keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Yhtiöittämisen ongelmia


Juuan kunnanvaltuusto otti viime kokouksessaan aikalisän lämpölaitoksen yhtiöittämisessä vastoin kunnanhallituksen esitystä, eikä suin päin mennyt konsulttidemokratiaan mukaan. Kunnanhallituksen syyskuisen päätöksen mukaan yhtiöittämistä on valmistellut BDO Oy.
Yhtiön nettisivulla kerrotaan, että ”Palveluvalikoimamme käsittää tilintarkastuksen lisäksi kattavat sisäisen tarkastuksen, julkishallinnon, IT-neuvonannon, johtamisen, verotuksen, taloushallinnon ja yritysjärjestelyjen asiantuntijapalvelut. BDO Oy on henkilökuntansa omistama itsenäinen KHT-yhteisö. Kansainvälisesti BDO on maailman viidenneksi suurin tilintarkastusorganisaatio työllistäen yli 56 000 henkeä 144 maassa.” Joten mistään harrastelijaporukasta ei ole kysymys.

Konsulttidemokratia kukoistaa, kun kunnat ovat joutuneet selviytymään samalla väellä lisääntyvistä tehtävistä. Aikaa ei tahdo jäädä asioihin perehtymiseen ja varsinkaan vaativampiin selvityksiin.

Mitään pakkoahan saati sitten tarvetta tähän yhtiöittämiseen ei ole. Kunta voi omalla kaavapäätöksellään velvoittaa liittymään verkostoon sen välittömässä läheisyydessä olevat ja näin luoda kuntalain tarkoittaman ”luonnollisen monopolin”, kuten valtuustonkin kokouksessa tuli esille. Silloin lämpölaitos ja jakeluverkosto voivat jatkaa toimintaansa entiseen malliin ja turhanaikaiselta yhtiöittämisprosessilta vältytään, jossa palaa vain aikaa, rahaa ja tupakkaa.

Kunnan liikelaitoksessa valtuusto säilyttää päätösvallan omissa käsissään jatkossakin, kun lämpölaitoksen asioista, muun muassa kaukolämmön hinnasta päätetään. Sillä turvataan myöskin se, ettei lämpölaitosta lyhytnäköisessä ahneudessa lähdetä lyömään lihoiksi. Tuottaahan se kunnan kassaan riihikuivaa rahaa vuosittain noin 100 000 euroa (Vaarojen Sanomat 6.11.) ja semmoinen kiinnostaa pääomasijoittajia. Kannattavia yhtiöitä ostellaan, saneerataan ja myydään eteenpäin suurille toimijoille. Lopulta asukkaat maksavat monopolihintaa entisen kunnan laitoksen energiasta. Monopolin perustahan on nimenomaan jakeluverkosto, toista ei rinnalle rakenneta.

Joensuun kaupunki meni hätäpäissään yhtiöittämään ja myymään oman energialaitoksensa jo 90-luvulla. Omistaja on vaihtunut Fortumista saksalaisyhtiö EONin kautta taas Fortumiksi. Tulosta on tullut vuosittain, muttei kaupungin kassaan.

Juuan kunta on juuri selvinnyt vuosien jälkeen terveyskeskuksen yksityistämisestä kuiville ja saanut sen jälleen omaksi toiminnakseen. Maksettujen oppirahojen määrää ei taida kukaan tietää, ei ainakaan kukaan ole halukas sitä kertomaan. Pitääkö nyt tehdä uusi harkitsematon päätös ja lähteä yhtiöittämään lämpölaitosta, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Jatkuuko talouskuri?


Astuessaan komisaarin virkaan Jyrki Katainen lupasi jatkossakin talouskuria ja rakenteellisia uudistuksia EU:hun. Siitä huolimatta, että juuri talouskuripolitiikalla Eurooppa on ollut pysähtyneisyyden tilassa jo vuosia. Kokonaiskysynnän puutteesta johtuen kapitalistit eivät investoi, koska voittoa ei ole odotettavissa. Sokea Reettakin näkee, että julkisten menojen leikkaaminen pahentaa tilannetta.

Miksi kuitenkin näin tehdään? Kuka hyötyy? Kuinka paljon vaikuttaa, että päättäjät ovat riippuvaisia valtavirran talousasiantuntijoista? Hehän ovat järkiään samasta muotista tulleita säästöpolitiikan edustajia. Omia virheitä on vaikea tunnustaa. 

Vai ovatko päättäjät myös monin tavoin riippuvaisia rahakkaasta valtaeliitistä, suoranaisen taloudellisen edun toivossa sijoitustensa tai jopa erilaisen korruption kautta.

Vai onko kaiken takana rahaeliitin hyötyminen nykyisestä politiikasta? Kuten valtioille rahan lainaaminen hyvällä tuotolla, heikompien kilpailijoiden syrjäyttäminen markkinoilta. Rakenneuudistusten avulla luodaan uusia pakkotyön muotoja, sosiaaliturvaa leikataan, työ- ja palkkaehtoja heikennetään, työvoiman tarjontaa lisätään. Se turvaa voittojen kasvun lamankin oloissa.
Kukaties talouskuripolitiikalla ajetaan myös entistä laajempaa julkisten palvelujen kilpailuttamista ja yksityistämistä.

Suomessa talouskuria on harjoitettu leikkaamalla kuntien valtionosuuksia. Komissaari Kataisen hallituksen toimesta leikattiin seitsemän miljardia euroa vuoteen 2017 mennessä. Näillä leikkauksilla kuntia painostetaan rakenteellisiin uudistuksiin. Kun kuntien pakkoliittäminen epäonnistui, keksittiin poliittisen eliitin keskuudessa sote-uudistus.

Sillä viedään kunnilta päätösvalta yli puolessa kuntien taloudesta. Muodostetaan tilaaja-tuottaja mallin mukaan monimutkainen ”hallintohimmeli”, jonka avulla tuodaan liike-elämästä kopsatut mallit kuntiin ja virtaviivaistetaan toiminnot yksityistämiseen valmiiksi . Päättäjät kunnissa alistuvat, kun omat johtajat ovat sopineet asiat keskenään.

Rakenteellisia uudistuksia tulee lisää, kun eläkeikää nostetaan ja muutenkin työvoiman tarjontaa lisätään työperäistä maahanmuuttoa vauhdittamalla ja muuttamalla sosiaaliturva vastikkeelliseksi entistä laajemmin.

Kova kilpailu ja epäoikeudenmukaiseksi koettu politiikka ruokkii muukalaisvihaa, jota oikeistopopulistit käyttävät hyväkseen. Se voi lisääntyessään kohdistua kaikkia heikompia kohtaan. Uusliberalismi on lyhytnäköiseen oman edun tavoitteluun nojaava yhteiskunta- ja ihmiskäsitys, eikä pelkästään talousoppi. Se tuottaa armottoman kilpailuyhteiskunnan, jossa osattomat yllytetään toistensa kimppuun. Nythän meillä on ruvettu rikkaiden sijaan kadehtimaan köyhiä.

Riittääkö vasemmistolle tässä tilanteessa pelkkä ääri-ilmiöiden arvostelu? Tarvitaanko enemmän koko uusliberaalin kapitalismin kritiikkiä ja ennen muuta käytännön kamppailua?

Pitää hylätä talouskuripolitiikka, leikkaukset, sotekaappaus, eläkeiän korotus, työttömien kyykytys. Se ei onnistu ilman koko työväenliikkeen voimien kokoamista mittavan julkisen työllistävän investointiohjelman, radikaalin työajan lyhentämisen, kuntien valtionapujen korottamisen, oikeudenmukaisemman tulonjaon ja laajemman demokratian vaatimusten taakse.

Helsingissä 24. lokakuuta järjestetään mielenosoitus rauhan ja ympäristön puolesta, jossa erilaiset liikkeet kohtaavat. Se voisi olla alku uudenlaiselle yhteistyölle ja laajemman liikkeen kokoamiselle. Myös ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen paikka on siellä.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Stuppin haastattelu


Vastavirtafestivaalilla poikkesi myös pääministerin näköinen Stuppi. Olen onnistunut saamaan käsiini ennen julkaisemattoman haastattelun tapauksesta.

Tervetuloa! Mitä isäntämaasopimus oikein merkitsee? Meneekö Suomi lähemmäs Natoa?

Kiitoksia kutsusta! On kiva välillä laskeutua kansan pariin, onhan minunkin sisälläni pieni kommunisti (välihuutoja: se on varmaan aika pieni). Puhun nyt puoluejohtajan hattu päässä ja voi tulla aika raflaavaa tekstiä.

Tottakai isäntämaasopimus vie meitä lähemmäs Natoa. Sehän on sen tarkoituskin, meillä on kokoomuksessa päätös, tottakai me sitä ajetaan.

Jyrki lupasi USA:n suurlähetystössä ennen vaaleja: jos kokoomus saa pääministerin, niin Natoon mennään. Valitettavasti kansa on meillä niin itsepäistä. Tarvitaan hivutustaktiikkaa.

Tottakai siitä on haittaa Venäjän suhteille, mutta mehän halutaan kuulua länteen, samaan arvoyhteisöön Irakin pommittajan kanssa.

Kuten olen sanonut, meillä on mutkattomat suhteet Venäjään. Talouspakotteilla me nyt näytetään Venäjälle, että me kuulutaan länteen.
Tottakai siitä on meille haittaa. Eihän meillä nyt vahvasti mee, mut vaikeina aikoina tehdään parhaat innovaatiot! Tottakai me teemme kaikki virheitä. Minä erityisesti.

Mitä pääministeri tykkää median roolista Venäjän suhteissa?

Meillä on vapaa media ja yhteiset länsimaiset arvot.Tottakai nyt voi sanoa Venäjästä vapaasti mitä sylki suuhun tuo.
Näin pohjustetaan Nato-jäsenyyttä. Onneksi monet toimittajat tajuaa, mitä pitää tehdä. Ei meidän tarvitse mitenkään ohjailla. Nyt oikein kilpaillaan, kuka repii rajuimmat otsikot Venäjästä.
Tottakai siitä on haittaa meidän suhteille. Mutta kuten sanoin, me halutaan Natoon maksoi mitä maksoi.

Miten kunta- ja soteuudistus etenee?

Tulemme jatkamaan kuntien tehtävien karsimista. Me teemme työtä sen eteen, että ne tehtävät todellakin karsitaan.

Kuntien palveluissa pyörii parikymmentä miljardia euroa riihikuivaa rahaa vuosittain. Me täällä kokoomuksessa uskotaan, että yritykset hoitaa tehokkaammin nää rahat, no ehkä omaan pussiin...

Tottakai kunta- ja soteuudistuksen läpivienti on ollut vaikeaa. Täällä Helsingissäkin olemme yrittäneet karsia lähipalveluja. No ihmiset eivät oikein ymmärrä.

Sanon kaikessa ystävyydessä: Ei ole oikein sopivaa, että te kommunistit olette asettuneet poikkiteloin politiikassa ja alkaneet puolustaa lähipalveluja yhdessä asukkaiden kanssa. Ei semmoinen peli vetele. Laura kyllä teki hyvää työtä.

Hänen kykyjään tarvitaan nyt koko maan palvelujen laittamisessa uuteen uskoon. Tsemppiä Laura Räty: kaikkihan me virheitä tehdään, ja minä erityisesti!

Meillä on kokoomuksessa hyviä innovaatioita, laitetaan lähipalvelut nettiin. Silloinhan ne ovat todella lähellä. Loput laitetaan pyörille, ne voivat tulla vaikka kotiovelle.

Noh, niinku suosikkifilosofini Aristoteles sanois: Onnistuminen luo onnistumista ja epäonnistuminen epäonnistumista.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Vielä Suomen suhteesta Venäjään


”Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen sanoo, että Paasikivi-Kekkosen linja oli yksi vaihe, ja nyt elämme uutta vaihetta - uskottuamme 20 vuotta, että Venäjästä tulee oikeusvaltio ja demokratia.”

Samanlaista sekasotkua kuin Ruokasen kommentti on koko toimittajien Venäjä-keskustelu Ylen aamuTV:ssä viime keskiviikolta.
Ilmeisesti herrat eivät tunne Paasikiven ja Kekkosen ajatuksia Suomen ja NL:n suhteista. He taitavat kuulua siihen jatkumoon, joka sotien välisenä aikana näki uhkan Suomelle tulevan idästä ja haki turvaa lännestä.
Kun silloin lähdettiin sutta pakoon tuli karhu vastaan, Hitlerin Saksa, jonka liittolaisena jouduttiin niin hankalaan rakoon, että on suoranainen ihme, että siitä selviydyttiin itsenäisenä kansakuntana. Tästä seikkailusta viisastuneena sekä Paasikivi että Kekkonen päätyivät siihen, että on Suomen oman edun kannalta välttämätöntä rakentaa luottamukselliset suhteet Venäjään ja hoitaa ne itse.
Olennaista on, ettei Suomen kautta kohdistu naapuriimme sotilaallista uhkaa, meillä on 1300 kilometriä yhteistä rajaa ja lyhin tie Pietariin kulkee Suomen kautta.
Kekkonen piti perussyynä Suomen joutumisessa viime sotiin keskinäistä epäluottamusta. Suomessa sitä lietsoi äänekäs lehdistö ja IKL:n edustajat esiintymisissään ja kasvava sotilasyhteistyö Hitlerin Saksan kanssa. Johtavat poliitikot sitävastoin olivat julkisuudessa hyvinkin pidättyviä lausunnoissaan tutkija Markku Jokisipilän mukaan.

Nyt meillä on myös äänekkäitä johtavia poliitikkoja, jotka heiluttavat innoissaan Nato-korttia ja ovat halukkaita käyttämään Venäjän heikentynyttä asemaa lyhytnäköisesti hyväkseen. He unohtavat Paasikiven ohjeen: ”katsokaa karttaan”, sillä eihän Suomen maantieteellinen asema ole muuttunut miksikään.

Tokko olemme joutuneet tähän tilanteeseen yllättäen. EU-jäsenyys on tuonut mahdollisuuden suuntautua entistä voimakkaammin länteen. Se on myös rohkaissut Nato-haukkoja entistä suurempaan aktiivisuuteen ja lähentymiseen sotilasliittoon isäntämaasopimuksineen. Se voi luoda harhaisen kuvan, että Suomen asema olisi olennaisesti muuttunut.

Minua todella hirvittää, jos näiden toimittajien ajatusmaailma on yleinen eliitin keskuudessa. Eikö historiasta todellakaan ole opittu mitään, vai mistä tämä ajattelun sekavuus ja innostus seikkailupolitiikkaan johtuu?

perjantai 5. syyskuuta 2014

Jäitä hattuun!


Ukrainan kriisin paheneminen sisällissodaksi on antanut Nato-intoilijoille Suomessa lisää vettä myllyyn. Kaikki mahdolliset mediat on valjastettu demonisoimaan Venäjää ja erikoisesti Putinia. Tätä käytetään häikäilemättä Suomen Nato-jäsenyyden ajamiseen.

Kaikesta valtavasta Nato-rummutuksesta huolimatta Suomen kansan enemmistö on edelleen jäsenyyttä vastaan ja kannattaa sotilaallista liittotumattomuutta. Sen vuoksi Nato-mielinen eliitti käyttää hivutustaktiikkaa. Uusin hanke on isäntämaasopimuksen solmiminen Naton kanssa.

Eläköitynyt valtiosihteeri Risto Volanen oli useiden hallitusten ulkopoliittisena asiantuntijana. Blogissaan hän liittää Suomelle ja Ruotsille tarjotun sopimuksen Naton sotilasstrategiaan Baltiassa ja tavoitteeseen ohittaa Venäjän Kaliningradiin tukeutuva puolustus. Tämä horjuttaa Pohjolan sotilaallista tasapainoa. Volasen mukaan Venäjä tuskin jää toimettomaksi, nähtäväksi jää mikä on vastaus. Vaarana on jännityksen kiristyminen myös Pohjolassa. Kriisin oloissa Suomen lentokentät ja muu infra saattaa tulla ennakoivan iskun kohteeksi jo ennen täyttä Nato-jäsenyyttä.

Sotien jälkeisen menestyksellisen ulkopolitiikkamme perusajatus on ollut molemminpuolinen luottamus NL:n ja Venäjän kanssa. Sen kulmakivi on ollut naapurimaamme johdon luottamus siihen, ettei maamme kautta kohdistu uhkaa Leningradiin/ Pietariin.

Jos nyt ollaan tätä luottamusta horjuttamassa, ollaan kaltevalla pinnalla Suomen ulkopolitiikassa. Nato-jäsenyys olisi viimeinen naula arkun kanteen, saattaisi olla jopa kirjaimellisesti. Menettäisimme lopullisesti ulkopoliittisen liikkumavaramme Venäjän suhteen. Joutuisimme suurvaltojen pelinappulaksi ja turvattomuutemme vain lisääntyisi.

tiistai 26. elokuuta 2014

Mihin Rätyä tarvitaan?


Suomessa rustataan ainutlaatuista sosiaali- ja terveydenhoidon mallia. Oikeaa hallintohimmeleiden äitiä, jossa palveluista päättäminen keskitetään viidelle, keskimäärin miljoonan asukkaan kuntayhtymälle. Näissä himmeleissä päätökset lähipalveluistakin keskittyvät huippupoliitikoille ja johtajille. 
Onko nyt niin, että Kuopiossa tiedetään juukalaisten tarpeet paremmin, kuin täällä paikanpäällä.

Kuntiin lausunnolle lähtenyt paperi noudattelee keväällistä puoluejohtajien sopimusta, eikä ole tuonut siihen nähden parannuksia. Päätösvalta karkaa kuntien käsistä lähipalveluissa, säästöä pitää saada, vaikka rahan ja henkilökunnan puute on niissä suurin ongelma. Valtionapua kunnille leikataan. Uutena heikennyksenä on henkilökunnan viiden vuoden irtisanomissuojan purkaminen kuntaliitoksissa. Sehän huonontaa palveluja ja edistää yksityistämistä.

Hallituksessa ministerivaihdosten yhteydessä hanketta vetävään työryhmään uudeksi jäseneksi tuli ministeri Laura Räty. Hän on noussut julkisuuteen verosuunnittelunsa ansiosta toimiessaan yksityisenä lääkärinä takavuosina. Vähemmälle huomiolle on jäänyt hänen roolinsa Helsingin kaupungin johdossa, kun hän ajoi voimalla 20 terveysaseman lakkauttamista 24:stä. Sen torppasi kommunistien aloitteesta syntynyt kansalaisliike.

Minusta Räty on juuri oikea henkilö viemään sote-eliitin vallankaappausta eteenpäin. Hänellä riittää häikäilemättömyyttä ja kokemusta siihen. Julkisten sote-palvelujen heikentäminen avaa markkinoita yksityisille yrityksille, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto on vaatinut. Pyöriihän niissä vuosittain 20 miljardia euroa veronmaksajien rahoja ja se kiinnostaa bisnestä.

Olennaista on luoda sellaiset rakenteet, joissa se onnistuu paremmin kuin nykyisin. Varsinkin, kun monissa kunnissa on maksettu kalliit oppirahat yksityistämisistä ja on etsitty keinoja luopua niistä.
Sen vuoksi vallan keskittäminen pienelle sote-eliitille on välttämätöntä. Mutta mitä ihmettä varten eduskunnan vasemmistopuolueet ovat tämmöisessä mukana?

Puolustamalla lähipalveluja ja kunnallista demokratiaa, voisi vasemmisto palauttaa menetetyn luottamuksensa.

maanantai 18. elokuuta 2014

Aivopesua


Viikonloppuna tuli katseltua armaan isänmaan kasvoja poikki Suomen melkeinpä länsirannikolle saakka. Paluumatkalla kuuntelin Petäjävedellä huoltoasemalla erään herrasmiehen todistusta islamistitaistelijoista, kuinka heidät on jo pienestä pitäen aivopesty, emmekä mahda sille mitään. En malttanut, enkä halunnutkaan puuttua keskusteluun ohikulkijana. 

Syvemmälle Keski- Suomeen ajellessani mietiskelin miten jokainen meistä on tietyn yhteiskunnan ja kulttuurin kasvatti. Sen mukaisesti suhtaudumme muuhun maailmaan ja muihin ihmisiin. Niin tämäkin herrasmies vahvassa uskossaan jo lapsesta saakka ”aivopestynä” tiesi miten islamilaiset ajattelevat ja toimivat. Näitä ajatuksia valtavirtainen media pitää yllä, eikä kyseenalaista ainakaan riittävästi.

Onko taustalla pelko, että yhdestä ennakkoluulosta vapautuminen saattaisi murentaa muitakin uskomuksia? Kuten käsityksemme länsimaisen elämäntavan ylivertaisesta paremmuudesta tai yhteiskuntamme esimerkillisestä demokraattisuudesta.

Aloin epäillä, että tarvitaanko meillä tulevaisuudessa entistä enemmän ”aivopesua”, ettemme huomaisi yhteiskuntamme kasvavaa eriarvoistumista. Ettemme näkisi, kuinka demokraattinen päätöksenteko luisuu yhä kauemmas vaikkapa sote-uudistuksessa, kuinka kilpailuyhteiskunta alistaa kaiken toimintansa markkinoiden armoille. Ettemme huomaisi, kuinka yksi prosentti tai jopa yksi promille ottaa suurimman hyödyn yhdessä luodusta talouden vauraudesta.

Voisiko tässä piillä vasemmiston, koko työväenliikkeen, kaikkien edistyksellisten ihmisten mahdollisuus järkyttää eliitin valta-asemia? Voisimmeko tulla tietoiseksi omasta voimastamme ja sanoa: eihän keisarilla ole vaatteita? 

Voisimmeko heittää taistelukutsun kaikille niille, jotka eivät hyödy tästä politiikasta, suurelle enemmistölle? Nostaisimme esiin Occupy- liikkeen tunnuksen ”me olemme 99 prosenttia” ja vaatisimme talouden ja politiikan laittamista palvelemaan ihmistä. Yhdessä voisimme sen tehdä.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Nato ja historian opetuksia


Päivitän jo viime kesänä kirjoittamani bogitekstin. Se kun tuntuu entistä ajankohtaisemmalta. Silloin Juhannuksen rauhassa lopettelin Markku Jokisipilän ja Janne Könösen laajahkon tutkimuksen Kolmannen valtakunnan vieraat lukemisen. Kalle Kuittisen arvio kirjasta on ilmestynyt 21.5.2014 Tiedonantajassa. Sujuvasti ja osin vauhdikkaasti kirjoitettu teos ilmestyi jo toissa syksynä ja käsittelee Suomea Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä. Erityisesti tutkijat käyvät läpi lähdeaineiston valossa kulttuuri- ja sotilassuhteita. Ne ovatkin olleet yllättävän laajat.

Saksahan oli suomalaisille opiskelupaikkana jo vuosisatoja ja sitä kautta syntyivät suhteet saksalaisiin kulttuurivaikuttajiin ja saksalaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja taiteeseen. Sotilasyhteistyö taas syntyi jääkärivärväyksen kautta ja keväällä -18 saksalaisten osallistuminen Suomen sisällissotaan ratkaisijana vahvisti tämän yhteistyön.

Suomen saksalaismielisiä yhdisti Hitlerin kansallissosialistiseen Saksaan viha Neuvostoliittoa ja kommunismia kohtaan. Tutkijoiden mukaan saksalaismieliset kulttuuripiirit olivat ”käyttökelpoisia aaseja” Hitlerin politiikan edistämisessä. Sitä vastoin jääkäriupseerien eliitti työskenteli tietoisesti, tavoitteena sotilasyhteistyö Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Teoksesta käy myös hyvin selville Mannerheimin tiiviit suhteet kolmannen valtakunnan johtoon Göringin kautta. Yhdessä Suomen johtavien jääkäriupseerien kanssa Mannerheimin toiminta vei tilanteeseen, joka johti talvisotaan ja liitossa Hitlerin kanssa valloitussotaan.

Tekijät pohtivat myös vaihtoehtoista mahdollisuutta kehitykselle 30-luvun lopulla. He tulevat vahvistaneeksi presidentti Kekkosen aikanaan esittämän arvion, että ”sotiin johti keskinäisen luottamuksen puute”. Neuvostoliitossa syystä seurattiin huolestuneena sotilasyhteistyön lisääntymistä 30-luvun aikana Hitlerin valtaan noustua ja siitä varoitettiin monin eri tavoin hyvin selväsanaisesti Suomen poliittista johtoa. Tutkijat kysyvätkin ”eikö sitä ymmärretty, vai eikö siitä välitetty, mikä on vielä pahempaa”.

Väkisin tulee mieleen tämän päivän tilanne. Suomen armeija osallistuu monin tavoin Naton harjoituksiin ja pelaa muun muassa useita sotapelejä Naton kanssa, mutta yhteistyö Venäjän armeijan kanssa on lopetettu. Isäntämaasopimuksella meitä kytketään entistä tiiviimmin Natoon. Olemme vaarassa kytkeytyä osaksi Naton Baltian puolustusta, kuten Risto Volanen vielä syksyllä epäili ja joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Naton talviharjoitukset Lapissa ennakoivat mitä tuleman pitää. Nato alkaa hääriä ylen ahkeraan nurkissamme. Samaan sarjaan kuulunee myös Yhdysvaltojen kanssa yhteiset "tekniset" harjoitukset Virossa. USA yrittää ujuttaa meitä kaikin konstein osaksi Baltian puolustusta. Nämä kaikki huomataan naapurissa ja tuskinpa parantavat suhteitamme.
Ukrainan kriisin synnyttämässä, valtamedian lietsomassa Venäjän vastaisessa hysteriassa ja Nato-kortin aktiivisessa heiluttelussa tämä historian opetus olisi syytä muistaa.
Jokisipilän ja Könösen toissa vuonna ilmestynyt kirja on valitettavasti ajankohtaisempi tänään, kuin ilmestyessään. Toivoisin, että kokoomus- ja muut johtavat poliitikot lukisivat sen ja pysähtyisivät miettimään, mihin Nato-intoilu voi johtaa.

torstai 20. helmikuuta 2014

Velkamörköä kaatamaan yhdessä

Aamulenkillä törmäsin vanhaan tuttuun. Siinä lähti puheeksi, niin EK:n eläkeiän korotusvaatimukset kuin valtion huono rahatilanne. Ystäväni muisteli työskentelyään Outokumpu Oy:n palveluksessa 80-luvulla, kun yhtiötä alettiin viedä pörssiin.
- Meille työläisille tarjottiin yhtiön osakkeita, kova oli vääntö Tornionkin tehtaalla otetaanko vai jätetäänkö. Siitähän se alkoi valtion yhtiöiden myynti yksityisille, jonka Lipposen hallitukset toteutti laman varjolla ja "sama kaiku on askelten" Kataisenkin hallituksella. Viimeisimpänä Fortumin jakeluverkon ja Rautaruukin myynti.

Mahdottomaksi on mennyt tämä touhu, tuumattiin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana ollessaan Jaakko Kiander selvitti valtion yhtiöiden yksityistämisen tuottaneen selvää tappiota valtiolle miljarditolkulla menetettyinä osinkoina. Kun samaan aikaan helpotettiin pääomatulojen verotusta tuntuvasti, niin eipä ihme, kestävyysvajetta syntyy. Pitää säästää ja säästää, että riittää rahaa osinkojen maksuun ja veroparatiiseihin piilotettavaksi. Samaa politiikkaa tarjotaan lääkkeeksi, jolla vaiva on aiheutettu. Samat puoskarit Olli Rehnistä ja Nallesta alkaen ovat oraakkelina.

Lenkiltä tultuani katselin tutkija Olli Savelan selvitystä. Kestävyysvaje on 2,5 - 11 miljardia laskijasta riippuen. Vuoteen 2060 ulottuvat laskelmat ovat kuuluisien "ennustajaeukkojen" tasoa, emme tiedä mikä esimerkiksi työllisyyden ja verotulojen kehitys tulee olemaan. Niihin vaikutetaan myös poliittisilla päätöksillä.
Vuodesta 2009 valtiontalouden alijäämä on ollut 7 miljardia euroa, valtion rahoitusvarat ovat nyt 62 miljardia. Julkisyhteisöjen varat ovat 250 miljardia, valtion velkaa on vajaat 100 miljardia ja se on kasvanut hitaammin kuin varat. Tammi-syyskuussa 2013 varat kasvoivat 8,9 miljardia euroa ja velat 0,3 miljardia euroa.
Suomen nettovelka on miinuksella 55 prosenttia ja julkinen alijäämä on 2 prosenttia eli euroalueen pienimpiä.
Tämän jälkeen on helppo olla tutkijan kanssa yhtä mieltä, ettei tilanne vaikuta mitenkään pahalta.

Verotusta rukkaamalla oikeudenmukaisempaan suuntaan velkamörkö ajettaisiin maamme rajojen ulkopuolelle kokonaan. Pelkästään pääoman verotuksen nostaminen EU:n keskitasolle toisi 4 miljardia ja pääomatulojen kuntaverotus 2 miljardia euroa valtion ja kuntien kassaan.
Valtion investoinnit jopa velkarahalla olisivat järkevää talouden pitoa. Hetemäen mukaan yksi prosentti lisää työttömiä merkitsee valtiolle yhden miljardin menon lisäystä. Asia lienee myös toisin päin, työttömyyden aleneminen säästää valtion menoja.
ETUC eli Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (Suomen keskusjärjestöt jäseniä) ehdottaa "uutta, rohkeaa sijoitussuunnitelmaa, joka perustuu kestävään teollisuuspolitiikkaan sekä laadukkaisiin työpaikkoihin."
Tässäkin olisi Suomen ay-liikkeelle ja koko vasemmistolle yhteinen toimintasuunta viheltää yhdessä porvaripeli poikki.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Jyväskylän keskustelusta

Viikonloppuna oli tilaisuus seurata netin välityksellä livenä Jyväskylän Porvaripeli poikki-keskustelua. Keskustelu oli hyvähenkinen ja siinä tuli esiin monia hyviä ajatuksia ja se myöskin aika hyvin kertoi meille missä suomalainen vasemmisto menee. Niin sen vahvuudet kuin heikkoudetkin.
Itselleni tuli verekseltään tarve hiukan kommentoida käytyä keskustelua. On toiveita herättävää, että tällainen yhteinen pohdiskeleva tapaaminen on järjestynyt. Siitä on hyvä jatkaa ja sellaista tarvitaan muuallekin. Vahinko ettemme saaneet Joensuun hienoa porvaripeli poikki keskustelua tallennettua muidenkin nähtäväksi ja kuultavaksi.

Jyväskylän joissakin puheenvuoroissa tuli esiin kuinka pieni on se porukka, joka porvaripeliä pyörittää ja siitä suurimman hyödyn ottaa. On kiinnostavaa jatkaa pohdintaa. Sehän tarkoittaa, että valtaeliitin sosiaalinen pohja on erittäin kapea ja se taas mahdollistaa vasemmistolle laajemman liittoutuman rakentamisen ja politiikan suunnan muuttamisen. Tämä tietenkin vain, jos politiikkaa lähestytään luokkanäkökulmasta, eikä tuijoteta pelkästään eri puolueiden kannatuslukuihin ja parlamentaariseen kannatukseen.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin tarvetta yhteiseen toimintaan erityisesti lähipalvelujen puolesta. Oli esimerkkejä aktiivisesta, suorastaan kommareiden järjestämästä kamppailusta. Mutta tuli myös esiin puutteita aktiivien osallistumisessa niihin terveysasemia, kirjastoja ja muita lähipalveluja puolustaviin liikkeisiin. Pienellä porukalla ei ennätä kaikkeen.

Missä määrin vasemmistoa vaivaa myös porvarillinen politiikkakäsitys, luotetaan vain äänestämiseen ja pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Oikeistohan kyllä käy koko ajan päälle, niin kuin keskustelussa hyvin sanottiin. Se ei tyydy pelkästään äänestämään, vaan joka tuutin täydeltä suolletaan suurkapitalistien edusmiesten ja kokoomuksen propagandaa. Tämäkin lamauttaa meitä, kun valtavirran vasemmisto on hyväksynyt kestävyysvajeen ja velkapeikon. Kommunisteilla on kyllä vaihtoehto nykypolitiikalle ohjelmissaan. Mutta ohjelmien muuttaminen aloitteelliseksi poliittiseksi toiminnaksi takkuaa.

Keskustelussa vaadittiin aivan oikein sellaisia johtajia vasemmistolle, jotka lyövät hanttiin kokoomukselle. Mutta riittääkö tämäkään. Pitääkö vasemmiston lähteä ihmisten kanssa yhdessä ajamaan yhteisiä etuja. Vastako tätä kautta syntyy solidaarisuus, yhteinen voima kasvaa ja voimme haastaa politiikassa oikeiston. Se tulisi näkymään aikanaan kannatuksena myös vaaleissa, mutta ensin on päästävä ääneen ja tultava näkyväksi, hankittava luottamus.

Rita Dahl ehdotti Jyväskylässä vasemmiston yhteistä toimintaa EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusta vastaan. Se saattaisi olla yksi, vasemmistoa kokoava tavoite.
Mielestäni toinen olisi eläkeiän alarajan korotuksen ja ns. eläkeputken tukkimisen estäminen. Rakennusliitto on aloittanut kampanjan Elävänä eläkkeelle ja pyytää muita raskasta työtä tekeviä mukaan. Tartutaanko haasteeseen.
Kolmas ajankohtainen kamppailukysymys on kunta- ja soteuudistus. Joukko valtuutettuja ja muita kuntatoimijoita on käynnistänyt adressikeräyksen. Sitäkin voimme yhdessä nostaa esille.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Korkean tason teatteria

Kuluneella viikolla on saatu seurata korkean tason poliittista teatteria, kun päättäjät ovat kiemurrelleet kuin mato koukussa leikkauspolitiikan kanssa. On väitelty vakavalla naamalla leikataanko kolme miljardia heti vai myöhemmin. Muuten velkamörkö vie meidät mennessään, vähintäänkin luottoluokittajat hylkäävät meidät. Tätä kriisitietoisuutta on lietsottu meillä viime elokuun budjettiriihestä lähtien.

Hyvälle hallituksellemme ei ole tuottanut mitään vaikeuksia leikata kuntien valtionosuuksia vuosina 2012-2017 yhteensä noin 7,3 miljardia euroa. Tulevankin hallituksen kädet on näin sidottu ratkaisuun. Lisäksi eri ministeriöiden pitää leikata kuntien toimintoja miljardilla maaliskuun loppuun mennessä hallituksen vaatimuksesta. Näillä toimilla hallitus vauhdittaa  myös kuntien pakkoliitoksia. Tavoitteista on sovittu hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa.

Arvattavasti nämä päätökset ovat herättäneet tyytymättömyyttä kuntakentässä, niin päättäjissä kuin työntekijöissä. Samaan aikaan velkapeikon varjolla Suomeen ajetaan rakenteellisista uudistuksista etenkin kuntien koon kasvattamista ja työurien pidentämistä eläkeikää nostamalla. Vaikka Suomi on EU:n vähiten velkaantuneita maita ja leikkauspolitiikka tulee lisäämään työttömyyttä ja velkaantumista. Hetemäen mukaan prosentin kasvu työttömyydessä lisää miljardin valtion menoja.
Itse asiassa kyse on samasta politiikasta, jota EU, Maailmanpankki ja EKP ovat harjoittaneet Välimeren maissa.

Taustalla on tietenkin EU:n talouskurisopimus, jonka Suomen eduskunta siunasi vähin äänin joulukuussa 2012 lähes yksimielisesti. Siinä asetettiin tiukat rajat budjetin alijäämälle ja valtion velkaantumiselle. Tunnetusti nämä rajat ovat hatusta vedettyjä. Vain vasenryhmän kaksi kansanedustajaa äänesti talouskuria vastaan. Sen vuoksi joudumme seuraamaan arvotonta poliittista teatteria, kun melkein kaikkien korkeimpien päättäjiemme "turpa on höyhenissä".

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (ETUC) vaatii: "-EU:lle kokonaan uutta, rohkeaa sijoitussuunnitelmaa, joka perustuu kestävään teollisuuspolitiikkaan sekä laadukkaisiin työpaikkoihin".
Euroopan vasemmiston toimintaohjelmassa vaaditaan: "- Julkisten palvelujen ja infrastruktuurin uudistamiseksi on tehtävä investointiohjelma tärkeimmille koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen, tutkimuksen, liikenteen ja ympäristöteknologian aloille. Tämä takaa tulevaisuudessa miljoonia uusia työpaikkoja sekä teollisella että palvelusektorilla...

-Valtion on hankittava uusia tuloja verottamalla pääomatuloja ja suuria pääomia. Tämä tulee tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella verouudistuksella, jonka tarkoitus on piristää reaalitaloutta. Kotimaisia talouksia on elvytettävä rakennepolitiikan ja suuremman ostovoiman avulla.
- Veroparatiisit on lakkautettava Euroopassa ja sen ulkopuolella. Hedgerahastot ja roskalainat on kiellettävä, ei vain rekisteröitävä."


Näiden tavoitteiden puolesta voimme toimia Suomessakin koko vasemmiston voimin, jos niin haluamme. Silloin on hylättävä EU:n talouskuri ja leikkauspolitiikka sekä kokoomusyhteistyö ja haettava voimaa kentältä. Yhteistyöllä se onnistuu.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ennustajaeukkona

Ei taida kovin ihmeellisiä uusia ajatuksia olla tulossa Urpilaisenkaan tämän päivän seminaarista. Jos on uskomista Tampereen yliopiston professori Jukka Pirttilää, erästä kutsutuista, hallituksen taloustyöryhmän jäsentä. Hän kertoi näkemyksiään radion ykkösaamussa. Vanhaa viiniä tuntui leilissä olevan: työvoiman tarjontaa pitää lisätä eläkeikää nostamalla ja julkinen sektori on mörkö, jota pitää rakenteellisilla ratkaisuilla leikata. Näin kuulemma pitkässä juoksussa saamme kilpailukykyisen talouden. Professori vaati konkretiaa julkisen talouden "sopeuttamiseen". Juustohöylän sijaan pitäisi hänen mukaansa turvata terveydenhoito, mutta alue- ja maataloustuesta voitaisiin leikata.

Samaisessa ohjelmassa Aalto yliopiston professori Pertti Haaparanta oli paljon kriittisempi koko leikkauspolitiikan suhteen. Hänen mukaansa leikkauspolitiikka syrjäyttää ihmisiä työelämästä ja siten toimii työvoimantarjontaoppia vastaan. Hän kyseenalaisti velkaongelman ja ihmetteli miksi velkaantumisen raja ei ole 80 tai 40 prosenttia bruttokansantulosta. Hän kyseli mistä 60 prosentin raja on tullut ja muistutti, että on vakavia tutkimuksia, joissa on osoitettu Suomenkin valtion kestäneen yli sadan prosentin velkaantumisen. Rikkaiden verottaminen on semmoinen tabu, josta kukaan valtavirran talousasiantuntijoista ei uskalla inahtaakaan.

En tiedä oliko Haaparannan tarkoitus rivien välistä viitata viime kevään kohu-uutiseen. Silloinhan paljastui, että amerikkalaisten Reinhartin ja Rogoffin laskelmat 60 prosentin velkaantumisrajasta perustuivat huijaukseen. Ne ovat olleet eurooppalaisen leikkauspolitiikan tieteellisenä perusteluna viime vuosina. Niihin on Olli Rehnkin uskonut. Toimittaja ei ainakaan uskaltanut tarttua aiheeseen, vaikka luultavasti tiesikin asiasta.
Niihin aikoihin uutisoitiin myös EU:n budjettikurin kolmen prosentin alijäämätavoitteen perustuvan täysin hatusta vedettyyn arvioon. Asiasta kertoi alijäämätavoitteen kehittäjä Guy Abeille, Mitterandin hallituksen korkea virkamies.

Niin kauan, kun samoin ajattelevat valtavirran talousoppineet pitävät seminaarejaan ja etsivät perusteluja leikkauspolitiikan ja rakennesopeutusten tekemiseen, mitään uutta ei ole odotettavissa. Saame kuulla vanhaa virttä, kenties vain vähän uutena sovituksena.

Uutta voi syntyä vain, kun kaikkialla Euroopassa lähdemme puolustamaan palkka- ja työehtoja, vaatimaan uusia mittavia julkisia investointeja työpaikkojen luomiseksi. Lähdemme vaatimaan leikkauspolitiikan lopettamista ja rikkaiden panemista verolle. Vaatimaan politiikan kääntämistä 180 astetta nykyisestä.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Harrastajakalastajan sinisiä ajatuksia

Viikko sitten tuli kuunneltua Kohtuus klubissa tutkija Tero Mustosen ansiokas alustus järvikalastuksen ja villin järvikalan käytön puolesta. Tuli siinä esille myös huoli sisävesikalastajien toimeentulosta ja tuhatvuotisen pyyntikulttuurin jatkuvuudesta. Puruveden ammattikalastajat ovat omalla aktiivisuudellaan saaneet Puruveden muikulle EU:n maantieteellisen alkuperäismerkinnän. Nyt voi kuluttaja Hakaniemen hallissa tarkistaa muikkulaatikon kyljestä, ovatko kalat Puruveden kysyttyä muikkua.
Keskustelussa nousi esiin semmoinenkin näkemys, että pienituloisen valinta kaupan kalatiskillä suuntautuu ulkomaiseen kasvatus- tai purkkikalaan, kotimaisen kuhafileen sijaan ihan hintasyistä.

Siitäpä ajatukseni lähti uiskentelemaan ja on tullut erinäisiin johtopäätöksiin siitä mitä asian edistämiseksi voitaisiin tehdä.
Pienten palkkojen reilu nostaminen auttaisi, samoin alimman sosiaaliturvan ns. perusturvan tuntuva korottaminen mahdollistaisi niin villin järvikalan kuin muunkin lähiruuan ostamisen, ainakin silloin tällöin. Pienituloisten vapauttaminen veron maksusta verotettavan tulon alarajaa nostamalla, lisäisi myös ostovoimaa ja parantaisi kaiken paikallisen pientuotannon menekkiä.
Villi järvikala voitaisiin vapauttaa kokonaan arvonlisäverosta. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa voitaisiin myös nostaa tuntuvasti nykyisestä 8500 euron vuositulosta, se helpottaisi kaikkien pienten yritysten asemaa ja parantaisi paikallistuotannon mahdollisuuksia.

Saattaisi olla hyvinkin järkevää kyseenalaistaa koko vapaakauppaideologia. Nythän se tarkoittaa paikallistuotannon tuhoamista kaikkialla maailmassa. Tämä tehdään orjatyövoiman avulla ihmisistä ja ympäristöstä välittämättä. Kansainvälisten suuryritysten tavoitteena on vain häikäilemätön voiton tavoittelu polkemalla palkkoja ja työehtoja globalisaation nimissä. Samalla siirretään voitot verottajan ulottumattomiin kaikenlaisiin veroparatiiseihin.

Näin tullaan parhaillaan käynnissä oleviin EU:n ja USA:n investointisuojaneuvotteluihin. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan niissä ollaan kasvattamassa suurten yhtiöiden mahtia entisestään, jopa pakottamaan valtiot vahingon korvauksiin yhtiöiden oletettujen tappioiden osalta. Aivan uskomatonta röyhkeyttä ehdottaakaan sellaista. Tulevissa eurovaaleissa kannattaa olla tarkkana ehdokkaiden ja puolueiden suhteen, mitä ovat puheet ja mitä ovat teot tässä asiassa.

Pohjimmiltaan tullaan nykyisen yhteiskunnan, globaalin kapitalismin olemukseen. Voiton tavoittelu on ainoa motiivi mikä pitää pyörät pyörimässä. Se on johtanut tuotantoon tuotannon vuoksi, se on avannut hillittömän finanssikeinottelun jättipottien toivossa. Kapitalismi on muuttunut koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaksi suuryhtiöiden ja finanssikeinottelijoiden diktatuuriksi. Siitä vapautuminen on meillä päiväjärjestyksessä.

Ensimmäisenä askeleena on tuhoisan leikkauspolitiikan lopettaminen ja mittavat julkiset investoinnit työllisyyteen ja ympäristön kannalta kestävään talouteen.
Toiseksi rahoitusmarkkinat on saatava niin valtioiden kuin globaalilla tasolla demokraattiseen valvontaan.
Kolmanneksi demokratiaa on laajennettava koko yhteiskunnan perustaan, talouteen. On puututtava suuryhtiöiden omistukseen kansallistamalla strategisesti tärkeät alat. Demokratiaa on laajennettava lisäämällä työntekijöiden oikeutta päättää yrityksen toiminnasta. Poliittista päätöksentekoa on myös demokratisoitava lisäämällä suoraa osallistumista ja kansanäänestyksillä.

Näillä toimenpiteillä avataan tietä toisenlaiseen maailmaan ja yhteiskuntaan, 2000-luvun sosialismiin. Voimat kokoamalla tavoite on saavutettavissa. Kommunistit ovat valmiit toimimaan yhdessä kaikkien sitä haluavien kanssa.
Näin pitkälle ajatukseni uiskenteli viikossa, mihin vielä ennättäneekään.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Leikkauspolitiikkaa vastaan

Ylen uutisten mukaan hallitus varautuu tekemään maaliskuun kehysriihessä valtion budjettiin mahdollisesti jopa kolmen miljardin euron lisäsäästöt. Hallitusohjelman mukaisesti puolet säästöistä kerätään menojen leikkauksilla ja puolet verojen korotuksilla.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) mukaan säästösumma voi kuitenkin vielä muuttua.
– Se voi olla pienempi, mutta se voi olla tietenkin myös isompikin. Sen takia se luku on tietenkin pohjana, kun hallitus kehysriihessä talouspoliittisia päätöksiä tekee.

Katainen: kolme miljardia on hurja summa. Kataisen mukaan myös säästölistoja on tulossa.
– Totta kai tulee. Joudumme tekemään menoleikkauksia ja veronkorotuksia, varoittaa Katainen.
Katainen muistuttaa, että erityisesti veronkorotukset haittaavat talouskasvua.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) vastustaa hallituksessa kaavailtuja kolmen miljardin euron lisäsäästöjä.
– Kolmen miljardin euron säästöt ajaisivat talouden negatiiviseen kierteeseen. Talouspoliittisesti ei järkevää, eikä sosiaalisesti, Arhinmäki kirjoittaa. Arhinmäki palauttaisi varallisuusveron ja korottaisi pääomaverotusta.
– Asehankintojen vähentäminen ei vaikuttaisi talouskasvuun, ministeri sanoo Yle Uutisille.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savelan mukaan
"erilaisten pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa vain 15,4 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli 20,4 prosenttia. Euroissa ero tarkoittaa noin 4 miljardia euroa. Suomea olennaisesti pienempi pääomaan kohdistuvien verojen osuus oli Baltian maissa, Sloveniassa ja Unkarissa."

Savelan mukaan hallitus leikkaa kunnilta 6,6 miljardia. Ennakkotietojen mukaan suurimmat kuntaleikkaukset osuvat juuri kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin: lapsiin, nuoriin, sairaisiin ja vanhuksiin. Suomessa harjoitetaan jälleen kerran käsittämättömän lyhytnäköistä politiikkaa, jonka laskut tulevat moninkertaisena maksettaviksi tulevina vuosina.

Jatkaako hallitus kunnilta leikkaamista ja siten pakottaa niitä kuntaliitoksiin? Hallituksen politiikka on samaa "säästöpolitiikkaa", jolla Välimeren maiden kansat on jo ajettu kurjuuteen.  Samaa myrkkyä yritetään juottaa meillekin.  Syntyykö hallituksessa lopultakin todellinen vääntö politiikan suunnasta?

Tutkija Jussi Ahokas kirjoittaa blogissaan koko euroalueen kysynnänsäätelyn puolesta. "Euroalueen pelastusoperaatio on syytä aloittaa suurella euroalueen laajuisella investointiohjelmalla, jonka koko on vähintään viisi prosenttiyksikköä talousalueen bruttokansantuotteesta. Vuoden 2013 luvuilla tämä tarkoittaisi noin 500 miljardin euron investointeja...
"Karu totuus on joka tapauksessa se, että esittämäämme pelastuspakettia ja vaihtoehtoisia eurokriisin ratkaisumalleja vastustavien tahojen kyky ratkaista eurokriisi on testattu ja todettu olemattomaksi. On lopulta mahdotonta uskoa Euroopan päättäjien ja kansalaisten olevan niin sivistymättömiä, ettemme missään vaiheessa uskaltaisi myöntää kriisinhoidossa tehtyjä virheitä. Lohdullista tässä tilanteessa on se, että kun virheet myönnetään ja euroalueen massatyöttömyydestä halutaan eroon, ratkaisut ovat valmiina odottamassa. Tarvitaan vain poliittista tahtoa.


SKP:n puheenjohtajan J-P Väisäsen mukaan nyt pitää nousta puhujalavoille, koska kapitalismi ja uusliberalismi Euroopassa tarkoittaa joukkotyöttömyyttä, asunnottomuutta ja rahan diktatuuria.
"Nykymuotoisena ja nykyisillä valtasuhteilla ja oikeistovoimilla rakennetaan yhä tiukemmin ihmisten vastaista Eurooppaa, Eurooppaa jossa bisnes on asetettu politiikan keskukseksi, ja Eurooppaa jossa pääomat ovat globaalisti veljet keskenään ja Eurooppaa jossa sen ulkorajoista tehdään verisiä kuolemankenttiä.
EU nykymuodossaan on asettunut ihmistä ja kaikkea inhimillistä vastaan. Siksi puhujalavoille nousevat nyt nykymenoon tyytymättömät. Siksi puhujalavoille nousevat Kataisen hallituksen leikkauspolitiikkaan tyytymättömät, Puhujalavoille nousevat Angela Merkelin ja Troikan sanelupolitiikkaan tyytymättömät, Lavoille nousevat puolustusministeri Haglundin sotapolitiikkaan tyytymättömät ja me kaikki kommunistit nousemme kuntaministeri Virkkusen pakkoliitospolitiikkaa 11+1 lakimallia vastustamaan."






torstai 16. tammikuuta 2014

Yksityistä vai julkista toimintaa?

Autokauppias Laakkosen omistama maakuntalehtemme Karjalainen (16.1.) uutisoi, kuinka lastensuojelualan bisnes keskittyy isojen käsiin. Alalla toimivat suurimmat yritykset eläkeyhtiöiden Varma ja Ilmarinen omistama Mediverkko, kansainvälisten pääomasijoittajien omistama Mehiläinen, Care Componet ja Arjessa yhtiöt kasvavat nopeasti.
Mediverkon lastensuojelutoiminta on tuplaantunut parissa vuodessa 10 miljoonaan euroon, Arjessa yhtiön liikevaihto vuodessa 15,5 miljoonaan vuonna 2012. Mehiläinenkin on kasvanut reippaasti. Pienet lastenkodit siirtyvät isojen käsiin.

Care Component on alan johtava yksityinen toimija Länsi-Suomessa. Vuoden 2010 liikevaihto 3,2 miljoonaa kasvoi 15,4 miljoonaan vuonna 2012. Karjalaisen mukaan toimitusjohtaja arvioi viime vuoden liikevaihdoksi 19 miljoonaa euroa.
Kaupparekisterin mukaan yhtiön toimialana on lasten ja nuorten kuntoutus- ja uudelleenohjaustoiminta ja hoito- sekä terapiapalveluiden tarjoaminen.

On mielenkiitoinen kysymys miten tätä toimintaa pitää luokitella. Onko kysymys menestyvästä yksityisestä yritystoiminnasta vai tehottoman julkisen talouden paisuttamisesta. Ymmärtääkseni kunnat ja valtio maksavat laitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten kulut ja huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Alan liikevaihto on 700 miljoonaa euroa vuodessa.

Asia on mielenkiitoinen, koska tiedot eri puolilta Suomea kertovat sosiaalitoimen budjettileikkauksista. Ennaltaehkäisevään toimintaan ei riitä muuta kuin juhlapuheita. Kerettiläinen saattaa jopa ajatella, että kunnissa ovatkin pukit kaalimaan vartijana. Sosiaalipalveluissa "säästäminen" tuo harvoin säästöä. "Ensin meillä tehdään sairaita ja sitten sairaala" laulettiin 60-luvulla. Järkevästä toiminnasta leikkaamalla pakotetaan kunnat kalliisiin ostopalveluihin ja yksityinen bisnes on valmiina saalistamaan. Hallituksen kiristystoimet sopivat hyvin linjaan.

Vanhusten hoivapalvelujen ohella juuri lastensuojeluala on nopeimmin kasvavaa bisnestä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Minua askarruttaa kovasti kiinnostaako yksityistä yritystoimintaa ennaltaehkäisevän toiminnan kehittäminen missään suhteessa. Se olisi kuitenkin todellista säästämistä. Johtaako kehitys vähitellen kuntien oman osaamisen rapautumiseen ja syntyykö tätä kautta lopulta myyjän markkinat.
"Kehitys" on sikälikin ihmeellinen, että väestön valtaenemmistö vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä vast'ikään tehdyn kyselyn mukaan.
Mitä pitää tehdä, että tavallisten ihmisten ääni kuuluisi päättäjille asti?

lauantai 11. tammikuuta 2014

Vaihtoehtoa etsimässä

Pieni parin palstan uutinen Karjalaisessa la 11.1. kertoi  sijoitusrahaston ostaneen kolme päiväkotikiinteistöä Joensuussa yksityiseltä omistajalta. Salkunhoitaja perusteli sijoitusta varmalla vuokran maksajalla, Joensuun kaupungilla. Kiinteistöt on rakennettu vuosina 2011 ja 2012, siis kyseessä on uudet ajanmukaiset tilat.
Kyseinen sijoitusrahasto on ostellut muualtakin maasta vanhusten hoivakoteja ja lasten päiväkoteja. Salkunhoitajan mukaan alalla on käynnissä sama kehitys kuin terveysbisneksessä, pienet paikalliset yritykset siirtyvät suurten ketjujen haltuun. Sijoitusrahastojen tuloa näille markkinoille on vauhdittanut lakimuutos, niiden on mahdollista käyttää toiminnassaan velkavipua.

Pieni neutraali uutinen herätti miettimään. Suuryritykset valtaavat alaa jatkuvasti julkisten palvelujen piiristä, vaikka valtaosa suomalaisista ei hyväksy sitä. Tuoreen, Ylen tekemän selvityksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista vastustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä ja 85 prosenttia pitää asiaa tärkeänä.
Miten on mahdollista, että silti bisnes valtaa alaa, ovatko päättäjät sokeita ja kuuroja? Vai onko meidän demokratiamme päässyt pahasti rappeutumaan?  Vievätkö korkeat virkamiehet kokoomuspoliitikkojen tuella muita päättäjiä kuin litran mittaa?
Miksi edes vasemmisto ei tuo ihmisten mielipiteitä päätöksentekoon mukaan riittävän voimakkaasti? Onko porvarillinen hegemonia nujertanut vasemmistolaisen ajattelun kokonaan? Eikö vasemmistolla olekaan omaa erilaista ajatusta kuinka yhteiskuntaa pitää kehittää? Olemmeko hyväksyneet kansainvälisen kilpailukyvyn ja bisnesajattelun "omankin" politiikkamme lähtökohdaksi ja siten luopuneet omasta politiikasta.

"Kestävyysvalheellako" meidät on Katainen nujertanut ja pakottanut leikkaamaan kuntien valtionapuja vuodesta toiseen? Näin on hallitus voinut ajaa kuntapäättäjät puun ja kuoren väliin ja pakottanut leikkaamaan ja yksityistämään lähipalveluja.
Hallitus on ajanut kuntia pakkoliitoksiin samalla peukaloruuvilla. Kun se ei näytä riittävän, hallitus on ottamassa nyt järeämmät aseet käyttöön. Vaalilupauksista huolimatta hallituspuolueet aikovat pakottaa kuntia yhdistymään jättikunniksi.

Olisiko vasemmalla opiksi otettavaa rapakon takaa. Seattlen uusi kaupunginvaltuutettu vaatii avajaispuheessaan yhteistä taistelua:
"Kaikille niille jotka ovat valmiita vastustamaan suuryritysten toimia- Seattlessa ja maailmanlaajuisesti- sanon: järjestäytykää. Liittykää kanssamme rakentamaan joukkoliikettä taloudellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä demokraattisen sosialistisen muutoksen puolesta, minkä myötä yhteiskunnan voimavarat voidaan valjastaa ei vain pienen vähemmistön, vaan kaikkien ihmisten hyväksi. Solidaarisuutta."

perjantai 3. tammikuuta 2014

Mikä on sopiva eläkeikä?

Ainakin vuoden verran ovat elinkeinoelämän nokkamiehet rummuttaneet eläkeiän korottamista. Heitä on aktiivisesti säestänyt valtion johtava tutkija Juhana Vartiainen. Lokakuun lopulla asiaa valmistellut Pekkarisen työryhmä sitten esittikin eläkeiän alarajan nostamista kahdella vuodella 65 vuoteen.

EK:n pomo Lasse Laatunen pisti nyt paremmaksi ja ehdotti nostettavaksi eläköitymisikää lisää parilla vuodella 67 vuoteen. Ollaan kuulemma myöhässä eläkeiän noston kansainvälisessä kilpailussa. Konsti on vanha, jota porvaripelissä on käytetty kautta aikojen, korotetaan vaatimuksia, niin alkuperäinen tavoite saadaan läpi kompromissina.

SAK:n ja STTK:n johtajat ovat varovaisesti puhuneet vain työelämän korjaamisesta, jotta työurat jatkuisivat. Porvaripuolen perustelut ovat tainneet mennä todesta huippujohdon työkalupakkiin.

Sen sijaan Rakennusliiton maanlaajuinen neuvottelukokous otti marraskuussa selkeän kielteisen kannan eläkeiän korotukseen. Perustelu oli selvä, harva raksaduunari jaksaa eläkeikään nytkään työelämässä ja hyvin monella työttömyysputki pelastaa köyhyyteen sortumiselta. Monella muullakin alalla sinnitellään loppuvuodet selviytymisen rajoilla. Takana on monikymmenvuotinen työura ja uupumus uhkaa työelämän jatkuvassa myllerryksessä.

Nykyisin voi jäädä eläkkeelle 63 ja 68 vuoden välillä. Se antaa joustavan mahdollisuuden työuran jatkamiseen niille, jotka siihen pystyvät ja haluavat. Se onkin nostanut vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikää. Mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana, sitä ongelmaa ei ratkaista nostamalla yleistä eläkeikää. Suomalaisten työurat ovat jo nyt pidemmät kuin EU-maissa keskimäärin. Näin perustellaan Kriittisen ay-verkoston liikkeelle laittamassa adressissa eläkeiän säilyttämistä nykyisellään.

Olisiko nyt eri alojen ay-aktiiveilla mahdollisuus yhteistoimintaan ja torpata yhdessä järjetön vaatimus eläkeiän nostamisesta. Pitäisikö sen sijaan vaatia yleistä työajan lyhentämistä työttömyyden ja työolojen helpottamiseksi. Se olisi mahdollista ay-liikkeen ja vasemmiston yhteisin voimin. Kommunistit ovat omalta osaltaan tähän valmiit.