torstai 19. joulukuuta 2013

Verovajeesta

MOT esitteli 16.12. verovajelaskelmia. Käsite tuntui olevan uusi pääjohtajallekin.
Tässä ohjelmassa ei kyllä puhuttu verotuksen rakenteellisista ongelmista mitään konkreettista, vaikka siellä on ne varsinaiset porsaanreiät. Siis pääomatulojen lievä verotus yleensä, vapaus kuntaverosta kokonaan, veroparatiisien avulla tapahtuva ylikansallisten yritysten veronkierto, kaikki laillista touhua.

Kannattaa muistaa, jos Suomessa pääomatuloja verotettaisiin EU-tason mukaan, se toisi neljä miljardia euroa lisää verotuloja vuosittain. Nythän yhteisöveron alentamisella hallitus antoi yrityksille miljardin verohelpotuksen, jonka kunnat menettivät.

Ohjelmassa ministeri Tuija Brax vihreiden tapaan puhuu kauniisti ja kuitenkin itse on hallituksessa valtion tuottavuusohjelmalla vähentämässä henkilökuntaa myös verohallinnosta. Tiedetään, että jokainen yritysverotukseen laitettu verotarkastaja tienaa palkkansa moninkertaisesti. Sinänsä ohjelma kertoo, että verotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta pitää puhua entistä enemmän.

Todellinen verovaje on syntynyt ja lisääntyy joka päivä rakenteellisten (toinen muotikäsite) ratkaisujen seurauksena. Tietoisesti on helpotettu rikkaiden verotusta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun luovuttiin kaikkien tulojen yhteisestä progressiivisesta verotuksesta. Vain 6-7 prosenttia verotuksesta on enää tulojen mukaan kiristyvää. Se on johtanut pääomatulojen moninkertaistumiseen. Hyvinvointivaltion rakentamisen perusperiaate oli verotus maksukyvyn mukaan, sillä rahoitettiin sosiaaliset tulonsiirrot ja peruskoulut, terveyskeskukset, päiväkodit ja vanhusten hoito.

Verovaje on synnyttänyt ainakin laskennallisen kestävyysvajeen valtion talouteen. Sen varjolla leikataan kuntien rahoitusta ja ajetaan alas kunnissa terveyspalveluja, vanhusten hoivaa, päivähoitoa heikennetään, kouluja ja kirjastoja lakkautetaan. Sanalla sanoen tuhotaan hyvinvointivaltiota.
Irvokkain näytelmä koettiin pari viikkoa sitten, kun rikkaat esittivät vaatimuksia verohelpotusten lisäämisestä heille. Hallitus uskottelee tilastokikkailujen avulla tuloerojen kaventuneen.


Nyt tarvitaan toisenlaista verokapinaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta, jossa rikkaat vapaamatkustajat laitetaan myös rahoittamaan hyvinvointivaltiota. Kuten ministeri Tuija Brax MOT-ohjelmaasa sanoi, jo neljän miljardin lisärahoitus valtion kassaan lopettaisi kestävyysvajepaniikissa tehdyt leikkauspäätökset.
Verotusta korjaamalla rahat löytyvät. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaanko sen syntymiseen enemmän Kiakkovieraiden esiintymisiä?

torstai 5. joulukuuta 2013

Poliittista toimintaa

Poliittinen toiminta on usein yksitoikkoista puurtamista, rutiiniasioiden hoitamista. Sen vuoksi tarvitaan väliin ”hetkauksen paikkoja”, kuten Pentti Haanpää asian ilmaisi. Viimeisen viikon aikana on ollut parikin semmoista paikkaa.
Porvaripeli poikki – kampanja käväisi Joensuussa ja siihen liittyen käytiin hyvä keskustelu sosiaaliturvasta Kansalaistalolla. Voisiko sanoa, että yhteinen arvio oli: nykyinen porvaripeli pitää viheltää poikki. Se onnistuu vain työväen ja vasemmiston yhteisellä toiminnalla.

Toinen voimaannuttava kokemus tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Siellä touhusin parina päivänä. Minulla oli nivaska Tiedonantaja-lehteä käsivarrellani ja jaoin sitä kiinnostuneille. Lehdessä oli laaja aineisto Helsingin Pääoma-seminaarista, esittelin sitä ja se kyllä kiinnosti. Varsinkin yhteiskuntatieteen opiskelijat veivät kilvan lehden käsistäni. Kulttuurin tutkijoita ja yhteiskuntamaantieteilijöitä Marx kiinnosti myös ja kirjallisuuden opiskelijoitakin löytyi, jotka halusivat tutustua hänen ajatuksiinsa.

Juuri kukaan ei ollut lukenut Marxia itseään, mutta oli niitäkin, jotka kuitenkin olivat käyttäneet hänen sitaattejaan gradussaan. Kiinnostus Marxiin oli aivan käsin kosketeltavaa, monet liittivät kiinnostuksensa pitkälliseen talouden kriisiin. Joensuussa käynnistynyt Pääoman lukupiiri herätti mielenkiintoa.
Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden kanssa jo suunniteltiin Pääoma-seminaarin järjestämistä talven mittaan yliopistolle.

Oli opiskelija, jonka kotona kirjahyllyssä oli Pääoma. Löytyipä niitäkin, joille Tiedonantaja oli entuudestaan tuttu. Eräs oli tilannut lehden näytenumeron Lapuan lukiossa ollessaan ja luettuaan laittanut lehtitelineeseen koululla. Tasan kaksi tuntia se oli siinä säilynyt, ennen kuin rehtori oli poistanut sen.

Ensimmäisenä päivänä jaoin lehteä eri puolille kampusta. Toisena päivänä sain kuulla jonkun jo lukeneen sitä, joten taidanpa jatkossa muonittaa kampusta säännöllisesti Tiedonantajalla.