"Kunnissa iänikuinen säästäminen kyllästyttää. Kajaanin henkilöstöpäällikkö Pekka Sivonen puuskahtaa, että kuntapäättäjien elämä on ollut yhtä säästämistä viimeiset 20 vuotta. Taas pitäisi paikata jollain 1,5 miljoonan euron vajetta." Näin kirjoittaa Seija Kauhanen jutussaan "Peruspalveluista lakitupaan kahden vuoden sisällä" Karjalaisessa (13.1.).
Kuinka näin on käynyt? Lipposen sateenkaarihallitus aloitti kuntien valtionapujen leikkaukset 90-luvulla. Tilastokeskuksen tutkijan, yliaktuaari Olli Savelan laskelmien mukaan nämä leikkaukset ovat merkinneet kunnille viiden miljardin euron menetystä vuosittain siitä lähtien.
Kataisen hallitus on jatkanut samaa linjaa. Tällä hallituskaudella on kunnilta päätetty jo leikata lisää 1,2 miljardia euroa vuosittain valtion osuuksia. Katainen on uhkaillut uusilla leikkauksilla keväällä.
Kunnat ovat joutuneet vuosien mittaan leikkaamaan lähipalveluja, korottamaan veroäyriä ja kunnallisia maksuja ja myymään omaisuuttaan. Kunnissa sinnitellään pienemmällä ja vanhenevalla väellä ja yritetään pitää yllä palveluja.
90-luvulla tehdyt leikkaukset lapsiperheiden kotiapuun ja koulujen terveyspalveluihin ovat poikineet moninkertaiset kulut yhteiskunnalle lasten huostaanottojen ja nuorten syrjäytymisen lisääntymisenä. Varsinkin, kun samaan aikaan hallitus lopetti verotuksesta yksinhuoltaja- ja lapsivähennykset ja alensi sosiaaliturvaa kaikkein köyhimmiltä. On käynyt kuten hölmöläisten peiton jatkamisessa ellei pahemminkin.
Leikkaukset tehtiin silloin kuten nytkin laman varjolla. Suuressa verouudistuksessa 90-luvun alussa helpotettiin rikkaiden verotusta huomattavasti. Siihen saakka kaikkia tuloja verotettiin yhdessä tulojen mukaan kiristyvällä asteikolla, niin että rikkaimmat saattoivat maksaa tuloistaan jopa 85 prosenttia veroja. Kun siirryttiin pääomatulojen erillisverotukseen, veroprosentti oli vain 25. Kun tähän lisätään omaisuusveron poistaminen ja osinkoverotuksen helpotukset ja se ettei pääomatuloista makseta ollenkaan kuntaveroa, niin ymmärretään miksi valtion tuloissa on kestävyysvajeen mentävä aukko.
Nämä päätökset on tehty taiposen tahallaan. Taustalla on uusliberalistinen ajattelu, että tuloeroja kasvattamalla saadaan talouteen kasvua. Rikkaiden pöydältä muka varisee murusia köyhillekin, kun sieltä leviää vaurautta koko yhteiskuntaan.
Seurauksena on ollut köyhyyden tuplaantuminen Suomessa, leipäjonoista on tullut pysyvä ilmiö. Tulonjakotilastojen mukaan ainoastaan suurituloisin kymmenys tulonsaajista on kasvattanut osuuttaan kansantulosta, eniten rikkain prosentti väestöstä.
Nyt onkin saatava nämä ökyeläjät yhteisiin talkoisiin vapaamatkustamisen sijaan. Pääomatulot on pantava kuntaverolle, muutenkin niiden verotusta on kiristettävä laittamalla kaikki tulot yhteen ja verottamalla niitä progressiivisesti. Näin voidaan lisätä kuntien valtionapuja ja helpottaa kuntien talousahdinkoa ja turvata hyvinvointipalvelut jatkossakin.
On hylättävä tuloeroja kasvattava politiikka, jolla vaikeudet vain siirretään tulevien sukupolvien kannettavaksi. Se olisi vastuullista politiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti