maanantai 19. elokuuta 2013

Miten kilpailukyky turvataan?

Armottomana jatkuu vyörytys suomalaisessa  valtamediassa. Mielipidetutkimuksesta voisi sanoa; sitä saa mitä tilaa. "Rakennesopeutusta" on saatava aikaan ja kriisin varjolla ajetaan eläkeiän nostoa, sosiaaliturvan leikkauksia, palkkojen alentamista ynnä muita heikennyksiä tavallisten ihmisten arkeen. Jo pitkään kestänyt rummutus velkaantumisesta ja kilpailukyvyn puutteesta on voinut jatkua, koska valtavirran vasemmistosta ei ole lyöty jarruja päälle ja ammuttu alas työnantajien ja oikeistopoliitikkojen vaatimuksia. Päinvastoin Urpilaisestahan on tullutkin pääagitaattori, Katainen voi myhäillä tyytyväisenä vieressä.

Vaatimaton inahtelu ei nyt auta, pitää kyseenalaistaa koko velkaongelma ja kilpailukykypuhe. Aineksia siihen antaa valtavirran talousoppien haastaminen. Jopa valtavirran piirissäkin on myönnetty, ettei Suomen julkinen velka ole nyt mikään ongelma. Varallisuuden ja nettosaatavien suhteen velka on vain 50 prosenttia. Olennaista kuitenkin on, että leikkauspolitiikalla tilannetta pahennetaan, kuten Kreikassa on käynyt. Siellä julkista velkaa on enemmän nyt kuin kriisin alkaessa ja talous on syöksynyt rajusti alas, työttömyys ja sosiaaliset ongelmat vain kasvaneet.

Vasemmiston ja ay-liikkeen johdolle on kyllä ollut tarjolla vaihtoehtoista näkemystä, jos siihen olisi halua tarttua. Jälkikeynesiläinen näkemys talouden ongelmien ratkaisemisesta kokonaiskysynnän sääntelyn avulla antaisi tien ulos kriisistä tässä ja nyt. Leikkausten asemesta tarvitaan julkisia investointeja rakentamiseen, raideliikenteeseen, terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan. Ne voidaan tehdä velkarahalla välittömästi ja näin kysynnän kasvaessa lähtevät myös yksityiset investoinnit liikkeelle. Kommunistina en tietenkään pahoittaisi mieltäni, jos tulonjakoonkin puututtaisiin ja laitettaisiin rikkaat verolle vapaamatkustamisen sijaan. Ensimmäisenä tulevat veroparatiisit mieleen. Pääomatuloistahan ei makseta kuntaveroa lainkaan ja valtion vero on heillä monissa tapauksissa pienempi kuin työttömällä.

Kaikkein kiinnostavin viime päivien uutinen olivat laskelmat, jotka osoittivat kilpailukyvynkin riippuvan kokonaiskysynnästä. Kilpailukyvyn parantamiseksi pitääkin nostaa palkkoja eikä laskea, kuten työnantajat vaativat ja valtavirran oppineet meille todistavat. Eipä haastateltu nuoria tutkijoita valtamediassa, eipä kerrottu asiasta mitään.

Kaikille vaihtoehtoa nykymenolle kaipaaville tieto on mitä merkittävin. On ollut selvää, että leikkauspolitiikka  pahentaa velkaongelmaa ja aiheuttaa sosiaalisen kriisin. Kreikan kokemus vahvistaa sen. Jos kilpailukyvyn riippuminen kokonaiskysynnästä pitää paikkansa, on Suomikin muun Euroopan mukana syöksymässä katastrofiin. Tästä kommunistit ja muu Euroopan vasemmisto on koko ajan varoittanut. Kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvitaan ehdottomasti politiikan täyskäännös. Sitä vaaditaan Alter Summitin "Kansojen manifestissa", siihen voi yhtyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti