keskiviikko 25. syyskuuta 2013

"Kestävyysvalheella" vedätystä

Hallitus on joutunut vaikeuksiin kuntauudistuksensa kanssa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi kesällä useita asiantuntijoita kuultuaan ns. Orpon (kok) työryhmän esityksen perustuslain vastaisena. Kunnille on annettava aikaa puoli vuotta ottaa kanta kuntaliitoksiin sote-lain päättämisen jälkeen. Elokuun budjettiriihessä hallitus kuitenkin jatkoi sitkeästi linjallaan. Suurten kaupunkien kehyskunnat voidaan Urpilaisen (sd) mukaan pakottaa liitoksiin seudullisella kansanäänestyksellä, jossa kaikilla tulevan jättikunnan asukkailla on äänioikeus.

Budjettiriihessä hallitus myös ensimmäisen kerran puuttui perustuslaillisiin oikeuksiin kaventamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja työttömyyspäivärahan saantia. Riihessä päätettiin karsia kunnilta miljardin verran palveluja ja 20 000 työpaikkaa. Se merkitsee lähipalvelujen heikkenemistä, koska kunnat niistä vastaavat.

Leikkauspolitiikan yksi tärkein peruste on ollut meitä uhkaava kestävyysvaje. Hallitus nojaa laskelmaan, jossa vaje on melkein 10 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitos on omassa selvityksessään päätynyt kahden ja puolen miljardin tasoon. Laskelmat on tehty lähes 50 vuoden tähtäimellä. Siinä niiden heikkous onkin. On vaikea arvioida miten talous, työllisyys ja verotulot kehittyvät. Milloin jäämme eläkkeelle, miten terveys- ja hoivamenot kehittyvät. Mikä on eläkerahastojen sijoitusten tuotto, mikä julkisen velan korko ja niin edelleen. Laskelmissa ei ole otettu myöskään huomioon julkisen sektorin varallisuutta, mikä lienee niiden suurin heikkous. Hallituksen käyttämissä laskelmissa uskotaan myös, että ikääntymisen seurauksena kustannukset nousevat, vaikka kallein vaihe vanhusten hoidossa ovat viimeiset kuukaudet iästä riippumatta.

Valtion tuloja on vähentänyt rikkaille annetut erilaiset verohelpotukset. EU:n keskimääräinen pääomaverotus toisi Suomessa neljä miljardia lisää rahaa valtiolle vuodessa. Vedätetäänkö meitä itse asiassa "kestävyysvalheella".

Kuntauudistuksen ongelmat voidaan ratkaista siirtymällä kaksiportaiseen malliin, kuten monissa Euroopan maissa jo on. Kunnat vastaavat peruspalveluista, se tukee lähidemokratiaa, kun asukkaat voivat vaikuttaa palvelujen laatuun ja kunnat tuottavat ne itse.

Toisena portaana on vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Se hallinnoi erilaisia maakunnallisia tehtäviä sairaanhoitopiireistä liikennesuunnitteluun. Sille kuuluisi myös kokonaan erikoissairaanhoito valtion rahoittamana. Se keventäisi kuntien taloudellista ahdinkoa ja poistaisi pakkoliitosten tarpeen.
Kunnille saadaan lisää rahaa valtionosuuksia lisäämällä ja muuttamalla kuntavero tulojen mukaan kiristyväksi ja laittamalla pääomatulot myös kuntaverolle.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Allendesta tähän päivään

Eilen syyskuun 11. päivänä tuli kuluneeksi 40 vuotta Chilen kansanrintamahallituksen kukistamisesta vallankaappauksella ja presidentti Salvador Allenden kuolemasta. Suomessakin syntyi laaja solidaarisuusliike keskitysleireille suljettujen, vainottujen vasemmistopoliitikkojen puolesta.

Emme silloin kuitenkaan tajunneet, että vallan kaapannut, USA:n tukema sotilasjuntta edusti uudenlaista yhteiskunta-ajattelua ja talouspolitiikkaa maailman mitassa. Chilestä tuli Milton Friedmanin edustaman uusliberaalin politiikan koekenttä. Juntta alkoi toteuttaa markkinoiden rajatonta vapautta. Ay-liike murskattiin, valtion omaisuutta yksityistettiin ja tuloeroja kasvatettiin sosiaaliturvaa romuttamalla.

Sen jälkeen uusliberalismia on harjoitettu kautta maailman. Ronald Reagan aloitti sen USA:ssa. Rautarouva Thatcher nöyryytti ay-liikkeen Britanniassa ja aloitti yksityistämispolitiikan. Euroopan Unioni perustettiin samaisen uusliberalismin opin pohjalle. Erityisen rajusti oppia sovellettiin entisen Neuvostoliiton alueella ja muissa Itä-Euroopan maissa, sitä kutsuttiinkin siellä "rosvokapitalismiksi". Myös Latinalainen Amerikka koki uusliberalismin rujoimmat piirteet, muun muassa keskiluokan putsauksen Argentiinassa. Toimittaja Naomi Klein kuvaa hienosti tämän kehityksen kirjassaan "Tuhokapitalismi".
Tänä päivänä markkinauskovaiset riehuvat Euroopassa. Välimeren kriisimaissa tuhotaan yhteiskuntaa keinottelijoiden hyväksi.

Uusliberalismiin kuuluu olennaisena osana sosiaalidarwinismi, jossa uskotaan ihmisten synnynnäiseen eriarvoisuuteen. Sen nojalla on helppoa perustella yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääminen, ihmiset itse ovat siihen syypäitä.

Suomessa ei tarvinnut sulkea vasemmiston johtajia keskitysleireille. He hurahtivat täysin markkinauskoon Lipposen sateenkaarihallituksessa, kun Raimo Sailas esitteli sitä seminaarissaan. Entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä muisteli aikaa kolumnissaan radion ykkösaamun lopuksi. Hallitus myi valtion yhtiöt sijoittajille, leikkasi työttömyysturvaa, lapsilisiä ja kuntien valtionapuja. Seurauksena on ollut tuloerojen kasvu ja leipäjonojen ilmaantuminen pysyvästi suomalaiseen katukuvaan.

Markkinaliberalismia on sen jälkeen saarnattu uskollisesti jokaisen hallituksen toimesta. Sen vuoksi kokoomuksesta on tullut politiikan suunnan määrääjä. On syntynyt oikein ajatuspajakin, Libera, edistämään markkinaoppia. Sen taustavaikuttaja on Björn Wahlroos. Suuri vapauden apostoli, jolle Suvi-Anne Siimes kenkkäsi pilkkahintaan valtion omistaman Postipankin aikanaan.

Onko mitään ihmeellistä siinä, että kokoomusnuoret revittävät markkinavapauden puolesta näkyvästi. Koko poliittinen eliittihän ajattelee niin, vaikka välistä peittelevät ajatuksiaan ja toimintaansa häveliäisyyden kaapuun. Ei ole poliittisesti viisasta sanoa kaikkea kerralla. Kokoomusnuoret avaavat tietä entistä oikeistolaisemmalle politiikalle, koettelevat kepillä jäätä. Todellinen rautarouva, Pia-Noora Kauppi on kasvamassa korkoa ja valmis astumaan Kataisen tilalle, kun aika on kypsä.

Ja kypsyyhän se, kun suomalaisen vasemmiston avuttomuus vie politiikkaa koko ajan oikealle, kuten Tennilä kolumnissaan arvioi. Ellemme lähde haastamaan markkinaliberalismia tässä ja nyt, meitä viedään kuin pässiä narussa lahtipenkkiin. Meidän on liityttävä yhteiseen eurooppalaiseen taisteluun leikkauspolitiikkaa ja uusliberaalia kapitalismia vastaan toisenlaisen Euroopan puolesta, muuten meidät hukka perii.