keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Markkinakunnan sijaan demokraattinen hyvinvointikunta

Hallitus runnaa kunta- ja soteuudistusta voimalla. Petteri Orpon (eduskuntaryhmän pj., Kok.) johtaman koordinaatioryhmän ongelmallinen kirjaus kuuluu seuraavasti: ” Sote-alueen tehtävien hoitamiseksi sairaanhoitopiirien henkilöstö, omaisuus ja vastuut siirtyvät pääsääntöisesti sote-alueen vastuukunnan omistukseen ja hallintaan. Jos sote-alue on pääsäännöstä poiketen kuntayhtymä, sairaanhoitopiirien tehtävät, henkilöstä, omaisuus ja vastuut siirtyvät sote-kuntayhtymälle.”

Mutta metropolihanke saattaa ruveta yskimään. Kuntatalousasiantuntija Oiva Myllyntaus kertoo, että kunnissa herättää suurta huolta omaisuuden siirto rahakorvausta vastaa.  - Sellaisia kassavaroja ei ole kenelläkään. Vastuukunnat eli suuret kaupungit joutuisivat ottamaan velkaa. Loppujen lopuksi hyötyjinä olisivat velkaa myöntävät rahalaitokset. Kuntatalouden osa olisi pelkkä maksumiehen rooli. Näin uutisoi Yle eilen hallituksen keittämää sote-soppaa.

Kun tässä innokkaimpana on ollut asialla kokoomus, niin silloin pitää myös käyttää  kokoomuksen lääkettä, yksityistämistä. Onhan aiheellisesti epäilty sen olevankin yksi tärkein syy jättikuntahankkeelle, luoda kunnon markkinat kansainvälisille hoiva-alan suuryrityksille. Nyt voisi tarjota myyntiin kuntayhtymien omaisuutta. Uskoisin naapurimaasta oligarkeilta löytyvän löysää rahaa tarkoitukseen. Silloin voitaisiin kukaties muuttaa keskussairaalat kylpylöiksi, joissa omistajat saisivat asianmukaista hoitoa ja hoivaa. Riittävää korvausta vastaan tietysti muutkin.
Detroitin kaupungin konkurssi on talousnobelisti Paul Krugmanin mukaan seurausta markkintalouden sääntelemättömästä toiminnasta radion ykkösaamun ulkomaan lehtikatsauksessa. Onko sekin meidän tulevaisuutta, mikäli markkinauskovaiset saavat päättää kehityksen suunnan.

Nämä dystopiat saattavat olla todellisuutta jonakin päivänä, ellemme saa jarruja hallituksen jättikuntahankkeelle.
Suurin osa Suomen 320 kunnasta ei hallituksen linjausten mukaan saa itse järjestää lainkaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä koskee kaikkia alle 20 000 asukkaan kuntia, joita on 264. Kunnat, joissa on noin 20 000 – 50 000 asukasta, saavat järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Näitä kuntia on nyt 36. Vain 20 suurinta kaupunkia saa sote-linjausten mukaan itse järjestää laajat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Hallitus kiristää muita kuntia liittymään keskuskaupunkeihin sillä, että pienet ja keskikokoiset kunnat menettävät suurimman osan palveluja koskevasta päätösvallasta. Kuntien itsehallinnon, valtuustojen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien rajua kaventamista korostaa sote-alueiden hallintoon esitetty ns. vastuukuntamalli, jossa suurin kunta voi äänimäärällään jyrätä muut.
Jättikunnissa päätösvalta keskittyy käytännössä keskuskaupunkien johtoon. Sosiaali- ja terveyspalveluihin muodostuu entistä suurempia ja monimutkaisempia ”hallintohimmeleitä”, kun päätöksiä tehdään peruskuntien lisäksi vastuukunnan, sote-alueiden, erva-alueiden ja yliopistollisten keskussairaaloiden hallinnossa.

Hallinnollisissa ”laatikkoleikeissä” sivuutetaan tarve lisätä kuntien rahoitusta. Kuntien valtionosuuksia ja yhteisövero-osuuksia on leikattu 90-luvulta alkaen useilla miljardeilla ja Kataisen hallitus on jatkanut leikkaamista vielä yli miljardilla. Hallitus on ilmoittanut tavoitteeksi sen, että kunnat vastaavat tulevaisuudessa kokonaan peruspalvelujen rahoituksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä pieni- ja keskituloisiin raskaimmin kohdistuvaa kunnallisten verojen ja maksujen korottamista sekä palvelujen karsimista.

Tarvitaan demokraattinen hyvinvointikunta

Kuntien palvelujen rahoitusta pitää päinvastoin vahvistaa ja tehdä se tulonjaon kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Tämä tarkoittaa kuntien valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien lisäämistä, pääomatulojen saattamista kunnallisverotuksen piiriin ja kunnallisveron muuttamista progressiiviseksi eli tulojen mukaan kiristyväksi. Kuntien maksujen jatkuvan korottamisen sijasta on laajennettava maksuttomia peruspalveluja erityisesti perusterveydenhuollossa.

Tarvitaan päätöksenteon rakenteiden parantamista. Tarvitaan demokraattinen maakuntahallinto ja lähidemokratia kaipaa kehittämistä, varsinkin suurissa kaupungeissa. Useissa Euroopan maissa on kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja, joissa on vaaleilla valittavat edustajat. Osallistuva budjetointi antaa asukkaille mahdollisuuden vaikuttaa asukasfoorumeissa ja kunnanosavaltuustojen kautta kunnan talousarvion tärkeysjärjestyksiin ja oman asuinalueensa palveluihin ja kehittämiseen. Kunnan budjetista osoitettaisiin tietty osa, esimerkiksi 10 – 20 prosenttia, tällä tavalla ratkaistavaksi ja tietysti lakisääteisistä velvoitteista huolta pitäen. Tällainen osallistuvan demokratian toimintamalli lisää asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa kuntansa kehitykseen. Se vähentää Hyvä veli –verkostojen vaikutusta, ehkäisee päätösvallan keskittymistä vain muutamille isoille puolueille, lisää päätöksenteon avoimuutta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Useimmissa Euroopan maissa paikallishallinto on järjestetty kahden tai kolmen portaan mallilla. Niissä on peruskuntien hallinnon lisäksi laajempi aluekunta tai maakuntahallinto ja toisaalta kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja. Sekä peruskunnan että aluekunnan tai maakunnan päätöksentekoon valitaan vaaleilla edustajat. Myös Suomen perustuslakiin on kirjattu mahdollisuus maakunta-itsehallintoon.
 Suomeenkin tarvitaan vaaleilla valittavat maakuntavaltuustot. Niiden alaisuuteen koottaisiin nykyistä hajanaista ja epädemokraattista seudullista ja maakunnallista hallintoa, kuten sairaanhoitopiirit, seudulliset kuntayhtymät, maakuntaliitot ja ely-keskukset. Maakuntavaltuustojen tehtäviin voisivat kuulua erikoissairaanhoito, jotkut erityistason sosiaalipalvelut, maakunta- ja seututason yleiskaavat, laajat liikennehankkeet ja seutuliikenne, pelastustoimi, elinkeinopolitiikka ja seudulliset ympäristöasiat. Niillä voisi olla ainakin koordinoivia tehtäviä myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämisessä. Maakuntavaltuustojen rahoitus voisi tulla pääosin valtionosuuksina, joilla voidaan myös tasoittaa alueellisia eroja. Erikoissairaanhoidon ratkaiseminen näin tekisi tarpeettomaksi jättikuntahankkeen.


Demokraattinen, tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta menestyy uusliberalistista kilpailuyhteiskuntaa paremmin. Koulutus, hyvinvointi, osallisuus, demokratia ja ekologia ovat keskeisiä tulevaisuuden menestystekijöitä. Juuri ne ovat pohjoismaisessa hyvinvointimallissa kuntien toiminnan ytimessä. Siksi demokraattisen hyvinvointikunnan tavoitteet ovat myös vasemmistolaisen ja punavihreän politiikan ytimessä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Eroon markkinauskosta

Näyttää siltä, että nyt käydään Euroopankin mitassa tietynlaista kädenvääntöä markkinauskovaisten ja jonkun moista talouden sääntelyä kannattavien välillä. Vapaiden markkinoiden kannattajat ovat olleet niskan päällä jo pitkään ja ovat sitä vieläkin. Mutta soraääniä on ruvennut kuulumaan eri puolilta sitä mukaa, kun markkinoiden ohjaaman politiikan haittavaikutukset ovat alkaneet näkyä ihmisten arjessa.

Euroopan kriisimaissa markkinoiden vaatimat julkisen talouden leikkaukset ovat synnyttäneet valtavan vastarinnan. Ay-liike, erilaiset kansalaisjärjestöt, vasemmistopuolueet, tavalliset ihmiset ylipäänsä ovat lähteneet liikkeelle vastustamaan tuhoisaa leikkauspolitiikkaa.
Ihmisten suuttumus on saanut yhden leikkausten apostolinkin, Kansainvälisen Valuuttarahaston jarruttelemaan, ainakin puheissaan innokkaimpia leikkaajia. Samaan sarjaan kansalaisten tyynnyttelemiseksi, pitänee lukea kotimaiset elvytyspuheet, joita ministeri Urpilainen on harrastanut. Sillä Urpilainen on sitoutunut mukaan eurooppalaiseen leikkauspolitiikkaan "talouskurisopimuksella", joka hyväksyttiin vähin äänin eduskunnassa viime vuoden lopulla. Sieltä tulevat vaatimukset valtion talouden tasapainottamisesta.

Vähin äänin sivuutettiin myös Kataisen kommentit juhannuksen jälkiviikolla, hänen palatessaan EU:n huippukokouksesta. Katainen totesi, ettei ole järkevää tehdä valtioiden suoria investointeja talouteen, vaan rahat kannattaa antaa yrityksille, jotka voivat sitten velkavivulla moninkertaistaa investoinnit ja luoda näin enemmän työpaikkoja. Vahva on miehen usko markkinavoimiin. Kolmisen vuotta sitten Katainen kylläkin ilmoitti ottaneensa niskalenkin näistä markkinavoimista.

Kreikassa käytiin tuima taisto uusimpia leikkauspäätöksiä vastaan. Yleislakon tuella oppositio sai melkein kaadettua päätöksen. Enemmistöhallituksen tuella paketti meni läpi parlamentissa äänin 153 puolesta ja 140 vastaan. Kreikkalaiset ovat olleet jo yli kolme vuotta kamppailun kärjessä markkinavetoista politiikkaa vastaan, toisenlaisen Euroopan puolesta. Syystäkin juuri Ateenassa kokoontuivat kesäkuun alussa erilaiset liikkeet yhdessä pohtimaan tulevia kamppailuja.

Aiempiin vaihtoehtokokouksiin verrattuna uutta oli Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n ja useiden ammatillisten keskusjärjestöjen osallistuminen. Isoja ammattiliittoja oli Kreikan lisäksi mukana Belgiasta, Espanjasta, Italiasta, Norjasta, Portugalista, Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Unkarista. Myös muun muassa Coalition of Resistance, Attac, Euroopan köyhyyden vastainen verkosto, Greenpeace, Maan ystävät ja Transform-verkosto olivat mukana.

Täällä kylmässä pohjolassa on ilon pilkahduksen aiheuttanut tanskalaisten Enhetlisten-Yhteislistan kannatuksen kasvu. Johdonmukaiselle, radikaalille vasemmistopolitiikalle on selvästi tarvetta myös hyvinvoivassa Pohjolassa.

Suomessa nukutaan vielä Ruususen unta, mutta voisiko syntyä yhteistä liikehtimistä Arhinmäen ehdottaman elvytysohjelman puolesta ja tietenkin palkka- ja työehtojen puolesta nollalinjaa ja etujen leikkauksia vastaan. Alku se olisi pienikin alku.