keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ennustajaeukkona

Ei taida kovin ihmeellisiä uusia ajatuksia olla tulossa Urpilaisenkaan tämän päivän seminaarista. Jos on uskomista Tampereen yliopiston professori Jukka Pirttilää, erästä kutsutuista, hallituksen taloustyöryhmän jäsentä. Hän kertoi näkemyksiään radion ykkösaamussa. Vanhaa viiniä tuntui leilissä olevan: työvoiman tarjontaa pitää lisätä eläkeikää nostamalla ja julkinen sektori on mörkö, jota pitää rakenteellisilla ratkaisuilla leikata. Näin kuulemma pitkässä juoksussa saamme kilpailukykyisen talouden. Professori vaati konkretiaa julkisen talouden "sopeuttamiseen". Juustohöylän sijaan pitäisi hänen mukaansa turvata terveydenhoito, mutta alue- ja maataloustuesta voitaisiin leikata.

Samaisessa ohjelmassa Aalto yliopiston professori Pertti Haaparanta oli paljon kriittisempi koko leikkauspolitiikan suhteen. Hänen mukaansa leikkauspolitiikka syrjäyttää ihmisiä työelämästä ja siten toimii työvoimantarjontaoppia vastaan. Hän kyseenalaisti velkaongelman ja ihmetteli miksi velkaantumisen raja ei ole 80 tai 40 prosenttia bruttokansantulosta. Hän kyseli mistä 60 prosentin raja on tullut ja muistutti, että on vakavia tutkimuksia, joissa on osoitettu Suomenkin valtion kestäneen yli sadan prosentin velkaantumisen. Rikkaiden verottaminen on semmoinen tabu, josta kukaan valtavirran talousasiantuntijoista ei uskalla inahtaakaan.

En tiedä oliko Haaparannan tarkoitus rivien välistä viitata viime kevään kohu-uutiseen. Silloinhan paljastui, että amerikkalaisten Reinhartin ja Rogoffin laskelmat 60 prosentin velkaantumisrajasta perustuivat huijaukseen. Ne ovat olleet eurooppalaisen leikkauspolitiikan tieteellisenä perusteluna viime vuosina. Niihin on Olli Rehnkin uskonut. Toimittaja ei ainakaan uskaltanut tarttua aiheeseen, vaikka luultavasti tiesikin asiasta.
Niihin aikoihin uutisoitiin myös EU:n budjettikurin kolmen prosentin alijäämätavoitteen perustuvan täysin hatusta vedettyyn arvioon. Asiasta kertoi alijäämätavoitteen kehittäjä Guy Abeille, Mitterandin hallituksen korkea virkamies.

Niin kauan, kun samoin ajattelevat valtavirran talousoppineet pitävät seminaarejaan ja etsivät perusteluja leikkauspolitiikan ja rakennesopeutusten tekemiseen, mitään uutta ei ole odotettavissa. Saame kuulla vanhaa virttä, kenties vain vähän uutena sovituksena.

Uutta voi syntyä vain, kun kaikkialla Euroopassa lähdemme puolustamaan palkka- ja työehtoja, vaatimaan uusia mittavia julkisia investointeja työpaikkojen luomiseksi. Lähdemme vaatimaan leikkauspolitiikan lopettamista ja rikkaiden panemista verolle. Vaatimaan politiikan kääntämistä 180 astetta nykyisestä.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Harrastajakalastajan sinisiä ajatuksia

Viikko sitten tuli kuunneltua Kohtuus klubissa tutkija Tero Mustosen ansiokas alustus järvikalastuksen ja villin järvikalan käytön puolesta. Tuli siinä esille myös huoli sisävesikalastajien toimeentulosta ja tuhatvuotisen pyyntikulttuurin jatkuvuudesta. Puruveden ammattikalastajat ovat omalla aktiivisuudellaan saaneet Puruveden muikulle EU:n maantieteellisen alkuperäismerkinnän. Nyt voi kuluttaja Hakaniemen hallissa tarkistaa muikkulaatikon kyljestä, ovatko kalat Puruveden kysyttyä muikkua.
Keskustelussa nousi esiin semmoinenkin näkemys, että pienituloisen valinta kaupan kalatiskillä suuntautuu ulkomaiseen kasvatus- tai purkkikalaan, kotimaisen kuhafileen sijaan ihan hintasyistä.

Siitäpä ajatukseni lähti uiskentelemaan ja on tullut erinäisiin johtopäätöksiin siitä mitä asian edistämiseksi voitaisiin tehdä.
Pienten palkkojen reilu nostaminen auttaisi, samoin alimman sosiaaliturvan ns. perusturvan tuntuva korottaminen mahdollistaisi niin villin järvikalan kuin muunkin lähiruuan ostamisen, ainakin silloin tällöin. Pienituloisten vapauttaminen veron maksusta verotettavan tulon alarajaa nostamalla, lisäisi myös ostovoimaa ja parantaisi kaiken paikallisen pientuotannon menekkiä.
Villi järvikala voitaisiin vapauttaa kokonaan arvonlisäverosta. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa voitaisiin myös nostaa tuntuvasti nykyisestä 8500 euron vuositulosta, se helpottaisi kaikkien pienten yritysten asemaa ja parantaisi paikallistuotannon mahdollisuuksia.

Saattaisi olla hyvinkin järkevää kyseenalaistaa koko vapaakauppaideologia. Nythän se tarkoittaa paikallistuotannon tuhoamista kaikkialla maailmassa. Tämä tehdään orjatyövoiman avulla ihmisistä ja ympäristöstä välittämättä. Kansainvälisten suuryritysten tavoitteena on vain häikäilemätön voiton tavoittelu polkemalla palkkoja ja työehtoja globalisaation nimissä. Samalla siirretään voitot verottajan ulottumattomiin kaikenlaisiin veroparatiiseihin.

Näin tullaan parhaillaan käynnissä oleviin EU:n ja USA:n investointisuojaneuvotteluihin. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan niissä ollaan kasvattamassa suurten yhtiöiden mahtia entisestään, jopa pakottamaan valtiot vahingon korvauksiin yhtiöiden oletettujen tappioiden osalta. Aivan uskomatonta röyhkeyttä ehdottaakaan sellaista. Tulevissa eurovaaleissa kannattaa olla tarkkana ehdokkaiden ja puolueiden suhteen, mitä ovat puheet ja mitä ovat teot tässä asiassa.

Pohjimmiltaan tullaan nykyisen yhteiskunnan, globaalin kapitalismin olemukseen. Voiton tavoittelu on ainoa motiivi mikä pitää pyörät pyörimässä. Se on johtanut tuotantoon tuotannon vuoksi, se on avannut hillittömän finanssikeinottelun jättipottien toivossa. Kapitalismi on muuttunut koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaksi suuryhtiöiden ja finanssikeinottelijoiden diktatuuriksi. Siitä vapautuminen on meillä päiväjärjestyksessä.

Ensimmäisenä askeleena on tuhoisan leikkauspolitiikan lopettaminen ja mittavat julkiset investoinnit työllisyyteen ja ympäristön kannalta kestävään talouteen.
Toiseksi rahoitusmarkkinat on saatava niin valtioiden kuin globaalilla tasolla demokraattiseen valvontaan.
Kolmanneksi demokratiaa on laajennettava koko yhteiskunnan perustaan, talouteen. On puututtava suuryhtiöiden omistukseen kansallistamalla strategisesti tärkeät alat. Demokratiaa on laajennettava lisäämällä työntekijöiden oikeutta päättää yrityksen toiminnasta. Poliittista päätöksentekoa on myös demokratisoitava lisäämällä suoraa osallistumista ja kansanäänestyksillä.

Näillä toimenpiteillä avataan tietä toisenlaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan, 2000-luvun sosialismiin. Voimat kokoamalla tavoite on saavutettavissa. Kommunistit ovat valmiit toimimaan yhdessä kaikkien sitä haluavien kanssa.
Näin pitkälle ajatukseni uiskenteli viikossa, mihin vielä ennättäneekään.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Leikkauspolitiikkaa vastaan

Ylen uutisten mukaan hallitus varautuu tekemään maaliskuun kehysriihessä valtion budjettiin mahdollisesti jopa kolmen miljardin euron lisäsäästöt. Hallitusohjelman mukaisesti puolet säästöistä kerätään menojen leikkauksilla ja puolet verojen korotuksilla.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan säästösumma voi kuitenkin vielä muuttua.
– Se voi olla pienempi, mutta se voi olla tietenkin myös isompikin. Sen takia se luku on tietenkin pohjana, kun hallitus kehysriihessä talouspoliittisia päätöksiä tekee.

Katainen: kolme miljardia on hurja summa. Kataisen mukaan myös säästölistoja on tulossa.
– Totta kai tulee. Joudumme tekemään menoleikkauksia ja veronkorotuksia, varoittaa Katainen.
Katainen muistuttaa, että erityisesti veronkorotukset haittaavat talouskasvua.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) vastustaa hallituksessa kaavailtuja kolmen miljardin euron lisäsäästöjä.
– Kolmen miljardin euron säästöt ajaisivat talouden negatiiviseen kierteeseen. Talouspoliittisesti ei järkevää, eikä sosiaalisesti, Arhinmäki kirjoittaa. Arhinmäki palauttaisi varallisuusveron ja korottaisi pääomaverotusta.
– Asehankintojen vähentäminen ei vaikuttaisi talouskasvuun, ministeri sanoo Yle Uutisille.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan mukaan
"erilaisten pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa vain 15,4 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli 20,4 prosenttia. Euroissa ero tarkoittaa noin 4 miljardia euroa. Suomea olennaisesti pienempi pääomaan kohdistuvien verojen osuus oli Baltian maissa, Sloveniassa ja Unkarissa."

Savelan mukaan hallitus leikkaa kunnilta 6,6 miljardia. Ennakkotietojen mukaan suurimmat kuntaleikkaukset osuvat juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin: lapsiin, nuoriin, sairaisiin ja vanhuksiin. Suomessa harjoitetaan jälleen kerran käsittämättömän lyhytnäköistä politiikkaa, jonka laskut tulevat moninkertaisena maksettaviksi tulevina vuosina.

Jatkaako hallitus kunnilta leikkaamista ja siten pakottaa niitä kuntaliitoksiin? Hallituksen politiikka on samaa "säästöpolitiikkaa", jolla Välimeren maiden kansat on jo ajettu kurjuuteen.  Samaa myrkkyä yritetään juottaa meillekin.  Syntyykö hallituksessa lopultakin todellinen vääntö politiikan suunnasta?

Tutkija Jussi Ahokas kirjoittaa blogissaan koko euroalueen kysynnänsäätelyn puolesta. "Euroalueen pelastusoperaatio on syytä aloittaa suurella euroalueen laajuisella investointiohjelmalla, jonka koko on vähintään viisi prosenttiyksikköä talousalueen bruttokansantuotteesta. Vuoden 2013 luvuilla tämä tarkoittaisi noin 500 miljardin euron investointeja...
"Karu totuus on joka tapauksessa se, että esittämäämme pelastuspakettia ja vaihtoehtoisia eurokriisin ratkaisumalleja vastustavien tahojen kyky ratkaista eurokriisi on testattu ja todettu olemattomaksi. On lopulta mahdotonta uskoa Euroopan päättäjien ja kansalaisten olevan niin sivistymättömiä, ettemme missään vaiheessa uskaltaisi myöntää kriisinhoidossa tehtyjä virheitä. Lohdullista tässä tilanteessa on se, että kun virheet myönnetään ja euroalueen massatyöttömyydestä halutaan eroon, ratkaisut ovat valmiina odottamassa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa.


SKP:n puheenjohtajan J-P Väisäsen mukaan nyt pitää nousta puhujalavoille, koska kapitalismi ja uusliberalismi Euroopassa tarkoittaa joukkotyöttömyyttä, asunnottomuutta ja rahan diktatuuria.
"Nykymuotoisena ja nykyisillä valtasuhteilla ja oikeistovoimilla rakennetaan yhä tiukemmin ihmisten vastaista Eurooppaa, Eurooppaa jossa bisnes on asetettu politiikan keskukseksi, ja Eurooppaa jossa pääomat ovat globaalisti veljet keskenään ja Eurooppaa jossa sen ulkorajoista tehdään verisiä kuolemankenttiä.
EU nykymuodossaan on asettunut ihmistä ja kaikkea inhimillistä vastaan. Siksi puhujalavoille nousevat nyt nykymenoon tyytymättömät. Siksi puhujalavoille nousevat Kataisen hallituksen leikkauspolitiikkaan tyytymättömät, Puhujalavoille nousevat Angela Merkelin ja Troikan sanelupolitiikkaan tyytymättömät, Lavoille nousevat puolustusministeri Haglundin sotapolitiikkaan tyytymättömät ja me kaikki kommunistit nousemme kuntaministeri Virkkusen pakkoliitospolitiikkaa 11+1 lakimallia vastustamaan."






torstai 16. tammikuuta 2014

Yksityistä vai julkista toimintaa?

Autokauppias Laakkosen omistama maakuntalehtemme Karjalainen (16.1.) uutisoi, kuinka lastensuojelualan bisnes keskittyy isojen käsiin. Alalla toimivat suurimmat yritykset eläkeyhtiöiden Varma ja Ilmarinen omistama Mediverkko, kansainvälisten pääomasijoittajien omistama Mehiläinen, Care Componet ja Arjessa yhtiöt kasvavat nopeasti.
Mediverkon lastensuojelutoiminta on tuplaantunut parissa vuodessa 10 miljoonaan euroon, Arjessa yhtiön liikevaihto vuodessa 15,5 miljoonaan vuonna 2012. Mehiläinenkin on kasvanut reippaasti. Pienet lastenkodit siirtyvät isojen käsiin.

Care Component on alan johtava yksityinen toimija Länsi-Suomessa. Vuoden 2010 liikevaihto 3,2 miljoonaa kasvoi 15,4 miljoonaan vuonna 2012. Karjalaisen mukaan toimitusjohtaja arvioi viime vuoden liikevaihdoksi 19 miljoonaa euroa.
Kaupparekisterin mukaan yhtiön toimialana on lasten ja nuorten kuntoutus- ja uudelleenohjaustoiminta ja hoito- sekä terapiapalveluiden tarjoaminen.

On mielenkiitoinen kysymys miten tätä toimintaa pitää luokitella. Onko kysymys menestyvästä yksityisestä yritystoiminnasta vai tehottoman julkisen talouden paisuttamisesta. Ymmärtääkseni kunnat ja valtio maksavat laitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten kulut ja huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Alan liikevaihto on 700 miljoonaa euroa vuodessa.

Asia on mielenkiitoinen, koska tiedot eri puolilta Suomea kertovat sosiaalitoimen budjettileikkauksista. Ennaltaehkäisevään toimintaan ei riitä muuta kuin juhlapuheita. Kerettiläinen saattaa jopa ajatella, että kunnissa ovatkin pukit kaalimaan vartijana. Sosiaalipalveluissa "säästäminen" tuo harvoin säästöä. "Ensin meillä tehdään sairaita ja sitten sairaala" laulettiin 60-luvulla. Järkevästä toiminnasta leikkaamalla pakotetaan kunnat kalliisiin ostopalveluihin ja yksityinen bisnes on valmiina saalistamaan. Hallituksen kiristystoimet sopivat hyvin linjaan.

Vanhusten hoivapalvelujen ohella juuri lastensuojeluala on nopeimmin kasvavaa bisnestä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Minua askarruttaa kovasti kiinnostaako yksityistä yritystoimintaa ennaltaehkäisevän toiminnan kehittäminen missään suhteessa. Se olisi kuitenkin todellista säästämistä. Johtaako kehitys vähitellen kuntien oman osaamisen rapautumiseen ja syntyykö tätä kautta lopulta myyjän markkinat.
"Kehitys" on sikälikin ihmeellinen, että väestön valtaenemmistö vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä vast'ikään tehdyn kyselyn mukaan.
Mitä pitää tehdä, että tavallisten ihmisten ääni kuuluisi päättäjille asti?

lauantai 11. tammikuuta 2014

Vaihtoehtoa etsimässä

Pieni parin palstan uutinen Karjalaisessa la 11.1. kertoi  sijoitusrahaston ostaneen kolme päiväkotikiinteistöä Joensuussa yksityiseltä omistajalta. Salkunhoitaja perusteli sijoitusta varmalla vuokran maksajalla, Joensuun kaupungilla. Kiinteistöt on rakennettu vuosina 2011 ja 2012, siis kyseessä on uudet ajanmukaiset tilat.
Kyseinen sijoitusrahasto on ostellut muualtakin maasta vanhusten hoivakoteja ja lasten päiväkoteja. Salkunhoitajan mukaan alalla on käynnissä sama kehitys kuin terveysbisneksessä, pienet paikalliset yritykset siirtyvät suurten ketjujen haltuun. Sijoitusrahastojen tuloa näille markkinoille on vauhdittanut lakimuutos, niiden on mahdollista käyttää toiminnassaan velkavipua.

Pieni neutraali uutinen herätti miettimään. Suuryritykset valtaavat alaa jatkuvasti julkisten palvelujen piiristä, vaikka valtaosa suomalaisista ei hyväksy sitä. Tuoreen, Ylen tekemän selvityksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä ja 85 prosenttia pitää asiaa tärkeänä.
Miten on mahdollista, että silti bisnes valtaa alaa, ovatko päättäjät sokeita ja kuuroja? Vai onko meidän demokratiamme päässyt pahasti rappeutumaan?  Vievätkö korkeat virkamiehet kokoomuspoliitikkojen tuella muita päättäjiä kuin litran mittaa?
Miksi edes vasemmisto ei tuo ihmisten mielipiteitä päätöksentekoon mukaan riittävän voimakkaasti? Onko porvarillinen hegemonia nujertanut vasemmistolaisen ajattelun kokonaan? Eikö vasemmistolla olekaan omaa erilaista ajatusta kuinka yhteiskuntaa pitää kehittää? Olemmeko hyväksyneet kansainvälisen kilpailukyvyn ja bisnesajattelun "omankin" politiikkamme lähtökohdaksi ja siten luopuneet omasta politiikasta.

"Kestävyysvalheellako" meidät on Katainen nujertanut ja pakottanut leikkaamaan kuntien valtionapuja vuodesta toiseen? Näin on hallitus voinut ajaa kuntapäättäjät puun ja kuoren väliin ja pakottanut leikkaamaan ja yksityistämään lähipalveluja.
Hallitus on ajanut kuntia pakkoliitoksiin samalla peukaloruuvilla. Kun se ei näytä riittävän, hallitus on ottamassa nyt järeämmät aseet käyttöön. Vaalilupauksista huolimatta hallituspuolueet aikovat pakottaa kuntia yhdistymään jättikunniksi.

Olisiko vasemmalla opiksi otettavaa rapakon takaa. Seattlen uusi kaupunginvaltuutettu vaatii avajaispuheessaan yhteistä taistelua:
"Kaikille niille jotka ovat valmiita vastustamaan suuryritysten toimia- Seattlessa ja maailmanlaajuisesti- sanon: järjestäytykää. Liittykää kanssamme rakentamaan joukkoliikettä taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä demokraattisen sosialistisen muutoksen puolesta, minkä myötä yhteiskunnan voimavarat voidaan valjastaa ei vain pienen vähemmistön, vaan kaikkien ihmisten hyväksi. Solidaarisuutta."

perjantai 3. tammikuuta 2014

Mikä on sopiva eläkeikä?

Ainakin vuoden verran ovat elinkeinoelämän nokkamiehet rummuttaneet eläkeiän korottamista. Heitä on aktiivisesti säestänyt valtion johtava tutkija Juhana Vartiainen. Lokakuun lopulla asiaa valmistellut Pekkarisen työryhmä sitten esittikin eläkeiän alarajan nostamista kahdella vuodella 65 vuoteen.

EK:n pomo Lasse Laatunen pisti nyt paremmaksi ja ehdotti nostettavaksi eläköitymisikää lisää parilla vuodella 67 vuoteen. Ollaan kuulemma myöhässä eläkeiän noston kansainvälisessä kilpailussa. Konsti on vanha, jota porvaripelissä on käytetty kautta aikojen, korotetaan vaatimuksia, niin alkuperäinen tavoite saadaan läpi kompromissina.

SAK:n ja STTK:n johtajat ovat varovaisesti puhuneet vain työelämän korjaamisesta, jotta työurat jatkuisivat. Porvaripuolen perustelut ovat tainneet mennä todesta huippujohdon työkalupakkiin.

Sen sijaan Rakennusliiton maanlaajuinen neuvottelukokous otti marraskuussa selkeän kielteisen kannan eläkeiän korotukseen. Perustelu oli selvä, harva raksaduunari jaksaa eläkeikään nytkään työelämässä ja hyvin monella työttömyysputki pelastaa köyhyyteen sortumiselta. Monella muullakin alalla sinnitellään loppuvuodet selviytymisen rajoilla. Takana on monikymmenvuotinen työura ja uupumus uhkaa työelämän jatkuvassa myllerryksessä.

Nykyisin voi jäädä eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä. Se antaa joustavan mahdollisuuden työuran jatkamiseen niille, jotka siihen pystyvät ja haluavat. Se onkin nostanut vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikää. Mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana, sitä ongelmaa ei ratkaista nostamalla yleistä eläkeikää. Suomalaisten työurat ovat jo nyt pidemmät kuin EU-maissa keskimäärin. Näin perustellaan Kriittisen ay-verkoston liikkeelle laittamassa adressissa eläkeiän säilyttämistä nykyisellään.

Olisiko nyt eri alojen ay-aktiiveilla mahdollisuus yhteistoimintaan ja torpata yhdessä järjetön vaatimus eläkeiän nostamisesta. Pitäisikö sen sijaan vaatia yleistä työajan lyhentämistä työttömyyden ja työolojen helpottamiseksi. Se olisi mahdollista ay-liikkeen ja vasemmiston yhteisin voimin. Kommunistit ovat omalta osaltaan tähän valmiit.