perjantai 15. marraskuuta 2013

Hyvinvointivaltion puolesta

–On tietämätöntä, naiiviakin, kuvitella, että meillä kaikilla olisi samat lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen.
–Me sosiaalityöntekijät näemme työssämme ihmisiä, jotka ovat sairastuneet yrittäessään ponnistella lunastaakseen yhteiskunnan luomat vaatimukset hyvästä elämästä. Näemme ihmisiä, jotka potevat syyllisyyttä siitä, etteivät pärjää omillaan, eivätkä kestä arjen kuluttavuutta yhtä hyvin kuin toiset. Näemme ihmisiä, joilla itsellä tai perheenjäsenillä on sairaus tai vamma, joka vaikuttaa koko perheen elämään ja toimeentuloon. Näemme ihmisiä, jotka ovat uudelleenrakentamissukupolven jälkeläisiä ja kantavat traumoja vanhempiensa mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kirjoittavat julmistuneet sosiaalityöntekijät lehdessään.

Kokoomusnuori, yrittäjä Henri Heikkinen antaa kovasanaista palautetta sosiaalityöntekijöille.
Heikkisen mukaan sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, ja nostavat siitä tai sen tutkimisesta kuukausipalkkaa.
–Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle, Heikkinen kirjoittaa blogissaan.

Yrittäjä Henri Heikkinen, tarvitseeko sosiaalityöntekijöiden tänä päivänä ponnistella saadakseen riittävästi sosiaaliturvan tarvitsijoita. Siitähän ovat maamme valtaapitävät huolehtineet kiitettävästi jo parikymmentä vuotta. 90-luvun puolivälissä Lipposen sateenkaarihallitus, muuten sama kokoonpano kuin  nykyhallituksessa, leikkasi kiitettävästi sosiaaliturvaa.
Silloin ilmestyivät leipäjonot, hyvinvointivaltion häpeätahrat, katukuvaan ja ovat pysyneet ja jatkuneet, koska sosiaaliturvan leikkauksia ei ole peruttu, vaikka talous kasvoi kohisten Suomessa kymmenen vuoden ajan.

Kysymys on tahallisesta politiikasta, joka tuottaa köyhyyttä. Kun uusliberaalit uskovat tuloerojen kasvattamisen lisäävän yhteiskunnan vaurautta. Tämä oikeistolainen virtaus on nostanut Heikkisen kaltaisia ”ajattelijoita” mukaan politiikkaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan vasemmiston ryhdistäytymistä ja irtaantumista pienen eliitin rikastuttamisesta ja palaamista solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteisiin, nojaamista hyvinvointivaltion puolustamisesta syntyvään yhteiseen voimaan.
Harri Kiiskisen sanoin "Pääoma ja poliittinen oikeisto ei pysy kilpailemaan todellisen, humanismista kumpuavan vasemmiston kanssa ihmisyydessä, inhimillisyydessä ja moraalissa. Kuinka vasemmisto muka voisi hävitä sellaisen taiston?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti