torstai 31. tammikuuta 2013

Hälytyskellot soimaan vasemmalla

"Asiantuntija ei pidä yllättävänä eilistä väkivaltaista välikohtausta Jyväskylän kaupunginkirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa.
Tutkija Vesa Puuronen Itä-Suomen yliopistosta peilaa sitä Euroopassa tapahtuneeseen ideologiseen kehitykseen.
- Ottaen huomioon sen poliittisen ja ideologisen kehityksen, jota Suomessa ja Euroopassa yleensä on viime aikoina tapahtunut, niin tämä ei ollut mitenkään yllättävä tapahtuma, Puuronen sanoi torstaina Yle Radio 1:n Ykkösaamussa.
Näin lukee Ylen uutissivulla tänä aamuna. Haastattelussa tutkija totesi "Patrioottien olevan osa vuonna 2008 perustettua kansallisosialistista Suomen Vastarintaliikettä, jota johdetaan Ruotsista. Puuronen piti hyvinkin mahdollisena perussuomalaisten kannatuksen tuntuvaa kasvua Suomessa. Tällöin tietysti puolueen sisällä vaikuttava Suomen Sisun ääriryhmä voisi lisätä kannatustaan ja Halla-ahon islamin vastaisuus voisi saada lisää tuulta purjeisiinsa. Lyhyessä radion haastattelussa ei ilmeisesti ollut mahdollisuutta pureutua paremmin "poliittisen ja ideologisen kehityksen" syihin.

Toistan itseäni lainaamalla uudelleen Jokisalon puheenvuoroa pari viikkoa sitten pidetystä seminaarista.
Jokisalon mukaan rasismin nousu liittyy 90-luvulla alkaneeseen uusliberalismin politiikkaan. Se on luonteeltaan "kilpailukykynationalismia", jossa palkkojen ja sosiaaliturvan leikkaamiseen vastataan hakemalla omaa identiteettiä, etsitään turvaa työväen nationalismista...
Työelämän epävarmuus synnyttää pelkoa työpaikoilla. Slavoj Zizekin mukaan kyseessä on pelokkaiden ihmisten pelottava mobilisaatio, jossa eliitti ja sosiaalitukien varassa elävät lyövät kättä toisilleen. Tunnuksena voi olla "oman maan asukkaat ensin" - maahanmuuttajia kun voi vastustaa, pääomaa ei.

Tätä taustaa vasten luettuna perussuomalaisten europarlanmentaarikko Sampo Terhon linjaukset, joissa hän vaatii entistä kovempaa leikkauspolitiikkaa, sopivat hyvin äärioikeiston suunnitelmiin.
Suomalaiselle vasemmistolle tilanne on vähintäänkin "haastava", jos muotitermi sallitaan. Sitoutuminen EU:n kurisopimukseen ja kriisipankkien tukemiseen, vie uskottavuuden vasemmistolaiselta politiikalta ja pelaa suoraan nationalismin, persujen ja äärioikeiston pussiin.

Tarvitaan toimintaa leikkauspolitiikkaa vastaan kaikilla tasoilla, niin eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa kuin ay- ja kansalaisliikkeissä. Tarvitaan eurokriisin ratkaisemista vapauttamalla kriisimaat keinottelijoiden otteesta suoralla keskuspankkirahoituksella. Tarvitaan oikeistolaisen talouspuheen poliittista haastamista. Ja tarvitaan demokratian ulottamista talouteen ja edustajillemme laajempaa vaikutusvaltaa päätöksenteossa kaikilla tasoilla. Ennen muuta tarvitaan työväen kansainvälistä solidaarisuutta, osallistumista euroopalaiseen toimintapäivään 23.3.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Virkamiesvaltaa

"- Vallan valvonta on karannut kansalaisten ulottumattomiin, sanoo valtio-opin professori Matti Wiberg Turun yliopistosta Yle-uutisissa tänä aamuna.
Wibergin mukaan esimerkiksi valtiovarainministeriö salaa talouslaskelmat ja julkistaa vain johtopäätökset. Luvut, joihin päätökset perustuvat on vihdoin saatava arvioitaviksi. Näin voidaan varmistaa, ovatko laskelmat oikein ja onko niitä ylipäätään olemassa, vaatii professori.
- Mistä me tiedämme, että ministeriö ylipäänsä on tehnyt laskemia päätelmiensä tueksi? Virkamiehet eivät milloinkaan paljasta aineistojaan, eivät oletuksiaan, eivätkä mallejaan, tuskailee Wiberg.
Wiberg tietää, mistä puhuu, sillä hän on koettanut saada näitä laskelmia jo kohta 30 vuoden ajan tarkistettavaksi. Turhaan.
Eduskunnalle kuuluva budjettivalta on käytännössä virkamiehillä.
- Riidellään muutamista miljoonista, kun miljardien menoerät solahtavat toimeenpanoon lähes keskusteluitta, jatkaa Wiberg valtiovarainministeriön syntilistaa."

Kommunistit ovat arvostelleet ministeriön laskelmia koko ajan. Alla puheenjohtaja Yrjö Hakasen arviota yli kahden vuoden takaa.

"Valtiovarainministeriö julkisti eilen arvion julkisen talouden "kestävyysvajeesta". Sen mukaan 10 miljardin kestävyysvajeen tasapainottaminen edellyttää ensi vaalikaudella 6 miljardin menoleikkauksia tai veronkorotuksia sekä 4 miljardin edestä "rakenteellisia uudistuksia", kuten työurien pidentäminen.

"Julkisen talouden kehityksen arviointiin sisältyy niin paljon epävarmuustekijöitä, että ministeriön yksinkertaistettuja arvioita ei voi ottaa faktana. Niihin sisältyy ilmiselvästi paljon poliittista mielipidemuokkausta ja pyrkimystä käyttää talouskriisiä hyväksi kokoomuslaisen valtiovarainministeriön poliittisten tavoitteiden ajamiseen.

"Meitä pelotellaan sillä, että tietyllä tavalla arvioitu "kestävyysvaje" nousee vuosikymmenen puolivälissä 5 prosenttiin, jos talouden kasvu on hidasta. Tällä tarkoitetaan sitä, että julkisen talouden suhdannekorjattu alijäämä arvioidaan olevan 2015 noin 1 % bruttokansantuotteesta. Monissa EU-maissa tuo alijäämä on kuitenkin 10 - 15 prosenttia bruttokansantuotteesta. Useissa maissa julkisen talouden velka on ollut vuosikymmeniä suhteellisesti moninkertainen Suomeen verrattuna. Suomessa julkisen sektorin rahoitusvarat ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin velat, kun lukuun otetaan sekä valtio, kunnat että sosiaaliturvarahastot."

"Antti Ronkaisen mukaan velkajärjestelmän kehitys liittyy oleellisesti tuotantojärjestelmän kehitykseen.
– Kapitalismin kehitys olisi huomattavasti hitaampaa ilman velkarahaa. Velka toimii siis kapitalismin turbona. Pankkijärjestelmä kehittyy tuotannon kanssa niin, että lopulta pankkipääoma alkaa määrätä tuotantoa

"Pankkijärjestelmän pelastamiseen käytetään järjettömiä määriä rahaa. Taustalla on Ronkaisen mukaan pelko järjestelmän romahduksesta ja rahan, tuon tavaramuodon takaajan, arvon katoamisesta. Tämä voisi johtaa esimerkiksi työn tavaramuodon kyseenalaistumiseen. Ja siihen ei kapitalisteilla yksinkertaisesti ole varaa.
Ronkainen muistutti, että laajojen leikkaus- ja säästöohjelmien tarkoitus on pumpata tuotantoelämässä syntyvää lisäarvoa pankkisektorille.
– Lisäarvo pitää jossain vaiheessa tuottaa ja realisoida, ei voida vain painaa lisää rahaa.
Tämä rokottaa niin julkisen sektorin palveluja kuin investointeja."

"Oikeisto puhuu usein hyvinvointivaltiosta ”holhousvaltiona”. Väitetään, että julkiset palvelut ja sosiaaliturva vähentävät ihmisten vapautta valita ja passivoivat väkeä, kirjoittaa Marko Korvela Tiedonatajassa.

"Itse asiassa tilanne on juuri päinvastainen kuin mitä oikeisto väittää: vahva hyvinvointivaltio, julkiset palvelut ja sosiaali- sekä työsuhdeturva lisäävät ihmisen vapautta.
Tämän nostaa esille Ha-Joon Chang, eräs maailman tunnetuimmista taloustieteilijöistä. Changin vastikään suomennettu kirja 23 tosiasiaa kapitalismista murtaa kapitalistiseen talousjärjestelmään sisältyviä myyttejä, joista eräs on juuri kysymys valtiosta ja vapaudesta.

"Itse Etelä-Koreasta kotoisin oleva Chang ihmetteli nuorempana, miksi niin moni opiskelutoveri valitsi alakseen lääketieteen. Syyksi paljastui, että lääkärin ammatti on hyvin työllistävä ja hyväpalkkainen ammatti, jolle on kysyntää suhdanteista huolimatta. Etelä-Korean olematon sosiaaliturva pakotti ihmiset valitsemaan mahdollisimman riskittömän ammatin, joka takaisi työpaikan ja toimeentulon taantumankin aikana. Yhteiskunnan kokonaiskehityksen kannalta tämä johtaa siihen, että kyvykkyys jakautuu väärin ja talouden tehokkuus ja dynaamisuus kärsivät.

"Suomessa vahva hyvinvointivaltio ja hyvä sosiaaliturva lisäävät ihmisten vapautta valita ammattinsa, vaihtaa sitä kesken työuraa ja tehdä pienemmällä riskillä elämän suuria ratkaisuja, kuten perheen perustaminen."

Virkamiesten laskelmien salaisuus ei siis mitenkään ole yhdentekevää, varsinkin kun niiden avulla nyt perustellaan kovaa leikkauspolitiikkaa, jolla pohjoismaista hyvinvointimallia ajetaan alas.


maanantai 28. tammikuuta 2013

Työväen vallankumousta 1918 muistellessa

 
Tammikuun 27. tuli kuluneeksi 85 vuotta työväen vallankumouksen alkamisesta Suomessa. Itse tapahtumasta, sen syistä ja seurauksista on siitä lähtien käyty kovaa keskustelua. Edes nimestä ei ole ollut yksimielisyyttä, eikä taida olla vieläkään.
Vuosikymmeniä oikeisto juhli Vapaussotaa ja kirjoitti sen historiaa. Vasta Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia toi esiin hävinneen osapuolen, punaisten näkemykset yleiseen tietoisuuteen.
Kiistatonta lienee, että 27.1.1918 aloitettiin työväen vallankumous Suomessa. Yhtä kiistatonta lienee, että Mannerheim laati sotasuunnitelman jo 24.1. ja seuraavana päivänä hän teki päätöksen aloittaa sotatoimet tammikuun 27-28 päivien välisenä yönä. Tie sotaan oli auki. Siinä ottivat mittaa toisistaan porvarillisen hallituksen omiksi joukoikseen julistamat suojeluskunnat ja punaisen hallituksen, Kansanvaltuuskunnan joukot, punakaartit. Sota oli itsenäisen Suomen sisäinen välien selvittely, jossa kansalaiset kävivät toistensa kimppuun, jopa perheet saattoivat hajota eri puolille. Siinä mielessä voi puhua aivan oikeutetusti sisällissodasta tai kansalaissodasta, on puhuttu veljessodastakin.
Tietenkin Suomen työväestö ja torpparit, kaupunkien ja maaseudun köyhälistö taisteli omien luokkaetujensa puolesta. Marxilaisille sota on mitä ilmeisimmin riistäjien ja riistettyjen väkivaltainen yhteentörmäys, siis luokkasota. Luokkasota termin vierastaminen voi liittyä väkivallan vastustamiseen, mutta voi se liittyä koko luokkakäsitteen kiistämiseen tai ainakin hämärtämiseen.
Torpparit pyrkivät vapauttamaan itsensä tukalasta asemastaan, samoin kaupunkien työläiset haaveilivat vapaudesta. Siltä kannalta katsoen sota oli myös vapaussotaa.
Suomen oikeisto tuskin juhli vapaussotaa siltä kantilta. He markkinoivat termiä vapaussotana Venäjästä. Mistä tämä myytti on peräisin? Venäjä ja Saksa olivat maailmansodassa rintaman eri puolilla ja kun sota jatkui, Suomessa oli vielä venäläisiä sotajoukkoja, joita kyllä sopimuksen mukaan Neuvosto-Venäjä veti pois.
Suomen valkoinen hallitus oli paennut Vaasaan ja Mannerheim värväsi Pohjanmaan talonpoikia valkoiseen armeijaansa. Heikki Ylikankaan mukaan Pohjanmaalla ei ollut minkäänlaista innostusta liittyä siihen. Silloin keksittiin naula, joka veti. Pitää lähteä vapauttamaan maa venäläisistä. Niinpä talojen isännät, kuin rengitkin lähtivät mukaan ja vasta Tampereen hangilla selvisi heille ketä siellä vastassa on.
Ylikankaan mukaa ilman tätä jekkua ei Pohjanmaan talonpoikia olisi saatu siinä laajuudessa mukaan ja koko valkoinen armeija olisi jäänyt paljon pienemmäksi. Tietenkin vapaussotamyyttiä oli vaalittava uutterasti läpi vuosikymmenten. Tarjosihan se oikeistolle tarpeellisen ulkoisen vihollisen, jonka varjolla voitiin esittää vaatimuksia Itä-Karjalan suhteen, vainota kommunisteja ja varustautua sotaan. Vapaussotamyytti oli keskeinen porvarillisen hegemonian kannalta aina 60-luvulle saakka.
Samaan aikaan pyrittiin ja mielestäni pyritään edelleen häivyttämään saksalaisten rooli sodan ratkaisijana. Puhumattakaan porvarillisen hallituksen tekemästä vasta saavutetun itsenäisyyden myyntisopimuksesta keisarillisen Saksan kanssa, talouden alistamisesta Saksan valvontaan ja saksalaisen prinssin valitsemisesta Suomen kuninkaaksi.

Vallankumoukseen johtaneista syistä ja sen kytkeytymisestä kansaiväliseen tilanteeseen on minusta paras yksittäinen teos Viktor Holodkovskin Suomen työväen vallankumous 1918. Keskeisimpänä syynä tilanteen kärjistymiselle syksyllä 1917 hän pitää elintarvikepulaa. Monissa kaupungeissa nähtiin jo suoranaista nälkää. Elintarvikkeita oli kyllä varastoissa, mutta paikalliset elintarvikelautakunnat eivät suostuneet niitä jakamaan ihmisille, eikä maan hallitus halunnut puuttua kovalla kädellä tilanteeseen, koska siinä olisi jouduttu astumaan kauppiaiden ja muiden keinottelijoiden varpaille. Kunnallista demokratiaahan ei silloin vielä ollut. Paikoitellen työväenjärjestöt ottivat "oikeuden omiin käsiin" ja jakoivat elintarvikkeita tarvitseville.
Tänäpäivänä on kiintoisaa pohtia niitä syitä miksi työväen vallankumous ei saanut laajempaa tukea. Miksi punaisten vaikutus ei ollut tarpeeksi suurta koko maassa. Varsinaisen torpparialueen ulkopuolella punaisten kannatus keskittyi suurimpiin asutuskeskuksiin. Holodkovski esittää mielenkiintoisen väitteen; Suomen vanhalta työväenpuolueelta puuttui ohjelmastaan kokonaan laajempi talonpoikaiskysymyksen käsittely. Ohjelma keskittyi ajamaan maaseudulla pelkästään torpparivapautusta. Sen vuoksi suurin osa itsenäisistä viljelijöistä jäi porvarillisten puolueiden, lähinnä maalaisliiton vaikutukseen. Se oli yksi tekijä, joka kallisti vaakaa valkoisten eduksi.
Tästä näkemyksestä saattaisi olla meille hyötyä laajemman rintaman rakentamisessa tänäänkin, tietenkin sovellettuna tähän päivään.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Persujen talousfilisofiaa

"Hyvinvointiautomaattia ei ole olemassa, eikä tasavallan presidentin mainitsemaan oleskeluyhteiskuntaan ole varaa. Yksilöllä on oltava ensisijainen vastuu omasta hyvinvoinnistaan. On hylättävä sosialistinen ajattelu, jonka mukaan töitä ei ole pakko tehdä, jollei kansalaisesta siltä tunnu. Käytännössä tämä tarkoittaa koko valtion roolin uudelleenajattelua yhteiskunnassa, valtion tehtävien uudelleenmäärittelyä...

Valtion perinteisiin tehtäviin kuuluvat niin sanotut yövartijatehtävät, eli turvallisuuden, omaisuuden suojan ja järjestyksen valvominen. Toisen maailmansodan jälkeen valtioille alkoi kertyä uudenlaisia hyvinvointitehtäviä, jotka käytännössä tarkoittavat palveluiden ja etujen tarjoamista kansalaisille...
Valtion sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden ylläpitoon liittyvät perustehtävät eivät valtiolta katoa, koska ne ovat aina välttämättömiä hoitaa, eikä niitä voida myöskään ulkoistaa. Kaikesta muusta sen sijaan voidaan keskustella...

Sosiaalidemokraattinen valtion tehtävien loputon paisuttaminen on tullut samalla lailla tiensä päähän kuin kommunismi 20 vuotta aikaisemmin. Itse asiassa Suomi teki jo 90-luvulla päätöksen astua pois tältä tieltä, kun liityimme Euroopan Unioniin. Aiemmassa suljetussa taloudessamme oli
mahdollista ylläpitää kansainvälisesti vertaillen korkeaa veroastetta... Valinta valtion tehtävien pienentämisen tai verojen lisäämisen välillä on oikeastaan tehty jo EU:hun liittyessämme, vaikkei tätä silloin ilmeisesti täysin ymmärretty...
Samalla humanitaarinen maahanmuutto on alkanut kohtuuttomasti rasittaa entistä kapeammalla rahoituspohjalla toimivaa hyvinvointijärjestelmää... 

Valtio ei ole niinkään hyvinvointia luova, kuin sitä kuluttava instituutio... Kaikki valtion jakamat etuudet ja palvelut tulevat lopulta yksityissektorista...
Suomen kannalta tämä talouden perusperiaate korostaa erityisesti vientiteollisuuden merkitystä. On hyvinvointimme kannalta täysin välttämätöntä, että vientiteollisuuden kilpailukyky säilyy.

Valtio ei itsessään pysty luomaan yhteiskuntaan uutta hyvinvointia kuin valheellisella tavalla, eli velkaa ottamalla... Yksityissektori luo hyvinvointia, valtio jakaa ja tasoittaa sitä. Kaiken hyvinvoinnin perusta on siis hyvinvoiva yksityissektori."

Näin siis kirjoittavat persujen talousasiantuntijat taustapaperissaan, jonka pohjalta tehdyistä johtopäätöksistä on syntynyt pientä kalabaliikkia julkisuudessa. Sampo Terhon esittelemää leikkauslistaa arvioidaan TA:n pääkirjoituksessa. Taustapaperista ei Soinikaan ole sanoutunut irti, siis voinemme pitää sitä persujen talousajattelun ilmentymänä.

Nyt voimme kysyä miten se poikkeaa vallalla olevasta uusliberalistisesta talous- ja yhteiskunta-ajattelusta. Ja vastata; ei mitenkään. Siinäpä syy miksi persujen vaihtoehto on parhaimmillaankin pelkkää huulen heittoa. Suomalaisen politiikan tragedia on siinä, ettei eduskunnassa ole ainoatakaan puoluetta, joka kyseenalaistaisi uusliberalistisen politiikan. Kuten tutkijat Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kirjoittivat jo pari vuotta sitten rahajatalous-blogissa.

Voidaan aiheellisesti kysyä mitä seurauksia kovenevalla oikeistolaisella politiikalla on koko yhteiskunnan kannalta. Asia nousi esille Radion Ajankohtaisessa ykkösessä, jossa pohdittiin äärioikeistoa Suomessa ja Saksassa. Voi yhtyä täysin tutkija Vesa Puurosen esittämään näkemykseen; kannattaisi olla vähintäänkin huolissaan kehityksestä Euroopassa ja Suomessa.
Radio ykkösellä alkoi myös rasismin historiaa käsittelevä kolmiosainen sarja. Se antaa tarpeellista taustatietoa ja miettimisen aihetta.

-->Joensuun kampuksella pidetyssä seminaarissa Äärioikeisto Suomessa ja Euroopassa Itä-Suomen yliopiston dosentti Jouko Jokisalo totesi puheenvuorossaan rasismin nousun liittyyvän 90-luvulla alkaneeseen uusliberalismin politiikkaan. 
Se on luonteeltaan "kilpailukykynationalismia". Palkkojen ja sosiaaliturvan leikkaamiseen vastataan hakemalla omaa identiteettiä puolustuksellisesta työväen nationalismista, jolloin joudutaan kannattamaan "linnake Eurooppaa". Nykyinen tilanne, jossa 20 prosenttia ihmisistä käyttää 80 prosenttia maailman resursseista hyväkseen ei voi säilyä muuten, kuin maailmanlaajuisella apartheid-politiikalla. 
Se synnyttää myös "hyvinvointisovinismin", jossa sosiaalidarwinismin mukaisesti kilpailu, karriääri ja suorituskyky ratkaisee. Sitä kannattavat yhteiskunnan "menestyjät".
Työelämän epävarmuus synnyttää pelkoa työpaikoilla. Zizekin mukaan kyseessä on pelokkaiden ihmisten mobilisaatio, jossa eliitti ja sosiaalitukien varassa elävät lyövät kättä toisilleen. Tunnuksena voi olla "oman maan asukkaat ensin" maahanmuuttajiin kun voi tarttua, mutta ei pääomaan, Jokisalo lopetti.


Vaihtoehdoksi ja persujen arvosteluksi ei todellakaan riitä myöskään arvoliberalismi, jossa eduskuntavasemmisto on parhaimmillaan. Tarvitaan leikkauspolitiikan konkreettista vastustamista. Tarvitaan vaatimuksia ja toimintaa oikeudenmukaisemman verotuksen puolesta. Tuloja ja varallisuutta on jaettava uudelleen. On alettava vaatimusliike työajan lyhentämiseksi. Tarvitaan toimintaa valtion aktiivisen työllisyyspolitiikan, sekä pankkitoiminnan sääntelyn puolesta, jne.
Vain tekemällä vasemmistolaista politiikkaa kaikkialla, niin eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja ay- ja kansalaisliikkeissä voidaan haastaa persut ja muu oikeisto.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Joko aletaan?

Suomen kommunistinen puolue valmistautuu kesäkuun puoluekokoukseen julkaisemalla teesit, joilla alamme keskustelun löytääksemme ratkaisuja tämän hetken polttaviin ongelmiin.
Kommunistien käsityksen mukaan olemme keskellä monien kriisien yhtäaikaisuutta. Maailmaa ravistelee kaikkien näkemä finanssikriisi, joka on perimmältään seurausta kapitalismiin kuuluvasta pääomien liikakasaantumisesta ja niiden vapaasta liikkumisesta. Nykyiseen talouskasvuun perustuva länsimainen elämänmuoto on tulossa tiensä päähän ekologisesti mahdottomana ympäristökriisin vuoksi. Näiden kriisien ratkaisun tekee lähes mahdottoman tuntuiseksi kapitalismin epädemokraattisuus. Yhteiskunnan tärkeimmät päätökset tehdään pienessä korruptoituneen eliitin ja suuromistajien piirissä vain heidän hyödykseen.

Yhteiskunnan samanaikainen kriisiytyminen monin tavoin aiheuttaa hämmennystä ja näköalattomuutta ihmisten keskuudessa. Myöskään kommunistit eivät ole immuuneja meitä kaikkia ympäröivälle aatteelliselle ja poliittiselle sekavuudelle. Oikeisto hallitsee ideologista keskustelua ja pitää poliittista aloitetta hallussaan. Vasemmiston kannatus on alimmillaan sataan vuoteen. Eikä vasemmisto näytä löytävän tietä eteenpäin. Sen vuoksi suomalaistenkin kommunistien käymällä keskustelulla ja toiminnalla on merkitystä etsittäessä tietä ulos kriisistä, kriiseistä.

Itselleni on ollut suuri merkitys ymmärtää, kuinka pientä , jopa promillen suuruista porukkaa nykyinen uusliberalistinen kapitalismi hyödyttää. Siitä tulee jatkuvasti uusia arvioita eri tahoilta, viimeksi Talouselämä-lehti julkaisi sellaisen. Sehän tarkoittaa sitä, että nykysysteemin sosiaalinen pohja on erittäin kapea. Systeemi muistuttaa lähinnä kärjellään seisovaa kolmiota, joka voi kaatua pienestäkin tönäisystä.

Suuren enemmistön pitää tulla vain tietoiseksi omasta asemastaan ja ottaa ohjat omiin käsiinsä pieneltä valtaeliitiltä. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä se aikomus on ensin sanottava. Sitä varten meidän pitää avata sanainen arkkumme ja keskustella teesien avulla järjestöissämme, lehtien palstoilla ja kaikkialla siellä missä kaksi taikka kolme kokoontuu yhteen, kuinka alamme koota laajapohjaista muutosvoimaa.

Meitä suututtaa jatkuva leikkauspolitiikka, sille pitää sanoa "jo riittää". Hyvänä esimerkkinä "Raamit natisee"-tempaus 30.1. Lähdetään jokainen kynnelle kykenevä mukaan. Eurooppalainen toimintapäivä 23. maaliskuuta tarjoaa oivallisen tilaisuuden leikkauspolitiikan vastaisen rintaman rakentamiseen. Siirrytään puolustuksesta vähitellen hyökkäykseen. Se antaa voiman tunnetta ja vetää muitakin mukaan.

Vapaat finanssimarkkinat myllertävät koko maailman nurin narin. Niiden kuriin saamiseksi voimme tukea keynesiläistä sääntelypolitiikkaa, kitkatonta kapitalismia, että päästään alkuun vasemmiston voimien kokoamiseksi. Sen prosessin myötä vasemmisto kasvaa ja on valmis sitten pitemmälle menevään puuttumiseen rahaeliitin valtaan. Voimme jopa vapauttaa yhteiskunnan siitä kokonaan.
Se antaisi mahdollisuuden järjestää elämämme uuteen uskoon taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, rakentaa 2000-luvun sosialismia.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Mitä luottoluokittajat vaativat?

En malta olla julkaisematta pientä koostetta toisten mielipiteistä.

Ylen uutiset kertoi 15.1. "Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holmin mukaan valtion luottoluokituksen säilyminen parhaalla mahdollisella tasolla parantaa luottamusta Suomen talouteen....

Hallituksen on määrä päättää keväällä puoliväliriihessä uusista säästöistä ja veronkorotuksista. Holmin mukaan näillä päätöksillä on jatkossa suuri merkitys Suomen luottoluokitukseen.

- Se on erittäin keskeinen asia. Luottoluokittajat katsovat julkisen velan BKT-osuutta ja julkisen talouden alijäämää, sekä vaihtotaseen kehitystä.

Julkisuudessa on esitetty sopeutumistoimien olevan suuruudeltaan puolesta miljardista vajaaseen miljardiin euroon. Holm arvioi, että miljardiluokan toimenpiteet olisivat Suomen kannalta parhaat.

- Se osoittaisi kansainvälisille tarkkailijoille Suomen pitävän huolen julkisesta taloudestaan. Jos tämän lisäksi saataisiin rakenteellisia uudistuksia, tai ainakin päätöksiä siitä, että missä aikataulussa niitä tullaan toteuttamaan, se vahvistaisi tilannetta entisestään, Holm toteaa."

Rakenteellisilla uudistuksilla Holm tarkoittaa häveliäästi palkkojen alentamista, eläkeiän nostoa, julkisten palvelujen leikkaamista ja yksityistämistä.
Tosiasiassa Holm, kuten muutkin valtavirran uskovaiset haluavat alistaa edelleen Suomen valtion rahamarkkinoiden pelinappulaksi. Ovathan nämä kansainväliset luottoluokituslaitokset suurpankkien omistamia.

Vastakkaista näkemystä edustavat tutkijat Lauri Holappa ja Jussi Ahokas blogissaan "Poliittiset päätöksentekijät uskovat edelleen, että ratkaisu kriisiin löytyy julkisen sektorin sopeuttamisesta ja budjettien tasapainottamisesta. Jos vain rahoitusmarkkinat saadaan vakuuttuneeksi valtioiden velanmaksukyvystä ja luottamus saadaan palautettua markkinoille, talouden pyörät alkavat yleisen uskomuksen mukaan jälleen pyöriä.
Todellisuudessa leikkauspolitiikka on johtanut vain reaalitaloudellisen aktiviteetin vähentymiseen, kun talouden rahavirtoja on tietoisesti leikattu."

"Näin ollen suotuisa työllisyyskehitys edellyttää niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä ensisijaisesti riittävän kokonaiskysynnän turvaamista. Vähäisen kokonaiskysynnän oloissa työllisyyttä ei voida lisätä edes huomattavilla palkanalennuksilla.
Yritysten investointihalukkuus ei nimittäin ensisijaisesti riipu työvoimakustannuksista, vaan siitä että yritysten valmistamia hyödykkeitä ja palveluja halutaan ostaa riittävästi.
Nämä tosiasiat olisi välttämättä sisäistettävä, jotta suomalainen talouspoliittinen keskustelu voisi vuoden 2013 aikana kulkeutua mielekkäille urille ja talouspolitiikan suunta sekä meillä, että muualla Euroopassa voisi muuttua."



Euroopan vasemmiston hallituksen kokouksessa 13.2. Kreikan radikaalin vasemmistokoalition Syrizan puheenjohtaja Alexis Tsipras kertoi EU:n, EKP:n ja IMF:n ”Troikan” ajamien kriisiohjelmien johtaneen Kreikassa humanitaariseen katastrofiin, ja myös velkaongelman pahenemiseen. Ennen näitä Suomenkin hallitusvasemmiston EU:ssa ajamia kriisiohjelmia julkisen velan osuus Kreikan kansantuotteesta oli 120 %, nyt yli 160 %. Menossa on jo viides laman vuosi ja kansantuote on supistunut 25 % ja työttömyyden ennustetaan nousevan tänä vuonna 30 %:iin. Hän varoitti myös uusnatsismin noususta.


Antti Ronkainen tykittää KU:n verkkolehdessä: "EKP on pakottanut valtiot uhrauksiin, jossa mayojen uhriseremoniat vaikuttavat pikkulasten teekutsuilta. Jo epäonnistunut eurokriisin hoito pakottaa ajattelemaan uusiksi niitä mittareita, joilla talouden “vakautta” mitataan.

Onko kilpailukyky hyvinvoinnin kannalta oleellisin mittari ja kuinka se edes määritetään? Miksi talouskurisopimuksessa kiinnitetään huomio julkiseen eikä yksityiseen velkaan? Miksi ollaan huolestuneita ainoastaan alijäämistä eikä ali- ja ylijäämien epätasapainosta?"
Ja edelleen näin: "Niin kauan kuin EKP:n rahapolitiikkaa ja nykyisiä vakauden mittareita ei nähdä poliittisina valintoina kaikki muu kuin uusliberalismi näyttää uhkarohkealta hulluudelta. EKP on luokkataisteluorganisaatio, joka pakottaa Emu-maat toteuttamaan politiikkaa, jossa talouden vakauden määrittelee kilpailukyky eli kyky leikata, sopeuttaa, yksityistää ja ulkoistaa.

EKP:n rahapolitiikan ja sisäisen devalvaation haastaminen ovat osoittautumassa koko Euroopan vasemmiston tärkeimmäksi tehtäväksi."


"Eri puolilla Eurooppaa järjestetyt yleislakot, suuret mielenosoitukset, todellista demokratiaa vaativat Occupy-liike ja radikaalin vasemmiston eteneminen monissa maissa kertovat siitä, että vaihtoehtoja löytyy eikä nykymenoon tarvitse alistua. Samasta kertoo useiden Latinalaisen Amerikan maiden suuntautuminen vasemmalle, kohti 2000-luvun sosialismia. " totesi puheenjohtaja Hakanen puheenvuorossaan nuorten filosofitapahtumassa Paasitornissa. Tähän voinee yhtyä jokainen vasemmistolainen Suomessa.


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kuntapäättäjien ahdinko

"Kunnissa iänikuinen säästäminen kyllästyttää. Kajaanin henkilöstöpäällikkö Pekka Sivonen puuskahtaa, että kuntapäättäjien elämä on ollut yhtä säästämistä viimeiset 20 vuotta. Taas pitäisi paikata jollain 1,5 miljoonan euron vajetta." Näin kirjoittaa Seija Kauhanen jutussaan "Peruspalveluista lakitupaan kahden vuoden sisällä" Karjalaisessa (13.1.).
Kuinka näin on käynyt? Lipposen sateenkaarihallitus aloitti kuntien valtionapujen leikkaukset 90-luvulla. Tilastokeskuksen tutkijan, yliaktuaari Olli Savelan laskelmien mukaan nämä leikkaukset ovat merkinneet kunnille viiden miljardin euron menetystä vuosittain siitä lähtien.
Kataisen hallitus on jatkanut samaa linjaa. Tällä hallituskaudella on kunnilta päätetty jo leikata lisää 1,2 miljardia euroa vuosittain valtion osuuksia. Katainen on uhkaillut uusilla leikkauksilla keväällä.
Kunnat ovat joutuneet vuosien mittaan leikkaamaan lähipalveluja, korottamaan veroäyriä ja kunnallisia maksuja ja myymään omaisuuttaan. Kunnissa sinnitellään pienemmällä ja vanhenevalla väellä ja yritetään pitää yllä palveluja.
90-luvulla tehdyt leikkaukset lapsiperheiden kotiapuun ja koulujen terveyspalveluihin ovat poikineet moninkertaiset kulut yhteiskunnalle lasten huostaanottojen ja nuorten syrjäytymisen lisääntymisenä. Varsinkin, kun samaan aikaan hallitus lopetti verotuksesta yksinhuoltaja- ja lapsivähennykset ja alensi sosiaaliturvaa kaikkein köyhimmiltä. On käynyt kuten hölmöläisten peiton jatkamisessa ellei pahemminkin.
Leikkaukset tehtiin silloin kuten nytkin laman varjolla. Suuressa verouudistuksessa 90-luvun alussa helpotettiin rikkaiden verotusta huomattavasti. Siihen saakka kaikkia tuloja verotettiin yhdessä tulojen mukaan kiristyvällä asteikolla, niin että rikkaimmat saattoivat maksaa tuloistaan jopa 85 prosenttia veroja. Kun siirryttiin pääomatulojen erillisverotukseen, veroprosentti oli vain 25. Kun tähän lisätään omaisuusveron poistaminen ja osinkoverotuksen helpotukset ja se ettei pääomatuloista makseta ollenkaan kuntaveroa, niin ymmärretään miksi valtion tuloissa on kestävyysvajeen mentävä aukko.
Nämä päätökset on tehty taiposen tahallaan. Taustalla on uusliberalistinen ajattelu, että tuloeroja kasvattamalla saadaan talouteen kasvua. Rikkaiden pöydältä muka varisee murusia köyhillekin, kun sieltä leviää vaurautta koko yhteiskuntaan.
Seurauksena on ollut köyhyyden tuplaantuminen Suomessa, leipäjonoista on tullut pysyvä ilmiö. Tulonjakotilastojen mukaan ainoastaan suurituloisin kymmenys tulonsaajista on kasvattanut osuuttaan kansantulosta, eniten rikkain prosentti väestöstä.
Nyt onkin saatava nämä ökyeläjät yhteisiin talkoisiin vapaamatkustamisen sijaan. Pääomatulot on pantava kuntaverolle, muutenkin niiden verotusta on kiristettävä laittamalla kaikki tulot yhteen ja verottamalla niitä progressiivisesti. Näin voidaan lisätä kuntien valtionapuja ja helpottaa kuntien talousahdinkoa ja turvata hyvinvointipalvelut jatkossakin.
On hylättävä tuloeroja kasvattava politiikka, jolla vaikeudet vain siirretään tulevien sukupolvien kannettavaksi. Se olisi vastuullista politiikkaa.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Mennäänkö Saksan malliin?


EK:n johtomiehet, itse pääministeri ja monet valtavirran talousoppineet, viimeksi VATT:n tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen ovat haikailleet Saksan mallin perään Suomen kilpailukyvyn turvaajana.
Mitä ihmeellistä sitten Saksassa on tehty? 2000-luvun alussa toteutettiin ”Agenda 2010”-reformi, joka käytännössä merkitsi sosiaalivaltion brutaalia alasajoa. Eläkeikä nostettiin 65 vuodesta 67 vuoteen, leikattiin eläkekertymää ja luotiin halpatyömarkkinat Hartz IV-lailla.

Seurauksena on ollut köyhyyden räjähdysmäinen kasvu. Syyskuun alkupuolella Saksan työministeriö julkaisi raportin, jossa ennakoitiin nykyisen eläkejärjestelmän olevan suora tie tulevaisuuden köyhyysloukkuun. Raportin mukaan henkilö, joka on työskennellyt 35 vuotta ja ansainnut 2500 euroa bruttona kuukaudessa, saa vuonna 2030 eläkettä alle 700 euroa kuukaudessa. Ennen eläkereformia alle perusturvatason olevaa eläkettä sai Saksassa 260.000 henkilöä. Nykyisin heitä on jo 412.000, joista naisia on lähes 70 prosenttia.
Eläkeiän nostaminen 67 vuoteen merkitsee monelle köyhyyttä. 50- 65-vuotiaista on lähes 20 prosenttia työttömänä. 67-vuoden eläkeikä merkitsee käytännössä kahta lisävuotta kiristyvillä työmarkkinoilla. Yhä suurempaa osaa eläkeikää lähestyvistä odottaa siis pitkäaikaistyöttömyys, omien mahdollisten säästöjen kuluttaminen ja lopuksi ennen eläkeikää kituuttaminen ihmisarvoa alentavan Hartz IV-lainsäädännön säätämällä työttömyysraha II:lla (345 euroa/kuukausi). Tämän tien päässä on minimieläke ja vanhuusajan köyhyysloukku.
Suomessa ollaan jo hyvin samalla tiellä, kuten tutkija Seppo Ruotsalainen osoittaa kirjoituksessaan

Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo ei yhdy valtavirran tutkijoihin, eikä Elinkeinoelämän johtajien huoleen. Tutkijan mukaan EK tavoittelee avauksillaan yksittäisten yritysten kilpailukyvyn kasvattamista, ei kansallista etua. Eurokriisin oloissa viennin supistumiselle pitäisi löytää vastapaino nimenomaan kotimaista kysyntää tukevasta politiikasta. Sauramon mukaan palkansaajien ostovoima uhkaa supistua ensi vuonna siinäkin tapauksessa että palkat nousevat. Jos ryhdytään palkanalennuksiin, asetelma on silloin vieläkin hankalampi. Talouskriisi on siinä vaiheessa, ettei meillä ole syytä ehdoin tahdoin heikentää kotimaan taloutta.

Valtavirran talousoppineet ovat esittäneet liturgiaansa joustojen tarpeellisuudesta työmarkkinoilla jatkuvasti. Tätä sanomaa ovat levittäneet myös hanakasti Elinkeinoelämän Keskusliiton uudet johtajat eri yhteyksissä. Tunnetut amerikkalaiset taloustieteilijät James K. Galbraith ja L. Randall Wray ovat tyrmänneet nämä ajatukset.
– Jos joustavuusteesi pitäisi paikkansa, juuri eteläisten maiden pitäisi olla Euroopan parhaiten toimeen tulevia ja pohjoismaiden suurimmassa kriisissä. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kokemus on näyttänyt juuri päinvastaisen olevan totta.
Tutkijat vaativatkin palaamista politiikassa täystyöllisyyden tavoitteluun Hyman P. Minskyn esittämän täystyöllisyysohjelman mukaisesti. Siinä valtio takaa viime kädessä työpaikan jokaiselle, joka sellaisen haluaa. Työpaikat eivät olisi tempputyöllistämistä näön vuoksi vaan yhteiskunnalle tärkeiden tehtävien hoitamista, josta maksettaisiin yleisen hintatason mukaista minimipalkkaa. Sen säätely pitäisi samalla inflaation kurissa.

Tässä tilanteessa toivoisi työväenjohtajilta selväsanaista tuomiota työnantajien ja heidän juoksupoikiensa jatkuvaan rummutukseen palkkojen,  työehtojen ja eläkkeiden leikkaamisesta.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Presidentin puhe

-->
Olen saanut käyttööni presidentti Sauli Niinistön alkuperäisen uudenvuodenpuheen tekstin. Se jäi jostain syystä meiltä näkemättä ja kuulematta. Korjaan tapahtuneen virheen ja julkaisen tekstin kokonaisuudessaan.

Kansalaiset

Ystäväni Jyrki on mielestäni turhaan huolissaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, ettei meillä ole siihen varaa. Talousmiehenä haluan sanoa, että bruttokansantuote on kasvanut Suomessa voimakkaasti tällä vuosituhannella, jopa 50 prosenttia tänä aikana. Velkaakin meillä on vain kohtuullisesti varallisuuteen nähden. Mutta meidän pitää ottaa käyttöön kaikki yhteiskuntamme resurssit, vapaamatkustamisesta on tehtävä loppu.

90-luvun alussa helpotettiin rikkaiden verotusta suuressa verouudistuksessa. Sen seurauksena meille on syntynyt kestävyysvaje ja uusi äkkirikkaiden polvi entisten ökyeläjien lisäksi. 
Nyt on tulonjaon aika. On kohtuutonta, etteivät rikkaat maksa pääomatuloista edes kuntaveroa ja kiikuttavat muutenkin rahansa veroparatiiseihin Gayman-saarille. Siitä on tehtävä loppu. Rikkaiden kovempi verottaminen on terveellistä ympäristön ja ilmastonmuutoksenkin kannalta.

Eriarvoisuus ja köyhyys on kasvava luonnonvara Suomessa. Meidän tehtävämme on puuttua siihen. Lopultakin meidän pitää tehdä kunnollinen uudistus perusturvaan. On olemassa hyvä esitys, 900 euroa puhtaana käteen yhdeltä luukulta tarvitseville. Näin päästään eroon kasvavista leipäjonoista. Esityksessä on mukana myös toteuttamiskelpoinen rahoitussuunnitelma, laitetaan rikkaat maksumiehiksi näihinkin talkoisiin.

Työväen presidenttinä olen huolissani työttömyyden kasvusta. Varsinkin nuoret syrjäytetään yhteiskunnasta ja siitä seuraa monia muita ongelmia, jotka tulevat hyvin kalliiksi meille. Työttömien ja työssäkäyvien vastakkainasettelun aika on ohi. Järkevämpää on jakaa työt uudelleen.
Ajattelen, että aluksi voisimme kokeilla 6+6 mallia, siitähän on myönteisiä kokemuksia jossakin päin maailmaa, ainakin Norjassa. Silloin meille jää enemmän aikaa olla perheen kanssa, sitähän me haluamme. Sillä eihän ihminen elä ainoastaan leivästä. Me tarvitsemme kulttuuria ja erilaisia aineettomia arvoja. Ne rasittavat vähemmän ympäristöäkin.

Minusta meidän pitää muutenkin löysätä vähän pipoa, vähentää joutavaa kilpailua ja kilpailuttamista. Kyllähän vanha kansa jo tiesi, ettei hosumalla tule kuin vahinkoa. Vähentämällä kiirettä työpaikoillasaamme tehtyä työmme kunnolla ja sillon työ kiittää tekijäänsä.

Kansalaiset.
Edellä kuvatulla tavalla saamme miellyttävämmän oleskeluyhteiskunnan meille kaikille, eikä vain rikkaille niin kuin nyt on. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi kutsun teidät kaikki yhteisiin talkoisiin.