamisen ja politiikan suunnan muuttamisen. Tämä tietenkin vain, jos politiikkaa lähestytään luokkanäkökulmasta, eikä tuijoteta pelkästään eri puolueiden kannatuslukuihin ja parlamentaariseen kannatukseen.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin tarvetta yhteiseen toimintaan erityisesti lähipalvelujen puolesta. Oli esimerkkejä aktiivisesta, suorastaan kommareiden järjestämästä kamppailusta. Mutta tuli myös esiin puutteita aktiivien osallistumisessa niihin terveysasemia, kirjastoja ja muita lähipalveluja puolustaviin liikkeisiin. Pienellä porukalla ei ennätä kaikkeen.

Missä määrin vasemmistoa vaivaa myös porvarillinen politiikkakäsitys, luotetaan vain äänestämiseen ja pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Oikeistohan kyllä käy koko ajan päälle, niin kuin keskustelussa hyvin sanottiin. Se ei tyydy pelkästään äänestämään, vaan joka tuutin täydeltä suolletaan suurkapitalistien edusmiesten ja kokoomuksen propagandaa. Tämäkin lamauttaa meitä, kun valtavirran vasemmisto on hyväksynyt kestävyysvajeen ja velkapeikon. Kommunisteilla on kyllä vaihtoehto nykypolitiikalle ohjelmissaan. Mutta ohjelmien muuttaminen aloitteelliseksi poliittiseksi toiminnaksi takkuaa.

Keskustelussa vaadittiin aivan oikein sellaisia johtajia vasemmistolle, jotka lyövät hanttiin kokoomukselle. Mutta riittääkö tämäkään. Pitääkö vasemmiston lähteä ihmisten kanssa yhdessä ajamaan yhteisiä etuja. Vastako tätä kautta syntyy solidaarisuus, yhteinen voima kasvaa ja voimme haastaa politiikassa oikeiston. Se tulisi näkymään aikanaan kannatuksena myös vaaleissa, mutta ensin on päästävä ääneen ja tultava näkyväksi, hankittava luottamus.

Rita Dahl ehdotti Jyväskylässä vasemmiston yhteistä toimintaa EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusta vastaan. Se saattaisi olla yksi, vasemmistoa kokoava tavoite.
Mielestäni toinen olisi eläkeiän alarajan korotuksen ja ns. eläkeputken tukkimisen estäminen. Rakennusliitto on aloittanut kampanjan Elävänä eläkkeelle ja pyytää muita raskasta työtä tekeviä mukaan. Tartutaanko haasteeseen.
Kolmas ajankohtainen kamppailukysymys on kunta- ja soteuudistus. Joukko valtuutettuja ja muita kuntatoimijoita on käynnistänyt adressikeräyksen. Sitäkin voimme yhdessä nostaa esille.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Korkean tason teatteria

Kuluneella viikolla on saatu seurata korkean tason poliittista teatteria, kun päättäjät ovat kiemurrelleet kuin mato koukussa leikkauspolitiikan kanssa. On väitelty vakavalla naamalla leikataanko kolme miljardia heti vai myöhemmin. Muuten velkamörkö vie meidät mennessään, vähintäänkin luottoluokittajat hylkäävät meidät. Tätä kriisitietoisuutta on lietsottu meillä viime elokuun budjettiriihestä lähtien.

Hyvälle hallituksellemme ei ole tuottanut mitään vaikeuksia leikata kuntien valtionosuuksia vuosina 2012-2017 yhteensä noin 7,3 miljardia euroa. Tulevankin hallituksen kädet on näin sidottu ratkaisuun. Lisäksi eri ministeriöiden pitää leikata kuntien toimintoja miljardilla maaliskuun loppuun mennessä hallituksen vaatimuksesta. Näillä toimilla hallitus vauhdittaa  myös kuntien pakkoliitoksia. Tavoitteista on sovittu hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa.

Arvattavasti nämä päätökset ovat herättäneet tyytymättömyyttä kuntakentässä, niin päättäjissä kuin työntekijöissä. Samaan aikaan velkapeikon varjolla Suomeen ajetaan rakenteellisista uudistuksista etenkin kuntien koon kasvattamista ja työurien pidentämistä eläkeikää nostamalla. Vaikka Suomi on EU:n vähiten velkaantuneita maita ja leikkauspolitiikka tulee lisäämään työttömyyttä ja velkaantumista. Hetemäen mukaan prosentin kasvu työttömyydessä lisää miljardin valtion menoja.
Itse asiassa kyse on samasta politiikasta, jota EU, Maailmanpankki ja EKP ovat harjoittaneet Välimeren maissa.

Taustalla on tietenkin EU:n talouskurisopimus, jonka Suomen eduskunta siunasi vähin äänin joulukuussa 2012 lähes yksimielisesti. Siinä asetettiin tiukat rajat budjetin alijäämälle ja valtion velkaantumiselle. Tunnetusti nämä rajat ovat hatusta vedettyjä. Vain vasenryhmän kaksi kansanedustajaa äänesti talouskuria vastaan. Sen vuoksi joudumme seuraamaan arvotonta poliittista teatteria, kun melkein kaikkien korkeimpien päättäjiemme "turpa on höyhenissä".

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (ETUC) vaatii: "-EU:lle kokonaan uutta, rohkeaa sijoitussuunnitelmaa, joka perustuu kestävään teollisuuspolitiikkaan sekä laadukkaisiin työpaikkoihin".
Euroopan vasemmiston toimintaohjelmassa vaaditaan: "- Julkisten palvelujen ja infrastruktuurin uudistamiseksi on tehtävä investointiohjelma tärkeimmille koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen, tutkimuksen, liikenteen ja ympäristöteknologian aloille. Tämä takaa tulevaisuudessa miljoonia uusia työpaikkoja sekä teollisella että palvelusektorilla...

-Valtion on hankittava uusia tuloja verottamalla pääomatuloja ja suuria pääomia. Tämä tulee tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella verouudistuksella, jonka tarkoitus on piristää reaalitaloutta. Kotimaisia talouksia on elvytettävä rakennepolitiikan ja suuremman ostovoiman avulla.
- Veroparatiisit on lakkautettava Euroopassa ja sen ulkopuolella. Hedgerahastot ja roskalainat on kiellettävä, ei vain rekisteröitävä."


Näiden tavoitteiden puolesta voimme toimia Suomessakin koko vasemmiston voimin, jos niin haluamme. Silloin on hylättävä EU:n talouskuri ja leikkauspolitiikka sekä kokoomusyhteistyö ja haettava voimaa kentältä. Yhteistyöllä se onnistuu.