torstai 19. joulukuuta 2013

Verovajeesta

MOT esitteli 16.12. verovajelaskelmia. Käsite tuntui olevan uusi pääjohtajallekin.
Tässä ohjelmassa ei kyllä puhuttu verotuksen rakenteellisista ongelmista mitään konkreettista, vaikka siellä on ne varsinaiset porsaanreiät. Siis pääomatulojen lievä verotus yleensä, vapaus kuntaverosta kokonaan, veroparatiisien avulla tapahtuva ylikansallisten yritysten veronkierto, kaikki laillista touhua.

Kannattaa muistaa, jos Suomessa pääomatuloja verotettaisiin EU-tason mukaan, se toisi neljä miljardia euroa lisää verotuloja vuosittain. Nythän yhteisöveron alentamisella hallitus antoi yrityksille miljardin verohelpotuksen, jonka kunnat menettivät.

Ohjelmassa ministeri Tuija Brax vihreiden tapaan puhuu kauniisti ja kuitenkin itse on hallituksessa valtion tuottavuusohjelmalla vähentämässä henkilökuntaa myös verohallinnosta. Tiedetään, että jokainen yritysverotukseen laitettu verotarkastaja tienaa palkkansa moninkertaisesti. Sinänsä ohjelma kertoo, että verotuksesta ja sen oikeudenmukaisuudesta pitää puhua entistä enemmän.

Todellinen verovaje on syntynyt ja lisääntyy joka päivä rakenteellisten (toinen muotikäsite) ratkaisujen seurauksena. Tietoisesti on helpotettu rikkaiden verotusta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, kun luovuttiin kaikkien tulojen yhteisestä progressiivisesta verotuksesta. Vain 6-7 prosenttia verotuksesta on enää tulojen mukaan kiristyvää. Se on johtanut pääomatulojen moninkertaistumiseen. Hyvinvointivaltion rakentamisen perusperiaate oli verotus maksukyvyn mukaan, sillä rahoitettiin sosiaaliset tulonsiirrot ja peruskoulut, terveyskeskukset, päiväkodit ja vanhusten hoito.

Verovaje on synnyttänyt ainakin laskennallisen kestävyysvajeen valtion talouteen. Sen varjolla leikataan kuntien rahoitusta ja ajetaan alas kunnissa terveyspalveluja, vanhusten hoivaa, päivähoitoa heikennetään, kouluja ja kirjastoja lakkautetaan. Sanalla sanoen tuhotaan hyvinvointivaltiota.
Irvokkain näytelmä koettiin pari viikkoa sitten, kun rikkaat esittivät vaatimuksia verohelpotusten lisäämisestä heille. Hallitus uskottelee tilastokikkailujen avulla tuloerojen kaventuneen.


Nyt tarvitaan toisenlaista verokapinaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta, jossa rikkaat vapaamatkustajat laitetaan myös rahoittamaan hyvinvointivaltiota. Kuten ministeri Tuija Brax MOT-ohjelmaasa sanoi, jo neljän miljardin lisärahoitus valtion kassaan lopettaisi kestävyysvajepaniikissa tehdyt leikkauspäätökset.
Verotusta korjaamalla rahat löytyvät. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaanko sen syntymiseen enemmän Kiakkovieraiden esiintymisiä?

torstai 5. joulukuuta 2013

Poliittista toimintaa

Poliittinen toiminta on usein yksitoikkoista puurtamista, rutiiniasioiden hoitamista. Sen vuoksi tarvitaan väliin ”hetkauksen paikkoja”, kuten Pentti Haanpää asian ilmaisi. Viimeisen viikon aikana on ollut parikin semmoista paikkaa.
Porvaripeli poikki – kampanja käväisi Joensuussa ja siihen liittyen käytiin hyvä keskustelu sosiaaliturvasta Kansalaistalolla. Voisiko sanoa, että yhteinen arvio oli: nykyinen porvaripeli pitää viheltää poikki. Se onnistuu vain työväen ja vasemmiston yhteisellä toiminnalla.

Toinen voimaannuttava kokemus tuli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Siellä touhusin parina päivänä. Minulla oli nivaska Tiedonantaja-lehteä käsivarrellani ja jaoin sitä kiinnostuneille. Lehdessä oli laaja aineisto Helsingin Pääoma-seminaarista, esittelin sitä ja se kyllä kiinnosti. Varsinkin yhteiskuntatieteen opiskelijat veivät kilvan lehden käsistäni. Kulttuurin tutkijoita ja yhteiskuntamaantieteilijöitä Marx kiinnosti myös ja kirjallisuuden opiskelijoitakin löytyi, jotka halusivat tutustua hänen ajatuksiinsa.

Juuri kukaan ei ollut lukenut Marxia itseään, mutta oli niitäkin, jotka kuitenkin olivat käyttäneet hänen sitaattejaan gradussaan. Kiinnostus Marxiin oli aivan käsin kosketeltavaa, monet liittivät kiinnostuksensa pitkälliseen talouden kriisiin. Joensuussa käynnistynyt Pääoman lukupiiri herätti mielenkiintoa.
Yhteiskuntatieteen opiskelijoiden kanssa jo suunniteltiin Pääoma-seminaarin järjestämistä talven mittaan yliopistolle.

Oli opiskelija, jonka kotona kirjahyllyssä oli Pääoma. Löytyipä niitäkin, joille Tiedonantaja oli entuudestaan tuttu. Eräs oli tilannut lehden näytenumeron Lapuan lukiossa ollessaan ja luettuaan laittanut lehtitelineeseen koululla. Tasan kaksi tuntia se oli siinä säilynyt, ennen kuin rehtori oli poistanut sen.

Ensimmäisenä päivänä jaoin lehteä eri puolille kampusta. Toisena päivänä sain kuulla jonkun jo lukeneen sitä, joten taidanpa jatkossa muonittaa kampusta säännöllisesti Tiedonantajalla.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Murtuneet mielet

Media on kertonut miellyttävän uutisen. Ville Kivimäen tietokirja Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939 - 1945 on palkittu tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinnolla.
Teos kartoittaa sodan sotilaille ja veteraaneille aiheuttamaa henkistä kärsimystä. Voittajan valitsi Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila, jonka mukaan Kivimäen kirja pistää miettimään omaa suhdetta sotaan.
- Tänä itsenäisyyspäivänä, luettuanne Murtuneet mielet, Väinö Linnan Tuntematon sotilas avautuu uudella tavalla, Tanninen-Mattila lupasi palkintopuheessaan.

 Varparannan Rauhan akatemiassa kesällä 2012 Åbo Akademin tutkija Ville Kivimäki tarkasteli alustuksessaan suomalaisten sotilaiden sotatraumoja. Hänen mukaansa aihetta on tutkittu vähän ja nykyinen sodan ja veteraanien ihailu vaikeuttaa asian käsittelyä. Talvi- ja jatkosodan aikana joutui yhteensä 18000 sotilasta psykiatriseen hoitoon. Kynnys oli korkea, eikä lievien oireiden, käsien tärinän, unettomuuden tai lievän hermostuneisuuden takia ketään hoidettu. Eniten hoitoon joutui etulinjan joukoista rivimiehiä, työmiehiä ja pienviljelijöitä, heitä oli enemmistö kaatuneistakin.
- Tyypillinen potilas oli vanhempi perheellinen täydennysmies. Syynä saattoi olla jokin yksittäinen järkyttävä kokemus, asetoverin kuolema tai muu vastaava. Yleisin syy oli jatkuva rasitus ja sotakokemusten,  haavoittumisten ja kotihuolten taakka. Lopullisen murtumisen aiheutti sitten esimerkiksi tykistökeskitys.
- Rintamamiesten keskuudessa hermonsa menettäneet saivat sympatiaa rintamatovereiden taholta. Sodan jälkeen armeija antoi ohjeet vuonna 1946, ettei sodan vuoksi ketään pitäisi ottaa herkästi hoitoon.

Radio ykkösen Kultakuumeen haastattelussa Kivimäki kertoo kuinka vielä 90-luvulla mitätöitiin julkisuudessa sodan traumaattiset kokemukset.  Tieto-Finlandiavoittajan haastattelu kuultavissa yle/areenalta muun kiinnostavan ohjelman ohessa.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Hyvinvointivaltion puolesta

–On tietämätöntä, naiiviakin, kuvitella, että meillä kaikilla olisi samat lähtökohdat elämässä pärjäämiseen ja menestymiseen.
–Me sosiaalityöntekijät näemme työssämme ihmisiä, jotka ovat sairastuneet yrittäessään ponnistella lunastaakseen yhteiskunnan luomat vaatimukset hyvästä elämästä. Näemme ihmisiä, jotka potevat syyllisyyttä siitä, etteivät pärjää omillaan, eivätkä kestä arjen kuluttavuutta yhtä hyvin kuin toiset. Näemme ihmisiä, joilla itsellä tai perheenjäsenillä on sairaus tai vamma, joka vaikuttaa koko perheen elämään ja toimeentuloon. Näemme ihmisiä, jotka ovat uudelleenrakentamissukupolven jälkeläisiä ja kantavat traumoja vanhempiensa mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kirjoittavat julmistuneet sosiaalityöntekijät lehdessään.

Kokoomusnuori, yrittäjä Henri Heikkinen antaa kovasanaista palautetta sosiaalityöntekijöille.
Heikkisen mukaan sosiaalityöntekijät ja alan tutkijat näkevät itsensä koko järjestelmän keskiössä, ja nostavat siitä tai sen tutkimisesta kuukausipalkkaa.
–Näistä ja monista muistakin syistä, oli se tiedostettua tai ei, heidän omassa intressissään on pyrkiä pitämään huoli siitä, että järjestelmälle on riittävästi tarvitsijoita. Sosiaalityön ”tarpeen” täytyy säilyä ja kasvaa. Näin myös säilyy oikeutus järjestelmälle ja sen parissa toimivien kuukausipalkalle, Heikkinen kirjoittaa blogissaan.

Yrittäjä Henri Heikkinen, tarvitseeko sosiaalityöntekijöiden tänä päivänä ponnistella saadakseen riittävästi sosiaaliturvan tarvitsijoita. Siitähän ovat maamme valtaapitävät huolehtineet kiitettävästi jo parikymmentä vuotta. 90-luvun puolivälissä Lipposen sateenkaarihallitus, muuten sama kokoonpano kuin  nykyhallituksessa, leikkasi kiitettävästi sosiaaliturvaa.
Silloin ilmestyivät leipäjonot, hyvinvointivaltion häpeätahrat, katukuvaan ja ovat pysyneet ja jatkuneet, koska sosiaaliturvan leikkauksia ei ole peruttu, vaikka talous kasvoi kohisten Suomessa kymmenen vuoden ajan.

Kysymys on tahallisesta politiikasta, joka tuottaa köyhyyttä. Kun uusliberaalit uskovat tuloerojen kasvattamisen lisäävän yhteiskunnan vaurautta. Tämä oikeistolainen virtaus on nostanut Heikkisen kaltaisia ”ajattelijoita” mukaan politiikkaan.
Nyt jos koskaan tarvitaan vasemmiston ryhdistäytymistä ja irtaantumista pienen eliitin rikastuttamisesta ja palaamista solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden ihanteisiin, nojaamista hyvinvointivaltion puolustamisesta syntyvään yhteiseen voimaan.
Harri Kiiskisen sanoin "Pääoma ja poliittinen oikeisto ei pysy kilpailemaan todellisen, humanismista kumpuavan vasemmiston kanssa ihmisyydessä, inhimillisyydessä ja moraalissa. Kuinka vasemmisto muka voisi hävitä sellaisen taiston?"

tiistai 12. marraskuuta 2013

Lempeää puhetta ministeriltä

Kuinka kauniisti ja vakuuttavasti kuntaministeri Henna Virkkunen puhuukaan. Lempeällä äänellä hän kertoo, kuinka meidän on nyt turvattava lähipalvelut leikkaamalla miljardin verran kunnissa tehtäviä ja toisen miljardin edestä on tehostettava toimintoja. Valtio on joutunut leikkaamaan kuntien rahoitusta miljardilla, koska meillä on kestävyysvaje, siinä syy vaikeuksiin.  Näin siis ministerimme selitti meille laupiaana radion ykkösaamussa maanantaina.

Varmaan mukava asukkaiden kuunnella näitä ministerin juttuja eri puolilla Suomea. Nyt näyttää, että koulut ja kirjastot ovat erikoisesti liipaisimella monissa kunnissa ja tietysti muutkin lähipalvelut. Eivät taida päättäjät tietää tai välittää, että EU:ssa on olemassa kestävän kehityksen kaupunki-indikaattorit. Niiden mukaan tärkeimmät peruspalvelut pitää olla kävelyetäisyydellä asunnosta.

Uskoneeko ministeri itsekään puheitaan, ainakin hänen pitäisi tietää, että on toisenlaisiakin näkemyksiä. On jopa asetettu kyseenalaiseksi koko puhe kestävyysvajeesta. Vuosien mittaan on rikkaiden verotusta helpotettu suuremmilla summilla. Pelkästään pääomaveron nostaminen EU:n keskitasolle toisi valtion kassaan neljä miljardia lisää rahaa. Suomessa kun pääomaverojen osuus oli 15,5 %, mutta EU:ssa 20,5 % vuonna 2011. Yhteisöveroprosenttia Kataisen hallitus on alentanut 26 prosentista 20 prosenttiin lähtemällä mukaan verokilpailuun. Se tekee miljardin loven kuntien pussiin.

Kansantuloa on jaettu pääoman hyväksi viimeiset parikymmentä vuotta. Jos palkkojen osuus kansantulosta olisi 90-luvun puolivälin tasolla, niitä maksettaisiin 10 miljardia enemmän. Siitäkin kertyisi oiva potti valtion ja kuntien kassaan veroina. Nyt taitavat olla Gayman-saarilla ja muissa veroparatiiseissa.

Pääomatuloista ei makseta kuntaveroa ollenkaan, se puute on syytä korjata ja lopettaa pääomatuloilla vapaamatkustaminen kuntapalveluissa.
Kaiken kaikkiaan yksinkertaisinta on laittaa kaikki tulot, myös pääomatulot yhteen ja verottaa niitä kiristyvän asteikon mukaan progressiivisesti. Niin turvataan lähipalvelujen rahoitus. Se on oikeudenmukaista ja oikeudenmukaisuutta vaativat vasemmistopuolueet viime eduskuntavaalien alla. Nykyisestä markkinavetoisesta politiikasta on päästävä eroon.

Lopuksi siteeraan Yrjö Hakasen puheenvuoroa Kunnallisalan Kehittämissäätiön julkaisemasta kirjasta.
”Tarvitsemme myös Suomessa poliittista liikettä ja liittoa, joka kykenee nostamaan esille radikaalin vasemmistolaisen vaihtoehdon, jonka hallitusvasemmisto on hukannut. Uskon, että nyt eri tahoilla, eri puolueissa ja usein puolueiden ulkopuolella toimivat suunnanmuutosta haluavat ihmiset voivat tehdä ”uuden Forssan ohjelman” ja muodostaa ”kriittisen massan”, joka haastaa markkinaehtoisen politiikan. Se voi koota muutoksen tekijöitä, löytää lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia, murtaa vaihtoehdottomuuden noidankehän ja avaa tien toisenlaiseen kehitykseen, jonka mittana on ihmisen ja luonnon hyvinvointi.”

maanantai 7. lokakuuta 2013

Oppimisen ylistys

Kun pääministeri Katainen hyvin huolestuneena uudelleen ja uudelleen vakuuttaa meitä kestävyysvajeesta, vaikka se ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, pitäisikin puhua kestävyysvaleesta. Tai kun Juhana Vartiainen toistelee mantraansa työvoiman tarjonnan lisäämisestä lääkkeenä työttömyyteen. Meidän ei pidä luulla, että vallanpitäjät ovat vahvoilla. Päinvastoin jatkuva propagandavyörytys kertoo päättäjien tukalasta asemasta. Ei ole mitään takeita, että  hallitus  pysyy kasassa ja onnistuu viemään markkinakuntahankkeen päätökseen, leikkaamaan kuntien valtionapuja ja heikentämään työttömyysturvaa. Sanalla sanoen murentamaan lisää hyvinvointivaltiota.

Jos pidämme päättäjiä tai kansalaisia vain tyhminä ja harjoitettua politiikkaa sen seurauksena, olemme hakoteillä. Vasta kun näemme, että joku hyötyy nykyisestä menosta, alamme tajuta mistä on kysymys.

Elinkeinoelämän Keskusliitto pitää omissa linjauksissaan hyvin tärkeänä, että saadaan kuntiin houkuttelevat markkina-alueet yksityiselle bisnekselle. Tämä onnistuu hävittämällä pienet kunnat ja luomalla jättikuntia vaikka pakolla. Tätä tehtävää hallitus yrittää toteuttaa jopa perustuslaista piittaamatta. Julkisia palveluja heikennetään tietoisesti leikkaamalla kuntien valtionapuja, että saataisiin kysyntää yksityisille toimijoille ja pakkoliitokset läpi.

Ei työvoiman tarjonnan lisääminen ja työttömien patistaminen orjatöihin kasvavan suurtyöttömyyden oloissa niin pöllöä ole kuin äkikseltään tuntuu. Sehän antaa työnantajille mahdollisuuden polkea palkka- ja työehtoja ja voitot sen kun kasvavat. Ne kun syntyvät siitä maksamattomasta työstä, niin kuin Marx meille opetti Palkkatyö ja pääoma-kirjasessaan.

Luokkanäkökulman omaksuminen antaa meille tavallisille pulliaisille oivan aseen politiikassa. Monet epäselvät ja mieltä askarruttavat asiat kirkastuvat ja meille selviää "kenen joukoissa seisomme".
Siispä etsikäämme kirja käteen ja ottakaamme todesta runoilijan sanat:
"Opi mies yömajassa.
 Opi mies vankilassa.
 Opi vaimo keittiössä.
 Opi kuusikymmenvuotias."
 Bertolt Brecht

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

"Kestävyysvalheella" vedätystä

Hallitus on joutunut vaikeuksiin kuntauudistuksensa kanssa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta tyrmäsi kesällä useita asiantuntijoita kuultuaan ns. Orpon (kok) työryhmän esityksen perustuslain vastaisena. Kunnille on annettava aikaa puoli vuotta ottaa kanta kuntaliitoksiin sote-lain päättämisen jälkeen. Elokuun budjettiriihessä hallitus kuitenkin jatkoi sitkeästi linjallaan. Suurten kaupunkien kehyskunnat voidaan Urpilaisen (sd) mukaan pakottaa liitoksiin seudullisella kansanäänestyksellä, jossa kaikilla tulevan jättikunnan asukkailla on äänioikeus.

Budjettiriihessä hallitus myös ensimmäisen kerran puuttui perustuslaillisiin oikeuksiin kaventamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja työttömyyspäivärahan saantia. Riihessä päätettiin karsia kunnilta miljardin verran palveluja ja 20 000 työpaikkaa. Se merkitsee lähipalvelujen heikkenemistä, koska kunnat niistä vastaavat.

Leikkauspolitiikan yksi tärkein peruste on ollut meitä uhkaava kestävyysvaje. Hallitus nojaa laskelmaan, jossa vaje on melkein 10 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitos on omassa selvityksessään päätynyt kahden ja puolen miljardin tasoon. Laskelmat on tehty lähes 50 vuoden tähtäimellä. Siinä niiden heikkous onkin. On vaikea arvioida miten talous, työllisyys ja verotulot kehittyvät. Milloin jäämme eläkkeelle, miten terveys- ja hoivamenot kehittyvät. Mikä on eläkerahastojen sijoitusten tuotto, mikä julkisen velan korko ja niin edelleen. Laskelmissa ei ole otettu myöskään huomioon julkisen sektorin varallisuutta, mikä lienee niiden suurin heikkous. Hallituksen käyttämissä laskelmissa uskotaan myös, että ikääntymisen seurauksena kustannukset nousevat, vaikka kallein vaihe vanhusten hoidossa ovat viimeiset kuukaudet iästä riippumatta.

Valtion tuloja on vähentänyt rikkaille annetut erilaiset verohelpotukset. EU:n keskimääräinen pääomaverotus toisi Suomessa neljä miljardia lisää rahaa valtiolle vuodessa. Vedätetäänkö meitä itse asiassa "kestävyysvalheella".

Kuntauudistuksen ongelmat voidaan ratkaista siirtymällä kaksiportaiseen malliin, kuten monissa Euroopan maissa jo on. Kunnat vastaavat peruspalveluista, se tukee lähidemokratiaa, kun asukkaat voivat vaikuttaa palvelujen laatuun ja kunnat tuottavat ne itse.

Toisena portaana on vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Se hallinnoi erilaisia maakunnallisia tehtäviä sairaanhoitopiireistä liikennesuunnitteluun. Sille kuuluisi myös kokonaan erikoissairaanhoito valtion rahoittamana. Se keventäisi kuntien taloudellista ahdinkoa ja poistaisi pakkoliitosten tarpeen.
Kunnille saadaan lisää rahaa valtionosuuksia lisäämällä ja muuttamalla kuntavero tulojen mukaan kiristyväksi ja laittamalla pääomatulot myös kuntaverolle.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Allendesta tähän päivään

Eilen syyskuun 11. päivänä tuli kuluneeksi 40 vuotta Chilen kansanrintamahallituksen kukistamisesta vallankaappauksella ja presidentti Salvador Allenden kuolemasta. Suomessakin syntyi laaja solidaarisuusliike keskitysleireille suljettujen, vainottujen vasemmistopoliitikkojen puolesta.

Emme silloin kuitenkaan tajunneet, että vallan kaapannut, USA:n tukema sotilasjuntta edusti uudenlaista yhteiskunta-ajattelua ja talouspolitiikkaa maailman mitassa. Chilestä tuli Milton Friedmanin edustaman uusliberaalin politiikan koekenttä. Juntta alkoi toteuttaa markkinoiden rajatonta vapautta. Ay-liike murskattiin, valtion omaisuutta yksityistettiin ja tuloeroja kasvatettiin sosiaaliturvaa romuttamalla.

Sen jälkeen uusliberalismia on harjoitettu kautta maailman. Ronald Reagan aloitti sen USA:ssa. Rautarouva Thatcher nöyryytti ay-liikkeen Britanniassa ja aloitti yksityistämispolitiikan. Euroopan Unioni perustettiin samaisen uusliberalismin opin pohjalle. Erityisen rajusti oppia sovellettiin entisen Neuvostoliiton alueella ja muissa Itä-Euroopan maissa, sitä kutsuttiinkin siellä "rosvokapitalismiksi". Myös Latinalainen Amerikka koki uusliberalismin rujoimmat piirteet, muun muassa keskiluokan putsauksen Argentiinassa. Toimittaja Naomi Klein kuvaa hienosti tämän kehityksen kirjassaan "Tuhokapitalismi".
Tänä päivänä markkinauskovaiset riehuvat Euroopassa. Välimeren kriisimaissa tuhotaan yhteiskuntaa keinottelijoiden hyväksi.

Uusliberalismiin kuuluu olennaisena osana sosiaalidarwinismi, jossa uskotaan ihmisten synnynnäiseen eriarvoisuuteen. Sen nojalla on helppoa perustella yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääminen, ihmiset itse ovat siihen syypäitä.

Suomessa ei tarvinnut sulkea vasemmiston johtajia keskitysleireille. He hurahtivat täysin markkinauskoon Lipposen sateenkaarihallituksessa, kun Raimo Sailas esitteli sitä seminaarissaan. Entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä muisteli aikaa kolumnissaan radion ykkösaamun lopuksi. Hallitus myi valtion yhtiöt sijoittajille, leikkasi työttömyysturvaa, lapsilisiä ja kuntien valtionapuja. Seurauksena on ollut tuloerojen kasvu ja leipäjonojen ilmaantuminen pysyvästi suomalaiseen katukuvaan.

Markkinaliberalismia on sen jälkeen saarnattu uskollisesti jokaisen hallituksen toimesta. Sen vuoksi kokoomuksesta on tullut politiikan suunnan määrääjä. On syntynyt oikein ajatuspajakin, Libera, edistämään markkinaoppia. Sen taustavaikuttaja on Björn Wahlroos. Suuri vapauden apostoli, jolle Suvi-Anne Siimes kenkkäsi pilkkahintaan valtion omistaman Postipankin aikanaan.

Onko mitään ihmeellistä siinä, että kokoomusnuoret revittävät markkinavapauden puolesta näkyvästi. Koko poliittinen eliittihän ajattelee niin, vaikka välistä peittelevät ajatuksiaan ja toimintaansa häveliäisyyden kaapuun. Ei ole poliittisesti viisasta sanoa kaikkea kerralla. Kokoomusnuoret avaavat tietä entistä oikeistolaisemmalle politiikalle, koettelevat kepillä jäätä. Todellinen rautarouva, Pia-Noora Kauppi on kasvamassa korkoa ja valmis astumaan Kataisen tilalle, kun aika on kypsä.

Ja kypsyyhän se, kun suomalaisen vasemmiston avuttomuus vie politiikkaa koko ajan oikealle, kuten Tennilä kolumnissaan arvioi. Ellemme lähde haastamaan markkinaliberalismia tässä ja nyt, meitä viedään kuin pässiä narussa lahtipenkkiin. Meidän on liityttävä yhteiseen eurooppalaiseen taisteluun leikkauspolitiikkaa ja uusliberaalia kapitalismia vastaan toisenlaisen Euroopan puolesta, muuten meidät hukka perii.

tiistai 27. elokuuta 2013

Heureka, sanoin

Heureka, huudahdin kuullessani eilen pääministerin vaatimuksen: "vapaamatkustamisesta on tehtävä loppu". Lopultakin puututaan veroparatiiseihin ja saadaan voitoista veromarkat Suomeen. Lopultakin lähipalvelujen rahoitusta parannetaan laittamalla pääomatulot kuntaverolle. Rikkaiden varallisuusverokin palautetaan, uskoin. Näillä toimillahan saataisiin kestävyysvajekin hoitoon.

Pettymykseni oli melkoinen, kun huomasin vanhaa virttä veisattavan. "Työvoiman tarjontaa on lisättävä, julkista velkaa pelättävä, työuria jatkettava, leikkauspolitiikka ja tiukkaa talouskuria harjoitettava" ja niin poispäin.  Koko mediatapahtuma lässähti minusta aivan pannukakuksi. Nämä moneen kertaan kalutut "viisaudet" olisi voitu esittää vanhojen uutispätkien koosteena ja laulaa päälle "koskaan et muuttua saa".

Jos tähän maahan ja maailmaan todella halutaan etsiä uusia tuulia ja kunnon rakennemuutosta, sitä on etsittävä toisenlaisella joukolla. On olemassa tutkijoita, jotka esittävät nykyiseen kriisiin nopeita ja toimivia lääkkeitä. Heidät pitää koota yhteen, niin saadaan kelvollisia uusia ideoita. Kataisten, Vartiaisten ja kumppaneiden aika alkaa olla ohi.

Nyt pitää rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa etusijalla ovat ihmisten ja luonnon hyvinvointi, työntekijöiden oikeudet, demokratia, tasa-arvo ja solidaarisuus. Kriisin maksumiehiksi on laitettava finanssikeinottelijat, jotka kriisin ovat aiheuttaneetkin.
Siihen tarvitaan yhteistä Euroopan laajuista leikkaus- ja kuripolitiikan vastaista taistelua ja toimintaa. Siihen kelpaamme me kaikki 99 prosenttia mukaan.

maanantai 19. elokuuta 2013

Miten kilpailukyky turvataan?

Armottomana jatkuu vyörytys suomalaisessa  valtamediassa. Mielipidetutkimuksesta voisi sanoa; sitä saa mitä tilaa. "Rakennesopeutusta" on saatava aikaan ja kriisin varjolla ajetaan eläkeiän nostoa, sosiaaliturvan leikkauksia, palkkojen alentamista ynnä muita heikennyksiä tavallisten ihmisten arkeen. Jo pitkään kestänyt rummutus velkaantumisesta ja kilpailukyvyn puutteesta on voinut jatkua, koska valtavirran vasemmistosta ei ole lyöty jarruja päälle ja ammuttu alas työnantajien ja oikeistopoliitikkojen vaatimuksia. Päinvastoin Urpilaisestahan on tullutkin pääagitaattori, Katainen voi myhäillä tyytyväisenä vieressä.

Vaatimaton inahtelu ei nyt auta, pitää kyseenalaistaa koko velkaongelma ja kilpailukykypuhe. Aineksia siihen antaa valtavirran talousoppien haastaminen. Jopa valtavirran piirissäkin on myönnetty, ettei Suomen julkinen velka ole nyt mikään ongelma. Varallisuuden ja nettosaatavien suhteen velka on vain 50 prosenttia. Olennaista kuitenkin on, että leikkauspolitiikalla tilannetta pahennetaan, kuten Kreikassa on käynyt. Siellä julkista velkaa on enemmän nyt kuin kriisin alkaessa ja talous on syöksynyt rajusti alas, työttömyys ja sosiaaliset ongelmat vain kasvaneet.

Vasemmiston ja ay-liikkeen johdolle on kyllä ollut tarjolla vaihtoehtoista näkemystä, jos siihen olisi halua tarttua. Jälkikeynesiläinen näkemys talouden ongelmien ratkaisemisesta kokonaiskysynnän sääntelyn avulla antaisi tien ulos kriisistä tässä ja nyt. Leikkausten asemesta tarvitaan julkisia investointeja rakentamiseen, raideliikenteeseen, terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan. Ne voidaan tehdä velkarahalla välittömästi ja näin kysynnän kasvaessa lähtevät myös yksityiset investoinnit liikkeelle. Kommunistina en tietenkään pahoittaisi mieltäni, jos tulonjakoonkin puututtaisiin ja laitettaisiin rikkaat verolle vapaamatkustamisen sijaan. Ensimmäisenä tulevat veroparatiisit mieleen. Pääomatuloistahan ei makseta kuntaveroa lainkaan ja valtion vero on heillä monissa tapauksissa pienempi kuin työttömällä.

Kaikkein kiinnostavin viime päivien uutinen olivat laskelmat, jotka osoittivat kilpailukyvynkin riippuvan kokonaiskysynnästä. Kilpailukyvyn parantamiseksi pitääkin nostaa palkkoja eikä laskea, kuten työnantajat vaativat ja valtavirran oppineet meille todistavat. Eipä haastateltu nuoria tutkijoita valtamediassa, eipä kerrottu asiasta mitään.

Kaikille vaihtoehtoa nykymenolle kaipaaville tieto on mitä merkittävin. On ollut selvää, että leikkauspolitiikka  pahentaa velkaongelmaa ja aiheuttaa sosiaalisen kriisin. Kreikan kokemus vahvistaa sen. Jos kilpailukyvyn riippuminen kokonaiskysynnästä pitää paikkansa, on Suomikin muun Euroopan mukana syöksymässä katastrofiin. Tästä kommunistit ja muu Euroopan vasemmisto on koko ajan varoittanut. Kilpailukyvyn turvaamiseksi tarvitaan ehdottomasti politiikan täyskäännös. Sitä vaaditaan Alter Summitin "Kansojen manifestissa", siihen voi yhtyä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Leikkaaminen pahentaa ongelmia

"Seuraavien eduskuntavaalien odottelu ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan vaihtoehtojen esittämistä, laajaa ja todellista kansalaiskeskustelua ympäri maata, kaikissa 320 kunnassa.  Olennaista on selvittää, millaisen kunnan asukkaat haluavat. Demokratiaan kuuluu, että keskustellaan avoimesti useista eri vaihtoehdoista. Ei se, että kulloinenkin hallitus esittää ainoan vaihtoehdon joka on pakko toteuttaa...

Kannattaa myös muistaa, että kuntien menoista noin 90 prosenttia on lakisääteisiä. Kokemusten mukaan palvelujen keskittäminen suuriin yksiköihin ei tuo säästöjä tai tehokkuutta. ..

Hallitus ei ole ottanut vaihtoehdokseen perustuslain mahdollistamaa demokraattisen maakuntahallinnon mallia. Useissa Euroopan maissa paikallishallinto on järjestetty kahden tai kolmen portaan mallilla. Niissä on peruskuntien hallinnon lisäksi laajempi aluekunta tai maakuntahallinto ja toisaalta kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja. Sekä peruskunnan että aluekunnan tai maakunnan päätöksentekoon valitaan vaaleilla edustajat..."

Nämä järkevät ajatukset löytyvät Sorretun iänj-blogista ja teemaan kannattaa palata uudelleen ja uudelleen. Niin falskit ovat kuntauudistuksen perusteet kuin tavoitteet ja toteutuskin.

Hallitus pakottaa kuntia liitoksiin leikkaamalla valtionapuja. Professori Kaarlo Tuori pitää tätä perustuslain vastaisena toimintana. Urpilainen esitteli naama vakavana uusia leikkauksia, jotka koskevat pahiten pienituloisiin ihmisiin. Heille julkiset lähipalvelut ovat kaikkein tärkeimmät.

"Jutta Urpilaisen puheet kovista ajoista ja julkisten menojen leikkaamisesta ainoana vaihtoehtona ovat suorastaan irvokkaita, kun valtiovarainministeriön budjettiesitys antaa samaan aikaan yrityksille yhteisöveron alennuksena 870 miljoonaa euroa. Tämä lahjoitus pääomapiireille aiotaan maksattaa muun muassa työttömillä ja köyhillä leikkaamalla työttömyysturvasta 92 miljoonaa ja toimeentulotuesta 13 miljoonaa. Myös kulutusverojen 400 miljoonan kiristys iskee pahimmin pienituloisiin.

Keväällä kehysriihessä sovitusti valtiovarainministeriö esittää kuntien valtionosuuksien leikkaamista noin 360 miljoonalla eurolla. Lisäksi budjettiesitys leikkaa koulujen valtionosuuksista, sote-kehittämishankkeista, kuntien yhdistämisavustuksista, peruskorjausrahoista, vanhuspalvelulain toimeenpanosta, ammattikorkeakouluilta ja kuntien sosiaalitoimesta yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Valtionosuuksien indeksitarkistukset ja eräiden veromenetysten korvaaminen kunnille eivät paranna nykytilannetta, korvaavat vain osan kustannusten noususta." Näin arvioi tilannetta Yrjö Hakanen blogissaan.

Ja jatkaa: "Hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. Se olisi voinut hylätä leikkauspolitiikan, etenkin kun Suomen julkinen talous on kokonaisuutena ottaen ylijäämäinen.
Jos halutaan todella panostaa työllisyyteen, pitää luoda uusia työpaikkoja esimerkiksi kuntien palveluihin ja valtion yritystoiminnalla ympäristöteknologian alalla. Näin voitaisiin luoda ekologisesti kestävämpää kasvua.
Oikeudenmukaisuutta voidaan edistää rajoittamalla yritysten verohelpotukset vain pienyrittäjiin ja lopettamalla pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa. Oikeudenmukaisuutta voi edistää myös lisäämällä kunnallisten palvelujen rahoitusta, hylkäämällä lähipalveluja heikentävän suurkuntahankkeen ja karsimalla erilaisia tukia yksityiselle terveys- ja hoivabisnekselle."

Suomen valtiolla on bruttovelkaa 53 prosenttia ja nettovelkaa -50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomen valtiolla on siis saatavia noin bruttokansantuotteen verran enemmän kuin sillä on maksettavaa velkaa, kertoo Taloussanomat. Siis mitään välitöntä tarvetta paniikkiin ei ole.

Leikkaaminen perustuu EU:n vaatimaan "rakennesopeutukseen" ja se vain pahentaa talouden tilaa ja vähentää valtion verotuloja lisää ja kasvattaa velkaa ja taas on leikattava. Tarvitaan politiikan täyskäännös. Se ei tule itsestään, sen puolesta on toimittava itsekukin kykyjensä mukaan. Kyseessä on koko Euroopan laajuisen kamppailun rakentaminen ja siinä voimme ja pitää olla mukana.

torstai 8. elokuuta 2013

Kokonaiskysynnän sääntelyn kautta toisenlaiseen talouteen

Kriisitunnelmat ovat hallinneet viime päivien uutisointia. Siteerailenpa vähän muiden sanomisia aiheesta.
 "Yleisessä taloudellisessa tilanteessa Urpilainen näkee Suomella kolmoishaasteen, johon kuuluvat vaikea suhdannetilanne, teollisuuden poikkeuksellinen rakennemuutos ja julkisen talouden kestävyysvaje."
Urpilainen on puhunut "rakennesopeutuksen" tarpeesta.
"Jotta köyhtyminen pysähtyisi, olisi tehtävä muutoksia. Päättäjät eivät kuitenkaan tahdo tunnustaa, että ongelmien juuri on ylisuuressa julkisessa sektorissa, sanoo Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh."

Tähän tapaan menee valtavirran ajattelu talouspolitiikan haasteista. Paisuvasta työttömyydestä ei tunneta huolen häivääkään ja lääkkeeksi tarjotaan entistä tiukempaa budjettia ja rajua "rakennesopeutusta" julkisiin palveluihin. Samoilla lääkkeillä on jo suistettu Välimeren maiden väestö köyhyyteen ja raunioitettu maiden talous.

Kestävyysvaje on kokoomuslaisten valtiovarainministeriön virkamiesten hatustaan tempaisema käsite, jota on veivattu julkisuudessa viime vuodet. Sen laskentaperusteet ovat osoittautuneet hyvin hatariksi, muun muassa väestöennusteen osalta. Muutenkin vuosikymmenten päähän ennustaminen on enemmänkin ennustajaeukkojen puuhaa kuin vakavaa tieteellistä työtä.

Jos valtion taloudessa on kestävyysongelmia, niitä on syntynyt jatkuvasta rikkaiden paapomisesta verohelpotuksilla. Viime keväänäkin annettiin miljardiluokan helpotukset työllistämisen nimissä, taisivat mennä osinkoina veroparatiiseihin nekin rahat.
Tiukka uusliberalistinen talouskuri EU:ssa "rakennesopeutuksineen" on pahentanut kapitalismin aiheuttamaa maailman laajuista ylituotantokriisiä. Väärien lääkkeiden lisääminen ei paranna, vaan tappaa potilaan.

Tarjolla on toisenkinlaisia lääkkeitä. Ne helpottaisivat kasvavaa työttömyyttä ja pitäisivät talouden pyörät pyörimässä.
"Kun Euroopan ja koko maailman kysyntälama jarruttaa vientisektorin kehitystä ja teknologiateollisuuden 2000-luvun kilpailuetu on menetetty, nettoviennin parantaminen on mahdollista ainoastaan kotimaista kysyntää supistamalla. Tämä puolestaan syventää taantumaa. Tässä tilanteessa paras keino elvyttää taloutta onkin talouden tulovirtojen kasvattaminen julkista kulutusta ja investointeja lisäämällä ja tällä tavalla kotimaisia yksityisiä investointeja sekä kulutusta kannustammalla. Kun yksityisen talouden kasvu taas voimistuu, julkisen talouden alijäämät muodostuvat huomattavasti budjetoituja alijäämiä alhaisimmiksi. Velkaelvytys siis maksaa itsensä takaisin."

Lyhytkestoisen elvytyksen sijaan "jälkikeynesiläiset kannattavatkin yleensä laajamittaista kysynnänsäätelyä: käytännössä se tarkoittaa isoja, julkisesti rahoitettuja ja useiden vuosien tai vuosikymmenten mittaisia ohjelmia, jotka toimivat taloudellisen kehityksen kulmakivinä ja takaavat kokonaiskysyntää ylläpitävät tulovirrat. Toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointivaltioiden rakentaminen ja laajentaminen täytti pitkään tätä funktiota. Nyt 2010-luvulle tultaessa hyvinvointivaltiorakenteet ovat monessa maassa osittain rapautuneet, joten niiden korjaaminen ja kehittäminen olisi tärkeää.
Hyvinvointivaltion kehittämisen ohelle tarvitaan kuitenkin myös uusia miljardiluokan ohjelmia. Eräs tällainen voisi olla laajamittainen yhteiskunnan ekologinen modernisaatio. Ilmastokriisin edessä esimerkiksi nykyisiä energian tuotannon ja liikenteen organisoimisen tapoja olisi uudistettava perinpohjaisesti. Näihin eivät riitä muutamien kymmenien miljoonien eurojen panostukset, vaan tarvitaan valmiutta niin Suomen kuin Euroopan tasolla kokonaisvaltaisiin, miljardiluokan investointeihin." Näin Jussi Ahokas ja Lauri Holappa blogissaan.http://rahajatalous.wordpress.com/2013/07/31/elvytysta-talouskuria-vai-kysynnansaatelya/

Jälkikeynesiläinen politiikka on tarpeellista ja mahdollista ensiapua uusliberalistisen kapitalismin raadollisen kurjistamisen aiheuttamiin vammoihin, kasvavaan työttömyyteen, köyhyyteen ja yleiseen näköalattomuuteen, yhteiskuntaa hajalle repivään keskinäiseen kaikenkattavaan kilpailuun, jossa "ihmisestä tulee ihmiselle susi".

Kamppaillessamme irti uusliberalismista huomaamme, että tarvitaan toisenlainen yhteiskunta. Tarvitaan irtaantuminen kokonaan kapitalismin kilpailupakosta ja pienen rahaeliitin piirin vallasta. Tarvitaan demokraattinen yhteiskunta.

"Talouden kehitys riippuu yhä enemmän ihmisten osaamisesta, osallistumisesta ja yhteistyöstä. Taloutta koskevat tärkeät ratkaisut tehdään kuitenkin yleensä pienessä piirissä, yhtiöiden johtajien, pankkiirien, suuromistajien, EU-komissaarien ja keskeisimpien ministereiden toimesta. Pankki- ja finanssipiirien keinottelu on johtanut Suomen teollisuuden laajaan alasajoon ja monien palvelujen rapautumiseen. Rahaeliitin vaatimukset ja korruptio vääristävät päätöksentekoa Oikeudenmukaisemman, inhimillisemmän, julkisemman ja ekologisemman talouden kehittämiseksi on demokratia ulotettava myös talouden alalle.

Kohti 2000-luvun sosialismia
Toisenlainen talous, joka on ihmistä varten eikä päinvastoin, syntyy työstä ja taistelusta. On selvää, että ne, joilla on nyt raha ja valta, eivät luovu siitä vain vetoamalla hyvään tahtoon. Radikaalien muutosten toteuttaminen vaatii monien nykyisin vallalla olevien totuuksien ja rakenteiden kyseenalaistamista, päättäväistä ja joukkomittaista taistelua sekä laajaa oikeiston ja suurpääoman vastaista yhteistyötä.
Toisenlaisen talouden rakentaminen tarkoittaa monia muutoksia, isoja ja pieniä ratkaisuja. Siirtyminen perusteiltaan toisenlaiseen talouteen, jossa ihminen on talouden tarkoitus, merkitsee pääoman voitontavoitteluun ja suuren rahan valtaan perustuvan kapitalismin korvaamista toisenlaisella järjestelmällä. Me kommunistit olemme vakuuttuneita siitä, että tällainen radikaali uudistus voidaan toteuttaa. Siihen tarvitaan ihmisten aktiiviseen osallistumiseen perustuvaa nykyaikaista sosialismia."
Näin SKP:n ohjelmassa "Talous ihmistä varten".

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Markkinakunnan sijaan demokraattinen hyvinvointikunta

Hallitus runnaa kunta- ja soteuudistusta voimalla. Petteri Orpon (eduskuntaryhmän pj., Kok.) johtaman koordinaatioryhmän ongelmallinen kirjaus kuuluu seuraavasti: ” Sote-alueen tehtävien hoitamiseksi sairaanhoitopiirien henkilöstö, omaisuus ja vastuut siirtyvät pääsääntöisesti sote-alueen vastuukunnan omistukseen ja hallintaan. Jos sote-alue on pääsäännöstä poiketen kuntayhtymä, sairaanhoitopiirien tehtävät, henkilöstä, omaisuus ja vastuut siirtyvät sote-kuntayhtymälle.”

Mutta metropolihanke saattaa ruveta yskimään. Kuntatalousasiantuntija Oiva Myllyntaus kertoo, että kunnissa herättää suurta huolta omaisuuden siirto rahakorvausta vastaa.  - Sellaisia kassavaroja ei ole kenelläkään. Vastuukunnat eli suuret kaupungit joutuisivat ottamaan velkaa. Loppujen lopuksi hyötyjinä olisivat velkaa myöntävät rahalaitokset. Kuntatalouden osa olisi pelkkä maksumiehen rooli. Näin uutisoi Yle eilen hallituksen keittämää sote-soppaa.

Kun tässä innokkaimpana on ollut asialla kokoomus, niin silloin pitää myös käyttää  kokoomuksen lääkettä, yksityistämistä. Onhan aiheellisesti epäilty sen olevankin yksi tärkein syy jättikuntahankkeelle, luoda kunnon markkinat kansainvälisille hoiva-alan suuryrityksille. Nyt voisi tarjota myyntiin kuntayhtymien omaisuutta. Uskoisin naapurimaasta oligarkeilta löytyvän löysää rahaa tarkoitukseen. Silloin voitaisiin kukaties muuttaa keskussairaalat kylpylöiksi, joissa omistajat saisivat asianmukaista hoitoa ja hoivaa. Riittävää korvausta vastaan tietysti muutkin.
Detroitin kaupungin konkurssi on talousnobelisti Paul Krugmanin mukaan seurausta markkintalouden sääntelemättömästä toiminnasta radion ykkösaamun ulkomaan lehtikatsauksessa. Onko sekin meidän tulevaisuutta, mikäli markkinauskovaiset saavat päättää kehityksen suunnan.

Nämä dystopiat saattavat olla todellisuutta jonakin päivänä, ellemme saa jarruja hallituksen jättikuntahankkeelle.
Suurin osa Suomen 320 kunnasta ei hallituksen linjausten mukaan saa itse järjestää lainkaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä koskee kaikkia alle 20 000 asukkaan kuntia, joita on 264. Kunnat, joissa on noin 20 000 – 50 000 asukasta, saavat järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalveluja. Näitä kuntia on nyt 36. Vain 20 suurinta kaupunkia saa sote-linjausten mukaan itse järjestää laajat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Hallitus kiristää muita kuntia liittymään keskuskaupunkeihin sillä, että pienet ja keskikokoiset kunnat menettävät suurimman osan palveluja koskevasta päätösvallasta. Kuntien itsehallinnon, valtuustojen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien rajua kaventamista korostaa sote-alueiden hallintoon esitetty ns. vastuukuntamalli, jossa suurin kunta voi äänimäärällään jyrätä muut.
Jättikunnissa päätösvalta keskittyy käytännössä keskuskaupunkien johtoon. Sosiaali- ja terveyspalveluihin muodostuu entistä suurempia ja monimutkaisempia ”hallintohimmeleitä”, kun päätöksiä tehdään peruskuntien lisäksi vastuukunnan, sote-alueiden, erva-alueiden ja yliopistollisten keskussairaaloiden hallinnossa.

Hallinnollisissa ”laatikkoleikeissä” sivuutetaan tarve lisätä kuntien rahoitusta. Kuntien valtionosuuksia ja yhteisövero-osuuksia on leikattu 90-luvulta alkaen useilla miljardeilla ja Kataisen hallitus on jatkanut leikkaamista vielä yli miljardilla. Hallitus on ilmoittanut tavoitteeksi sen, että kunnat vastaavat tulevaisuudessa kokonaan peruspalvelujen rahoituksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä pieni- ja keskituloisiin raskaimmin kohdistuvaa kunnallisten verojen ja maksujen korottamista sekä palvelujen karsimista.

Tarvitaan demokraattinen hyvinvointikunta

Kuntien palvelujen rahoitusta pitää päinvastoin vahvistaa ja tehdä se tulonjaon kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Tämä tarkoittaa kuntien valtionosuuksien ja yhteisövero-osuuksien lisäämistä, pääomatulojen saattamista kunnallisverotuksen piiriin ja kunnallisveron muuttamista progressiiviseksi eli tulojen mukaan kiristyväksi. Kuntien maksujen jatkuvan korottamisen sijasta on laajennettava maksuttomia peruspalveluja erityisesti perusterveydenhuollossa.

Tarvitaan päätöksenteon rakenteiden parantamista. Tarvitaan demokraattinen maakuntahallinto ja lähidemokratia kaipaa kehittämistä, varsinkin suurissa kaupungeissa. Useissa Euroopan maissa on kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja, joissa on vaaleilla valittavat edustajat. Osallistuva budjetointi antaa asukkaille mahdollisuuden vaikuttaa asukasfoorumeissa ja kunnanosavaltuustojen kautta kunnan talousarvion tärkeysjärjestyksiin ja oman asuinalueensa palveluihin ja kehittämiseen. Kunnan budjetista osoitettaisiin tietty osa, esimerkiksi 10 – 20 prosenttia, tällä tavalla ratkaistavaksi ja tietysti lakisääteisistä velvoitteista huolta pitäen. Tällainen osallistuvan demokratian toimintamalli lisää asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa kuntansa kehitykseen. Se vähentää Hyvä veli –verkostojen vaikutusta, ehkäisee päätösvallan keskittymistä vain muutamille isoille puolueille, lisää päätöksenteon avoimuutta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Useimmissa Euroopan maissa paikallishallinto on järjestetty kahden tai kolmen portaan mallilla. Niissä on peruskuntien hallinnon lisäksi laajempi aluekunta tai maakuntahallinto ja toisaalta kunnanosavaltuustoja tai muita lähidemokratian muotoja. Sekä peruskunnan että aluekunnan tai maakunnan päätöksentekoon valitaan vaaleilla edustajat. Myös Suomen perustuslakiin on kirjattu mahdollisuus maakunta-itsehallintoon.
 Suomeenkin tarvitaan vaaleilla valittavat maakuntavaltuustot. Niiden alaisuuteen koottaisiin nykyistä hajanaista ja epädemokraattista seudullista ja maakunnallista hallintoa, kuten sairaanhoitopiirit, seudulliset kuntayhtymät, maakuntaliitot ja ely-keskukset. Maakuntavaltuustojen tehtäviin voisivat kuulua erikoissairaanhoito, jotkut erityistason sosiaalipalvelut, maakunta- ja seututason yleiskaavat, laajat liikennehankkeet ja seutuliikenne, pelastustoimi, elinkeinopolitiikka ja seudulliset ympäristöasiat. Niillä voisi olla ainakin koordinoivia tehtäviä myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämisessä. Maakuntavaltuustojen rahoitus voisi tulla pääosin valtionosuuksina, joilla voidaan myös tasoittaa alueellisia eroja. Erikoissairaanhoidon ratkaiseminen näin tekisi tarpeettomaksi jättikuntahankkeen.


Demokraattinen, tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta menestyy uusliberalistista kilpailuyhteiskuntaa paremmin. Koulutus, hyvinvointi, osallisuus, demokratia ja ekologia ovat keskeisiä tulevaisuuden menestystekijöitä. Juuri ne ovat pohjoismaisessa hyvinvointimallissa kuntien toiminnan ytimessä. Siksi demokraattisen hyvinvointikunnan tavoitteet ovat myös vasemmistolaisen ja punavihreän politiikan ytimessä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Eroon markkinauskosta

Näyttää siltä, että nyt käydään Euroopankin mitassa tietynlaista kädenvääntöä markkinauskovaisten ja jonkun moista talouden sääntelyä kannattavien välillä. Vapaiden markkinoiden kannattajat ovat olleet niskan päällä jo pitkään ja ovat sitä vieläkin. Mutta soraääniä on ruvennut kuulumaan eri puolilta sitä mukaa, kun markkinoiden ohjaaman politiikan haittavaikutukset ovat alkaneet näkyä ihmisten arjessa.

Euroopan kriisimaissa markkinoiden vaatimat julkisen talouden leikkaukset ovat synnyttäneet valtavan vastarinnan. Ay-liike, erilaiset kansalaisjärjestöt, vasemmistopuolueet, tavalliset ihmiset ylipäänsä ovat lähteneet liikkeelle vastustamaan tuhoisaa leikkauspolitiikkaa.
Ihmisten suuttumus on saanut yhden leikkausten apostolinkin, Kansainvälisen Valuuttarahaston jarruttelemaan, ainakin puheissaan innokkaimpia leikkaajia. Samaan sarjaan kansalaisten tyynnyttelemiseksi, pitänee lukea kotimaiset elvytyspuheet, joita ministeri Urpilainen on harrastanut. Sillä Urpilainen on sitoutunut mukaan eurooppalaiseen leikkauspolitiikkaan "talouskurisopimuksella", joka hyväksyttiin vähin äänin eduskunnassa viime vuoden lopulla. Sieltä tulevat vaatimukset valtion talouden tasapainottamisesta.

Vähin äänin sivuutettiin myös Kataisen kommentit juhannuksen jälkiviikolla, hänen palatessaan EU:n huippukokouksesta. Katainen totesi, ettei ole järkevää tehdä valtioiden suoria investointeja talouteen, vaan rahat kannattaa antaa yrityksille, jotka voivat sitten velkavivulla moninkertaistaa investoinnit ja luoda näin enemmän työpaikkoja. Vahva on miehen usko markkinavoimiin. Kolmisen vuotta sitten Katainen kylläkin ilmoitti ottaneensa niskalenkin näistä markkinavoimista.

Kreikassa käytiin tuima taisto uusimpia leikkauspäätöksiä vastaan. Yleislakon tuella oppositio sai melkein kaadettua päätöksen. Enemmistöhallituksen tuella paketti meni läpi parlamentissa äänin 153 puolesta ja 140 vastaan. Kreikkalaiset ovat olleet jo yli kolme vuotta kamppailun kärjessä markkinavetoista politiikkaa vastaan, toisenlaisen Euroopan puolesta. Syystäkin juuri Ateenassa kokoontuivat kesäkuun alussa erilaiset liikkeet yhdessä pohtimaan tulevia kamppailuja.

Aiempiin vaihtoehtokokouksiin verrattuna uutta oli Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n ja useiden ammatillisten keskusjärjestöjen osallistuminen. Isoja ammattiliittoja oli Kreikan lisäksi mukana Belgiasta, Espanjasta, Italiasta, Norjasta, Portugalista, Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Unkarista. Myös muun muassa Coalition of Resistance, Attac, Euroopan köyhyyden vastainen verkosto, Greenpeace, Maan ystävät ja Transform-verkosto olivat mukana.

Täällä kylmässä pohjolassa on ilon pilkahduksen aiheuttanut tanskalaisten Enhetlisten-Yhteislistan kannatuksen kasvu. Johdonmukaiselle, radikaalille vasemmistopolitiikalle on selvästi tarvetta myös hyvinvoivassa Pohjolassa.

Suomessa nukutaan vielä Ruususen unta, mutta voisiko syntyä yhteistä liikehtimistä Arhinmäen ehdottaman elvytysohjelman puolesta ja tietenkin palkka- ja työehtojen puolesta nollalinjaa ja etujen leikkauksia vastaan. Alku se olisi pienikin alku.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Mietteitä juhannuspyhinä

Juuan kunnan päättäjät, ainakin enemmistö heistä, luottavat markkinavoimiin. Valtuusto päätti jatkaa  äänin 18-7, kaksi tyhjää, vanhusten palvelujen yksityistämistä perustamalla  hoivakodin nykyisen yksityisen Tetriahon hoitokodin yhteyteen. Hoivakoti hankitaan Juuan Hoiva ja Hoito Oy:n investoimana ja toteuttamana.  Lehtitietojen  mukaan päätöstä on perusteltu sen taloudellisella edullisuudella. Päättäjillä lienee ollut seikkaperäiset laskelmat ratkaisun välittömistä ja välillisistä vaikutuksista kunnan talouteen. Jostakin syystä vastaan karhannut vähemmistö ei kuitenkaan ymmärtänyt ratkaisun edullisuutta, vaan olisi halunnut toteuttaa sen kunnan omana hankkeena.  Vähemmistön esityksen mukaan kunta myös vastaisi hoivakodin toiminnasta.

Yksityistämisen huonoista kokemuksista on ollut runsaasti tietoa mediassa viime vuosina. Hoidon tasosta on ollut jatkuvasti kiistaa eri puolilla Suomea, eivätkä päättäjät ole olleet tyytyväisiä yksityistämisen taloudellisuuteenkaan.
Arkkiatri Pelkonen on arvostellut sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämistä eettiseltä kannalta. Sopiiko voitontavoittelu ylipäätänsä niihin, sillä siitähän yksityistämisessä on kysymys. Vähemmälle huomiolle on jäänyt demokratian kaventuminen, kun kilpailuttamisen ja yksityistämisen seurauksena asioita siirtyy liikesalaisuuden piiriin.

Valtakunnan mediassa on ollut esillä pyrkimykset kansanedustaja Jyrki Yrttiahon erottamiseksi vasemmistoliitosta. Yrttiahon itsensä mukaan tavoitteena on kritiikin vaientaminen hallituksen kehnoa politiikkaa kohtaan hallituksen sisällä ja nimenomaan Kataisen vaatimuksesta. Hankkeen liikkeellepanevana voimana on ollut SAK:n vasemmistoryhmä. Esko Seppänen kutsui sitä aikanaan ay-mafiaksi. Samat vaikuttajat ajoivat vasemmistoliiton Kataisen hallitukseen.

"Nyt kun kaikki säntäilevät tunteilla eri suuntiin, vasemmistossa olisi hyvä nähdä, että piiska viuhuu ja tuulen suuntaa yritetään kääntää jälleen kerran kansalaisten kannalta huonompaan suuntaan. Koettuani vastaavia tapahtumia ja samanlaisia ilmiöitä vuosikymmenien ajalta, tiedän, että osa ymmärtää yskän ja sulkee suunsa ja yksinkertaiset yhtyvät huutoon. Vanhasta kokemuksesta tiedetään sekin, että muutaman vuoden kuluttua kovimmat vasemmiston piiskanheiluttajat ovat jo siirtyneet demareihin, korkeisiin hallintovirkoihin tai yritysmaailman palleille, ja jäljelle jääneet ihmettelevät liikkeen kannatuksen laskua. Ja kuin sattumalta edellä mainittujen piiskanheiluttajien tavoitteena ollut vasemmistopuolueiden yhdistäminenkin on jälleen askeleen lähempänä." Näin kirjoittaa pitkän linjan ay-vaikuttaja Päivi Uljas Revalvaatiossa.

Maailmalta uutiset kertovat ihmisten olevan edelleen liikkeellä oikeuksiensa puolesta. Turkissa puiston puolustamisesta alkunsa saaneet mielenosoitukset ovat jatkuneet viikkojen ajan, eikä näy laantumisen merkkejä. Brasiliassa myös ihmiset ovat lähteneet kadulle suivaannuttuaan erilaiseen korruptioon ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen. Liikehtiminen alkoi pienestä bussilippujen hinnan korotuksesta. Ihmisten ärsytyskynnystä oli koetellut FIFA:n vaatima "verovapaa" jalkapalloilu. On oireellista, että Brasiliassa arvostelu kohdistuu "omaa" vasemmistolaista hallitusta ja presidenttiä kohtaan.

Sekä Turkissa että Brasiliassa mielenosoituksia on organisoitu sosiaalisen median avulla, kuten muuallakin arabikeväästä lähtien. Ei tarvitse olla suoranainen selvänäkijä, jos arvaa kuinka eliitin piirissä mietitään keinoja internetin kahlitsemiseksi. Nythän sitä seurataan tiiviisti ja urkitaan tarkoin viestiliikennettä, kuten paljastukset kertovat maailmalta. Ilmeisesti Suomen hallituksen sisäministeri on ajan hermolla vaatiessaan urkinnan laajentamista ja laillistamista myös meillä.

"Kansalaismielipiteen muutos, joka näkyy gallupeissa, on siis merkittävä ilmiö. Tympääntyminen kokoomuksen politiikkaan mahdollistaisi myös vasemmistolle kansalaisten eduista lähtevän kansanrintaman rakentamisen, jolloin tavoiteltaisiin todellista sotilaallista liittoutumattomuutta, irtautumista EU:n federalistisesta kehityksestä, valtionyhtiöiden ja julkisen sektorin toimintaedellytysten parantamista, työpaikkoja ja parempaa sosiaaliturvaa, siis kaikkea sitä, mitä kansalaisten valtaosa EVA:nkin tutkimusten mukaan kannattaa." Päivi Uljas summaa kirjoituksensa lopuksi. Siihen on helppo yhtyä myös minun kommunistina.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Rankempaa kuin eukon kanto

Itella on julkaissut "Hullut suomalaiset"-nimikkeellä postimerkkien pienoissarjan. Kuuden merkin aiheena ovat Eukon kanto, Saappaan heitto, Ilmakitaran soitto, Ukon kärräys, Kusiaispesässä istuminen ja Suopotkupallo.

Tulin oikein hyvälle tuulelle lukiessani tätä aihetta käsittelevän kolumnin Tiedonantajasta. On aivan varmaa, ettei näin hullua porukkaa pystytä loputtomiin kyykyttämään. Vaikka kuinka Kataiset ja kumppanit vakuuttaisivat, että vastakkainasettelun aika on ohi.

Ei ole epäilystäkään mitä tapahtuu, kun asioiden oikea laita alkaa selvitä meille koko karmeudessaan. Kun huomaamme, ettei kysymys ole taloustilanteen vaatimista ratkaisuista, vaan yksinkertaisesti politiikasta. Kun tajuamme miten meitä on vedätetty "säästöpolitiikalla" ja viety asiat entistä kurjempaan jamaan. Mitään todellista parannusta ei ole näköpiirissäkään ja päättäjien lupauksilta on pohja jo pudonnut pois. Siinä vaiheessa alamme varmasti haastaa riitaa päättäjien kanssa.

Tulemme löytämään kyllä keinot miten kärräämme ukot ja akat kabineteista ulos ja heitämme heidät sivuun kuin vanhan saappaan. Meillä on kärsivällisyyttä istua, vaikka kusiaispesässä, jos niikseen tulee. Mutta kun se loppuu, niin edessä on päättäjille rankempi peli kuin suopotkupallo tai umpihankihiihto. Ehkäpä päättäjä joutuu luopumaan virka-auton pehmeistä penkeistä ja heittämään takakäteen virkakännykkänsäkin. Silloin voi nousta otsalle hiki kuin löylynheittokilpailussa. Edessä on siirtyminen vilttiketjuun ja pelkän ilmakitaran soittoon.

Tietenkään tämä ei tapahdu itsestään. Sehän on rankempi urakka kuin eukonkanto. Mutta kun meiltä löytyy riittävästi yksituumaisuutta, niin kyllä se mahdollista on.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ajatuksia hautomosta

"Jos Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva puhuu päättäjille ja poliitikoille, Libera sanoo suuntaavansa sanomansa kansalaisille ja erityisesti nuorille. Se haluaa toimia keskustelun käynnistäjänä.
"Suomi on yhden totuuden maa. Liian monesta asiasta vaietaan", Lepomäki perustelee.
Vuonna 2011 perustettu ajatushautomo poikkeaa perinteisistä puolueiden yhteydessä toimivista ajatuspajoista ja toimii yksityisin lahjoitusvaroin."

Tähän tapaan selvittelee tavoitteitaan Hesarissa uuden ajatushautomon tutkimusjohtaja Elina Lepomäki aatetoverinsa Katja Boxbergin haastattelussa. Hän pelottelee perusteettomasti myös julkisen sektorin kasvulla. Loppukaneettina haastattelussa on Lepomäen väite kokoomusvetoisen hallituksen liian vasemmistolaisesta politiikasta.
Kokoomusnuorethan ovat heitelleet näitä ääriliberaalien ajatuksia kehiin viime aikoina, kuten vaatimus lapsilisien ja opintotukien poistamisesta.

Näihin heittoihin ja Lepomäen pohdintoihin voisi suhtautua vitsinä. Mutta tuon Libera pajan hallitus koostuu aika mielenkiintoisista ja vakavasti otettavista persoonista:
pj, Vallila Interior Oy:n hallituksen pj Anne Berner
KTT Anne Brunila
prof. Saku Mantere
KTT Björn Wahlroos
vuorineuvos, DI Gustav von Hertzen, pajan perustaja.

- Elina Lepomäen varallisuus on näiltä osin peräisin hänen työnantajansa kunniattomasta toiminnasta. Kun Royal Bank of Scotland ajautui konkurssitilaan julkisen valvonnan ja sääntelyn
purkamisen mahdollistaman keinottelun totaalivapauden oloissa, Lepomäki vaatii nyt Suomessa julkisen sektorin alasajoa unohtaen, että se johti hänen pankissaan täystuhoon, kirjoittaa Esko Seppänen blogissaan.



Brunila häärii valtioenemmistöisen Fortumin mannekiinina ja Wahlroos kääri sievoisen omaisuuden valtion tuella vuonna 2000 pankkien suomalaisen teurastuksen ja omaisuuden uusjaon aikaan. Molemmat istuvat Aalto-yliopiston hallituksessa. Muutkin Libera pajan hallituksessa ovat sen verran raskasta sarjaa, että heidän pyrkimyksiinsä pitää suhtautua vakavasti. Lepomäen mukaan erityisesti nuoria aiotaan valistaa julkisen talouden ja vasemmistolaisuuden vaaroista.

- Pajassa häärii varakansanedustaja Elina Lepomäen lisäksi muun muassa kaupungivaltuutettu Wille Rydman. Sekä Wille että Ellu ovat vanhoja tuttuja kokoomuksen oikeistosiivestä. Heille yltiöliberaalin ajattelun ohella on ominaista niinkin alhaiset aatokset kuin Jussi Halla-ahoa peesaileva maahanmuuttopolitiikka.
Harva uusi aatteelinen toimija kykenee hankkimaan kestävän perusrahoituksen välittömästi käynnistyessään, mutta Liberalle se ei ollut ongelma. Libera on suurrahoittajien suosiossa eikä se siksi ole avoin. Massia tulee muun muassa Liberan hallituksessa istuvan Björn Wahlroosin säätiöltä, kirjoittaa Revalvaatio-lehti.

Ei tässä muuta vaihtoehtoa jääne, kuin alkaa vääntää kättä yltiöliberaalien kanssa. Pitää osoittaa heidän ajattelunsa vastakkaisuus vasemmistolaisuuden kanssa. Pitää meidän tietysti pystyä perustelemaan, miksi vasemmistolaisuus on tulevaisuutta ja Liberan opit menneisyyttä. Siihen tarvitaan kaikkia vasemmistolaisia, ei pelikenttää kannata jättää eliitin juoksupojille ja tytöille.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Demokratiaa ja lähipalveluja



Ylen uutisten mukaan hallituksen sote-hankkeessa asettama työryhmä on esityksessään mukautunut lähinnä kokoomuksen kannalle. Laitanpa tähän aiheesta kuukauden vanhan mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin paikallisessa maakuntalehdessä. Siinä kyllä rohkeasti varastin tietävämpien tekstiä.

Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee (kok) on perustellut sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun keskittämistä sillä, että näin saadaan leveämmät hartiat vastaamaan palvelujen rahoituksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä palvelujen keskittämistä ja lähipalvelujen karsimista. Kun sote-hankkeen lähtökohta on, ettei palveluihin tule lisää rahaa vaan kuntien valtionosuuksia päinvastoin leikataan.
Eniten palvelujen keskittämisestä hyötyvät yksityiset hoito- ja hoiva-alojen yritykset. Niille avautuu lisää markkinoita, kun kuntien palvelut heikentyvät ja kun julkisia palveluja kilpailutetaan suuremmissa yksiköissä, ilman suoraa demokraattista ohjausta.

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen parantaminen on välttämätöntä. Se vaatii yhtä välttämättä lisää rahoitusta, ja sitä löytyy esimerkiksi lopettamalla pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa, lisäämällä kuntien valtionosuuksia ja luopumalla hallituksen valmistelemasta yhteisöverojen alentamisesta.

Monissa muissa maissa julkinen erikoissairaanhoito on valtion rahoittamaa ja organisoitu lääni/maakuntatasolla. Tähän suuntaan kannattaisi siirtyä meilläkin ja tunnustaa, että kuntien ja valtion väliin tarvitaan vaaleilla valittava maakuntahallinto ja että valtion tulee vastata erikoissairaanhoidon rahoituksesta.

On panostettava ennen muuta peruspalvelujen parantamiseen, se tuo lisää myös työpaikkoja.Palvelut on järjestettävä pääsääntöisesti kuntien itse tuottamina lähipalveluina. Samalla on kehitettävä lähidemokratiaa ja luotava demokraattinen maakuntahallinto. Silloin ei tarvita mitään suurkuntahanketta.

Kun toimitaan näin, ei tarvita mitään demokratiaa kaventavia "hallintohimmeleitä" ja  metropolihankkeita Pohjois-Karjalassakaan. Kaiken toiminnan keskittäminen Joensuuhun vain näivettäisi muuta maakuntaa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappuna 2013

Hyvät toverit

Vappu on työväen kansainvälinen juhlapäivä. Tänäkin vappuna osoitetaan mieltä eri puolilla Eurooppaa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja vasemmistolaiset puolueet kutsuvat ihmisiä toimimaan toisenlaisen Euroopan ja maailman puolesta.

EU:ssa harjoitettu talouskuripolitiikka on suistamassa koko maanosan syvään, pysyvään lamaan. Köyhyys, työttömyys, turvattomuus ja eriarvoisuus ovat kasvaneet harjoitetun politiikan seurauksena. Punainen Risti on julistanut Euroopan kriisialueeksi.

Suomalainen Olli Rehn häärii päällepäsmärinä, vaatien lisää leikkauksia julkisiin menoihin tiukan budjettikurin nimissä. Myös julkisen velkaantumisen peikko nostetaan esiin ja vaaditaan taas lisää leikkauksia. Näyttää, että leikkauspolitiikka on luonut itseään ruokkivan kierteen, jolla uudet leikkaukset voidaan oikeuttaa. Seurauksena on ollut talouden taantuminen koko EU-alueella, Suomenkin teollisuustuotanto on kääntynyt laskuun.

Tämä politiikkaa Euroopassa on oikeutettu Harvardin yliopiston professoreiden Reinhartin ja Rogoffin tutkimustuloksilla. Nyt heidän teoriansa on osoitettu kestämättömäksi. Kaksi viikkoa sitten julkistettiin amerikkalaisen opiskelijan tutkimus, joka osoitti professoreiden tutkimuksen vääristellyksi.
Ensinnäkin heidän tutkimusetiikkansa ja tutkimusaineiston käsittelynsä on ollut tarkoitushakuista. Toisekseen heidän käsityksensä julkisesta velasta ei vastaa modernien rahatalousjärjestelmien todellisuutta. Sen johdosta he eivät kykene määrittämään yksiselitteisesti, mitä tarkoittavat julkisella velalla. Jää kyseenalaiseksi, ymmärtävätkö he edes mitä raha on. Leikkauslinjalla ei ole poliittista, tieteellistä eikä moraalista perustelua, kirjoittavat toimittajat Antti Ronkainen ja Joel Kaltila verkkolehti Revalvaatiossa.

Olli Rehn ja muut valtaeliitin edustajat ovat perustelleet talouskuripolitiikkaa juuri näiden Harvardin professoreiden tutkimuksella julkisen velkaantumisen tuhoisasta vaikutuksesta talouskasvuun. Sieltä tulee myös kestävyysvajeella pelottelu.

Revalvaatio -lehdessä esitellään myöskin Mitterandin hallituksen korkean virkamiehen kertomus, kuinka syntyi  talouskuripolitiikan toinen perälauta, vaatimus korkeintaan kolmen prosentin budjettialijäämästä.

“Keksimme kolmen prosentin tavoitteen alle tunnissa. Laskelmat tehtiin kirjekuoren kääntöpuolelle ilman minkäänlaista teoreettista puntarointia... Tarvitsimme vain helpon säännön, kolme prosenttia? Kolmonen on hyvä, historian karkaisema numero, ja lisäksi se muistuttaa pyhän kolmiyhteyden opista.”
Tämä kolmen prosentin budjettialijäämän sääntö on ollut lähes jumalan sanaa.

”Olemme kriisissä, koska kaikki eivät ole noudattaneet sääntöjä. Uusilla säännöillä olemme korjanneet virheitä ja heikkouksia, siksi on tärkeää, että sitoudumme uusiin sääntöihin.”

Tältä pääministeri Jyrki Kataisen vaatimukselta on nyt pudonnut pohja pois.  Samoin on pudonnut pohja hallitusohjelmaan kirjatulta perälaudalta yhden prosentin alijäämätavoitteesta valtion budjetissa ja velkaantumiskehityksen lopettamisesta. Niillä säännöillä oikeutettiin kehysriihen lisäleikkaukset.
On päivän selvää, ettei näin voida jatkaa. Mikäli tahtoa vakavaan kriisitoimien linjatarkistukseen ei ala löytyä, Euroopasta on pian jäljellä vain muutama pulska koronkiskuri ja kasa savuavia raunioita. Vasemmistolle se on itsemurhapolitiikkaa.

On sanottava olemme erehtyneet, kun politiikan tärkeimmät perusteet ovat osoittautuneet huuhaaksi. Politiikan suuntaa pitää kääntää 180 astetta. Pitää luopua EU:n talouskuripolitiikasta. Laman voittamiseksi on aloitettava elvytys talouskurin sijaan.

Tarvitaan julkisia investointeja asuntojen rakentamiseen, homekoulujen ja sairaaloiden korjaamiseen, raideliikenteen investointeihin, biokaasuun ja muuhun vihreään teknologiaan meidän vapauttamiseksi öljyriippuvuudesta.

Köyhyyden vähentämiseksi perusturva on korotettava 1000 euroon kuukaudessa kaikille, jotka eivät saa työstä tai muuten riittävää toimeentuloa. Verotettavan tulon alaraja on nostettava 1100 euroon kuukaudessa ja säädettävä 1500 euron minimipalkkalaki.

Suomalainen leikkauspolitiikka on ilmennyt erityisesti kuntien valtionapujen leikkauksina. 90-luvun lamasta lähtien niitä on leikattu vuositasolla viisi miljardia euroa. Nykyinen hallitus on leikannut lisää yli miljardilla vuosittain. Leikkaukset on peruttava.

Kuntien valtionapujen korottamiselle ei ole mitään muuta estettä kuin poliittisen tahdon puute. Perusterveydenhoitoonkin pääsy voidaan turvata kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti, jos tahtoa on. Erikoissairaanhoito pitää siirtää kokonaan vaaleilla valittavan maakuntahallinnon hoidettavaksi ja valtion maksettavaksi, kuten monissa maissa jo on.

Kun terveydenhoidon rahoituskriisi ratkaistaan, ei tarvita mitään "jättikunta"uudistusta ja demokratia voi paljon paremmin.

Yritykset jakavat Suomessa tänäkin keväänä keskellä lamaa kymmenen miljardin osingot. Oikeudenmukaisuuden takia niistä on leikattava verotuksella yhteiskunnan käyttöön tuntuva siivu. Harmaa talous ja veroparatiisit on laitettava verolle ja pääomatuloista on alettava periä kuntaveroa. Yhteisöveron alentaminen on peruttava.

Onko sitten mahdollista kääntää politiikan suuntaa 180 astetta? Se vaatii vasemmiston puolueilta linjan tarkistusta. Sen vauhdittamiseksi on käynnissä Euroopan laajuinen liikehdintä, joka jatkuu vapun jälkeenkin.

- Kesäkuun alussa kokoontuu Ateenan Huippukokoukseen yli 150 organisaatiota eri puolilta Eurooppaa – muun muassa ammattiliittoja, sosiaalisia liikkeitä, kansalaisjärjestöjä ja poliittisia toimijoita.  Ne esittelevät yhteisen ohjelman taistelussa demokraattisen ja sosiaalisen Euroopan puolesta.
- Britanniassa yli 1500 edustajaa on ilmoittautunut Vastarinnan koalition  kesäkuussa  Lontoossa järjestämään Kansankokoukseen.
Kansalaisjärjestöjä ja ay-liikettä yhdistävän kokouksen osallistujamäärä on lyhyessä ajassa nelinkertaistunut, ja sille ovat antaneet tukensa useat tärkeät saarivaltion ammattiliitot.
- Satatuhatta ihmistä osoitti mieltään maaliskuussa Irlannissa leikkauspolitiikkaa vastaan. Kamppailu jatkuu Välimeren maissa ja laajenee Itä-Eurooppaan.

Koko mantereen laajuinen liike tulee pakottamaan oikeiston perääntymään ja luopumaan teoreettisesti, poliittisesti ja moraalisesti väärästä politiikasta. Yhteisellä toiminnalla se on mahdollista.
Kun kaikkien maiden työtätekevät liittyvät yhteen!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kuninkaallista huumaa

En ollut uskoa korviani tänään, kun kuuntelin radiota. Totta se on. Yle lähettää Hollannin kuninkaan kruunajaiset suorana lähetyksenä. Mistä moinen innostus monarkian mainostamiseen. Onko kyseessä vain vanhojen rouvien toiveiden toteuttamisesta. Ihmeelliseltä se tuntuu kohta satavuotiaassa tasavallassa.
Vai onko maailmassa tapahtunut ja tapahtumassa sellaista, että tasavallan ja demokratian ihanteet ovat menettäneet merkitystään.

Ei ole kulunut kuin pari viikkoa, kun Kyproksen parlamentti hylkäsi "Troikan" EKP:n, EU-komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston vaatiman "rakennesopeutusohjelman". Kyproksen demokraattisilla vaaleilla valitut edustajat eivät halunneet hyväksyä satamien, telekommunikaation, sähköverkkojen ja veden yksityistämistä, eivätkä säästäjien varojen leikkaamista eurooppalaiseen pankkitukeen. Kaikenlaisen demokraattisen valvonnan ulkopuolella oleva EKP pakotti Kyproksen päättäjät alistumaan uhkaamalla sulkea lainahanat maalta kokonaan. Päätös ei herättänyt suuttumusten vyöryä, eikä kansainvälinen yhteisö puuttunut näin törkeään demokratian loukkaukseen.

Viime vuoden aikana jyrättiin EU-maissa läpi talouskurisopimus, joka antaa EU-komissiolle oikeuden puuttua itsenäisten valtioiden budjettipolitiikkaan. Sekin meni läpihuutojuttuna. Suomessa asia haudattiin yhdeksän kuukauden ajaksi eduskunnan suuren valiokunnan paperipinojen alle odottamaan sopivaa hetkeä. Ja katso, budjetin käsittelyn ruuhkassa yösydännä sopimus runnattiin läpi.

Edellisenä vuonna perustettiin Brysseliin  Euroopan vakausmekanismi, EVM. Sen tehtävänä on veronmaksajien rahoilla hoidella eurooppalaista pankkitukea keinottelun vuoksi kriisiin joutuneille pankeille. Kyseessä on yksityinen yritys, joka ei ole minkäänlaisessa demokraattisessa vastuussa rahojen käytöstä ja yritystä johtavat samat pankkiirit, jotka ovat aiheuttaneet  kriisin. Eikä kukaan ole valtamediassa kauhistunut demokratian loukkaamisesta.
Tietysti itsessään EU:ssa on vakava demokratian puute. Tärkein päättävä elin on komissio, vain sillä on oikeus tehdä lakialoitteita. Tämäkään ei huoleta valtamedian demokratian vartijoita.

Onkin aiheellisesti kysytty: onko kapitalismi tullut vaiheeseen, jossa sen ja demokratian tiet erkanevat lopullisesti.
Vanhojen rouvien miellyttämisen lisäksi meitä ehkä kruunajaisten suitsutuksella totutellaan yhä epädemokraattisempaan menoon.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Terveisiä Suomen sosiaalifoorumista 2

Sunnuntainakin seurasin kahta keskustelua. Ensimmäisessä pohdittiin äärioikeiston asettamaa haastetta Äärioikeisto Suomessa-kirjan herättämän keskustelun pohjalta. Alustus- ja keskustelupuheenvuoroissa nousi esiin äärioikeiston menestys varsinkin Kreikassa. Talouskurin toteuttaminen on nostanut äärioikeiston kannatusta muutamissa vuosissa siellä, vaikka liikkeellä ei ole mitään muuta ratkaisuesitystä kuin pienipalkkaisten maahanmuuttajien karkottaminen ja kreikkalaisten palkkaaminen samalla pienellä palkalla töihin.

Toimittaja Antti Ronkainen muistutti, että on arvioitu demokratian ja kapitalismin erkaantuvan nykyään toisistaan kukaties lopullisesti. Kun Kyproksen parlamentti hylkäsi rakennesopeutusohjelman, pakotti kaiken demokraattisen kontrollin ulkopuolella oleva Euroopan keskuspankki maan johdon ruotuun. Nykyisellä politiikalla kriisi leviää koko Eurooppaan ja tullaan näkemään lisää maiden ja kansojen alistamista epädemokraattisin keinoin. Vasemmiston osallistuminen tällaiseen politiikkaan luo kasvupohjaa äärioikeistolaisuudelle. Varsinkin, kun koko ajan annetaan omahyväisesti ymmärtää, että on kysymys kriisimaiden kansojen holtittomuudesta tai venäläisen rahan pesusta.
Ronkaisen mukaan, nyt on paljastunut, että talouskuri perustuu väärennettyyn tutkimusaineistoon, eikä leikkauspolitiikalle ole muita kuin ideologisia perusteita. Jos Suomen hallitusvasemmiston johtajat olisivat rehellisiä, heidän pitäisi viimeistään nyt tunnustaa erehtyneensä ja kääntää politiikan suuntaa täydet 180 astetta. Mutta se näyttää mahdottomalta.

Toisessa keskustelussa, jota seurasin sunnuntaina, kysyttiin mitä kasvun jälkeen. Oikeastaan kukaan keskustelijoista ei kehunut kapitalismin hyvyyttä. Sitä jopa arvosteltiin radikaalistikin kyvyttömyydestä tehdä mitään ilmastonmuutoksen estämiseksi tai köyhyyden poistamiseksi. Radikaalin avauskierroksen jälkeen alkoi nykyiselle suomalaiselle vasemmistolaiselle keskustelulle aika tyypillinen pyöritys. Että paikallisilla aikapankeilla, perustulolla tai osuuskunnilla kumotaan globaali finanssikapitalismi, tuntuu utooppiselta haihattelulta.
Kapitalismihan vapauttaa koko ajan työvoimaa tuotannosta. Tämän suhteellisen liikaväestön innokas puuhastelu erilaisissa projekteissa sopii hyvin sen kehitykseen, tekee tyytymättömyydestä vaaratonta huvia.

Suomalainen vasemmisto kaipaa luokka-analyysiä. Millainen kapitalismi on ja mitkä voimat sen voivat kumota. Pelkkä hyvää tarkoittava unelmointi ei riitä. On ruvettava opiskelemaan Marxin ajattelua, niin taloustiedettä, filosofiaa kuin politiikkakäsitystä. Muuten kierrämme loputonta kehää ymmärtämättä, miten kapitalismista päästään eroon.
"Vapauden ajatus onkin Marxin tuotannon punainen lanka, aina 1840-luvun filosofisista alkuteoksista Pääoman ja lukuisten sen tiimoilta tehtyjen tutkimusten kautta hänen viimeisimpiin kirjeisiinsä. Marx etsi vapautusta luokkayhteiskunnasta, palkkatyöstä, omistukselle perustuvista hierarkioista ja porvarillisesta valtiosta – sanalla sanoen kaikista niistä kahleista, jotka typistävät ihmisen lajiolemuksessa piileviä mahdollisuuksia." , kirjoittaa Marko Korvela Tiedonantajassa.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Terveisiä Suomen sosiaalifoorumista

Viikonloppuna kävin Helsingissä osallistumassa Suomen sosiaalifoorumiin. Lauantaina Kommunistinen nuorisoliitto, KomNL järjesti siellä kaksi eteenpäin suuntautunutta keskustelua.
Ensimmäisessä nuorisoliiton kuubalainen vieras Lizette Gonzales Garcia kertoi maansa ponnistelusta ekologisen, kestävän kehityksen mukaisen yhteiskunnan luomiseksi.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi Kuuba aloitti jo 70-luvulla siirtymisen uusiutuvan energian käyttöön. NL:n katoaminen kartalta 90-luvun alussa sulki öljyhanat sillä suunnalla ja uusiutuvista energiamuodoista ja energian säästöstä tuli yhä tärkeämpiä. Tuloksena on yksi maailman pienimmistä ekologisista jalanjäljistä. YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä ja ekologisella jalanjäljellä mitattuna Kuuba on pystynyt ratkaisemaan molemmat haasteet.
Keskustelussa kävi ilmi, että globaalin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on olemassa sekä varat että teknologia. Sadan rikkaimman ihmisen tuloilla voidaan poistaa köyhyys maailmasta neljä kertaa. Puuttuu vain poliittista tahtoa.

Toisessa nuorten järjestämässä keskustelussa kyseltiin kenellä on rahat ja päätösvalta taloudessa. Toimittaja, kansalaisaktiivi ja vas.liiton valtuuston jäsen toimittaja Antti Ronkainen vitsaili, ettei ainakaan meillä. Hän kuvasi kuinka Kyproksen parlamentti, ensimmäisenä EU-maan parlamenttina, kieltäytyi hyväksymästä "troikan" ajamaa talouden "sopeutusohjelmaa". Silloin Euroopan keskuspankki (EKP) pakotti Kyproksen johdon alistumaan uhkaamalla sulkea lainahanat kokonaan. Kyproksen kohdalla tehtiin ensimmäisen kerran EU-alueella myös, että yli 100 000 euron talletuksia leikattiin. Siinä varastettiin säästäjien, eläkerahastojen ja yritysten rahoja pankkien tukeen.

Ronkaisen mukaan nyt on paljastunut, että budjettikurin perustana EU:ssa käytetyt kolmen prosentin alijäämän raja ja 60 prosentin velkaantumiskatto suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat täysin hatusta vedettyjä lukuja. Niillä ei ole mitään tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa pohjaa. Kuitenkin niiden perusteella talouskomissaari Olli Rehn ja meidän Kataisemme ja koko EU-eliitti ovat vaatineet julkisen talouden leikkaamista ja yksityistämistä.
EU:n kriisiä voitaisiin lähteä ratkaisemaan yhdessä yössä siirtymällä EKP:n suoraan rahoitukseen jäsenmaille. Näin valtiot vapautettaisiin markkinoiden vallasta. Valtava pankkien synnyttämä velkakupla pitäisi siivota yksityiskohtaisesti, siihen menee vuosia. Taaskin puuttuu vain poliittista tahtoa.

Itse näen kyllä pieniä kevään merkkejä Suomessa pitkään jatkuneen hyytävän ilmapiirin jälkeen. Kehysriihen ympärillä käyty keskustelu osoittaa, ettei kaikki mene enää äänettömästi läpi. Rikkaille annetut uudet verohelpotukset ovat loukanneet ihmisten oikeudenmukaisuuden tunnetta hyvin laajasti. Kriittistä keskustelua on jatkettava niin netissä kuin turuilla ja toreilla. Vappu antaa siihen oivallisen tilaisuuden työväen kansainvälisenä mielenosoituspäivänä. Uutiset kertovat myös voimistuvasta ay-aktiivien ruohonjuuritason liikkeestä leikkauspolitiikkaa vastaan Britanniassa. Kaikkien kriisimaiden työläiset ja muut vähävaraiset ihmiset tarvitsevat meidän solidaarisuutemme. Meillä on yhteinen vastustaja, EU-eliitin ja finanssipääoman liitto.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Alppilan tapauksen taustaa

Tartun nyt aiheeseen, josta en tiedä sen enempää kuin keskimääräinen nettiadressin allekirjoittajakaan. Mutta teen sen yleisön pyynnöstä. Tarkoitan nyt tätä opettajan erottamista Helsingin Alppilassa.
Itse konkreettisesta tapauksesta en osaa sanoa muuta kuin, että sitä tutkitaan ja se tullee selvitettyä perinpohjin. Näin uskoisin tapahtuvan.

Mutta voimakeinoilla koulujen ongelmat tuskin ratkeavat. Paljosta melskaamisesta huolimatta asian taustoista on puhuttu yllättävän vähän. Kari Uusikylän kommentissa hiukan viitattiin niihin, perheiden vaikeuksiin. Mutta siinäkin kärkiteemaksi nousi vanhempien vastuu nousevan nuorison kasvatuksessa.
Tässä olisi kuitenkin mahdollista tarkastella vähän laajemminkin ongelmakenttää. Kouluhan on osa yhteiskuntaa. Mitä sellaista on tapahtunut yhteiskunnassamme viime vuosikymmeninä, joka voisi selittää lisääntynyttä kouluhäiriköintiä.

Ajatellaanpa vaikka miten kilpailu on lisääntynyt yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Sinun pitää menestyä ja menestyäksesi sinun pitää olla valmis käyttämään kyynärpäitäsi. Nykyään tavallinen ei ole mitään, kaikkien pitää olla huippuja, joskin se lienee käytännössä mahdotonta. Hiukan kärjistäen voi sanoa, että koulussa sinun pitää kirjoittaa yhdeksän tai kymmenen ällää, muuten olet vaarassa suistua luuseriporukkaan. Ja työelämässä pärjäävät vain kauniit ja nöyrät. Vain yksilöt merkitsevät jotain, yhteiskuntaa ei tarvita, solidaarisuudesta puhumattakaan.

Yhteiskuntamme on vallannut sokeus, lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ja ahneus. Parasta esimerkkiä näyttävät meidän johtajamme ja muu eliitti. Kauniista puheista huolimatta meidän yhdessä luomaamme vaurautta jaetaan yhä epäoikeudenmukaisemmin. Nytkin hallitus antaa yrityksille miljardin verohelpotuksen, vaikka ne jakavat tänäkin keväänä kymmenen miljardin osingot. Kunnat menettävät verotuloja ratkaisun seurauksena.

Rikkaat rikastuvat ja köyhät ovat entistä köyhempiä. Meille on syntynyt pysyvä pitkäaikaistyöttömien armeija. Työssäkäyvillä taas työpäivät lähinnä pitenevät, ja liian monet koululaiset joutuvat viettämään illat yksin tai sisarusten kanssa.
Samaan aikaan on leikattu tukea lapsiperheiltä ja muuta sosiaaliturvaa. Yksinhuoltajaäidit suistettiin köyhyyteen poistamalla lapsivähennys verotuksessa jo 90-luvulla. Seurauksena on ollut lapsiköyhyyden tuplaantuminen. Huostaanotto on lähes ainut apu lapsiperheiden ongelmiin. Päihdeongelmaiset hylättiin ensimmäisenä 90-luvun alussa. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi, apua niihin on vaikea saada.

Kuntien valtionavut ovat nyt viisi miljardia euroa pienemmät per vuosi kuin 90-luvun alussa.  Kunnat on pakotettu "säästämään". Kouluissa opetusryhmät ovat kasvaneet, kaikenlaista tukihenkilökuntaa on vähennetty. Millaista mahtaa olla opettajan työskentely 40 murkkuikäisen kanssa, jotka vaeltavat koulussa ilman omaa luokkaa ja pulpettia, omaa paikkaa.
Tähän kun lisätään kasvavan nuorisotyöttömyyden aiheuttama näköalattomuus alkaa soppa olla valmis.

Edellä pintapuolisesti kuvattu "kehitys" on tietoisen poliittisen valinnan tulosta. Sitä kutsutaan myös uusliberalistiseksi yhteiskuntamalliksi, jolle " ei ole vaihtoehtoa", kuten eräs sen keskeisistä arkkitehdeistä, rautarouva Margaret Thatcher totesi romuttaessaan brittiläistä yhteiskuntaa. Radion ykkösaamussa kokoomuspoliitikko Pertti Salolainen muisteli häntä ihaillen. Ja kokoomus on ollutkin meillä innokkain uuden uljaan kilpailuyhteiskunnan edistäjä. Tulokset alkavat olla meidän kaikkien nähtävissä. Sitä minä syvästi ihmettelen, mitä aihetta vasemmistolla on olla hallitusyhteistyössä moisen porukan kanssa?.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Nostetaan kissa pöydälle

-->
Nostetaan kissa pöydälle

 
Tiedonantajan lukija- ja avustajatapaaminen
 
la 27.4. Joensuun kansalaistalolla, Torikatu 30



klo 11 Ruokaa tarjolla
" 12 Avaus, Martti Vaskonen
" 12.15 Mitä haluan Tiedonantajalta lehden lukijana, Aaro Heikkinen

" 12.30 Keskustelu

" 13.00 Kahvi

" 13.30 Mitä TA kaipaa lukijoiltaan ja avustajiltaan ja mitä se antaa,
päätoimittaja Marko Korvela

" 14.00 Keskustelu 
 
" 15.00 Ryhmätyöt - mistä ja miten teen lehtiuutisen
" 15.45 Ryhmätöiden purkua
" 16.30 Kahvia
" 17.00 Seminaarin päättäminen

Ruokailun vuoksi ennakkoilmoittautuminen suotavaa 25.4. mennessä, ettei ruoka lopu kesken.
Hannu Ketoharju p. 044 994 1334 tai hannu.ketoharju@gmail.com.

Järj: DSL ja SKP:n Joensuun ja Kuopion piirijärjestöt

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

"Riihen puinnista" toimintaan

Kehysriihen ympärillä ryöpsähtynyt keskustelu osoitti piilevää vasemmistolaisuutta Suomessa. Se ei vielä ole kokonaan kadonnut luonnonvara. Jatkuessaan keskustelu voisi tuoda esiin uusia mahdollisuuksia vaikuttaa politiikassa.
Netissä käyty keskustelu on yritetty hillitä uudella hallituspuolueiden johtajien sopimuksella, jota jotkut ovat luonnehtineet 6-0 voitoksi kokoomuksesta. Onkohan arvio ennenaikainen.

"Miljardin jättipotti

Osinkojen verotusta vielä rajumpi ratkaisu oli hallituksen päätös alentaa yhteisövero 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Se on noin 950 miljoonan euron tulonsiirto vuodessa yritysten ja niiden omistajien hyväksi. Lisäksi yritysten verotusta kevennettiin alentamalla windfall-veroa 120 miljoonalla eurolla ja yritysten muita tukia lisättiin muun muassa 100 miljoonan euron tuella rikkidirektiiviin sopeutumiseen.

Nämä yritysten veroalet ja tukiaiset maksetaan leikkaamalla kuntien valtionosuuksia, nostamalla kulutusveroja, jättämällä tekemättä ansiotuloverotuksen indeksitarkistukset, heikentämällä nuorten työttömyysturvaa ja leikkaamalla muun muassa kehitysyhteistyöstä... "Kohua herättänyt verojen kiertäminen holding-yhtiöiden kautta saa julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan jatkua." Näin arvioi Yrjö Hakanen blogissaan kehysriihen tuloksia korjausliikkeen jälkeen.

Myös Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson arvostelee kolumnissaan tehtyjä ratkaisuja. Hän peräänkuuluttaa vasemmistolaistumisprosessia.
"Aikana, jolloin talouskurin Eurooppaa myös vaivaa kasvava passiivisuus ja kyynisyys, tarvitaan vasemmistolaisia näkökulmia, projekteja ja yhteenliittoutumia, jotka tarjoavat ihmisille positiivisia vaihtoehtoja ja analyysiä ympäröivästä yhteiskunnasta. Tällainen toiminta voi syntyä ainoastaan liikkeessä, jossa kriittinen analyysi ja moniääninen keskustelu on mahdollista, ja jossa on tilaa erilaisille mielipiteille, toimijoille ja toimintatavoille."
Kolumnin lopuksi hän heittää esiin vanhan tunnuksen. Mitä on tehtävä?

Mielestäni varsinkin hallitusvasemmistoa vaivaa politiikkakäsityksen rajoittuneisuus. Sanotaan, "vain hallituksesta käsin voidaan vaikuttaa". Kuitenkin Suomessakin isoja poliittisia ratkaisuja on vauhditettu mielenosoituksilla ja muilla ulkoparlamentaarisilla keinoilla aina äänioikeustaistelusta alkaen.

Hallituksen veropoliittiset linjaukset perustuvat Hetemäen työryhmän syksyllä 2010 tekemiin esityksiin. Ne oli tilannut silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen ministeriön kokoomuslaisilta virkamiehiltä. Hetemäen paperia arvostelivat silloin niin demarit kuin vas.liittokin. Eduskuntavaalikampanjassa vasemmistopuolueet vaativat oikeudenmukaisuutta verotukseen. Joten aivan täydellisestä tietämättömyydestä ei voi ollakysymys.

Palataan näihin oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin ja aletaan esittää niitä yhdessä netin lisäksi myös turuilla ja toreilla. Jos nimittäin olemme tosissamme. Kevään tullen siihen on mahdollisuus myös kelien puolesta. "Kentältä" varmaan saamme tukea. Vappuna, työväen kansainvälisenä taistelupäivänä olisi oivallinen tilaisuus aloittaa.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Demokratiasta viis

Hallitus ajaa kunta- ja soteuudistusta, kuin käärmettä pyssyyn. Suomen Kuvalehti tarkastelee prosessia  29.3. päivätyssä jutussaan.

"Tämä peli on puhallettava poikki ja koko uudistus on palautettava parlamentaariseen valmisteluun”, Kaarlo Tuori katsoo.
"Hallitus kirjoitti kesäkuussa 2011 Säätytalolla muutamana yönä salaisissa neuvotteluissa nämä linjaukset, joita nyt sitten pusketaan eteenpäin. Tässä uudistuksessa vaunut on valjastettu hevosen eteen ja hallituksen ainoa tavoite näyttää olevan saada aikaan kuntaliitoksia jopa sote-palveluiden kustannuksella”, hän jatkaa...
Professori muistuttaa, että perustuslaki tarjoaisi kaikki eväät demokraattisen maakuntamallin toteuttamiseksi, mutta tätä mallia hallitus ei ole ottanut edes käsittelyynsä...Erityisen huolissaan Tuori sanoo olevansa demokratian toteutumisesta...

Nyt joukko kuntavaikuttajia eri puolilta Suomea on siis jättänyt oikeuskanslerille kantelun, hallituksen menettelystä....
Kantelijoiden joukossa on kuntavaikuttajia hallitus- ja oppositiopuolueista, maaseutukunnista sekä kaupunkien kehyskunnista, ja alueellisesti laajalti eri maakunnista...
Kuntavaikuttajat ovat toistuvasti todenneet, että Kataisen hallitus voi puskea kaaokseen ajautunutta uudistusta juuri niin kauan eteenpäin kuin Kuntaliitto siunaa Kataisen hallituksen toimet. Kuntaliiton oma uskottavuus kuntien edunvalvojana on alkanut kuitenkin viime aikoina nousta keskusteluun." Näin kirjoittaa Suomen Kuvalehti.

"Sosiaali- ja terveyspalvelujen suurimmat ongelmat koskevat peruspalveluja ja niiden riittämätöntä rahoitusta. Esimerkiksi terveydenhuollon osalta asiantuntijat ovat yleisesti korostaneet tarvetta kehittää ennen muuta peruspalveluja. Sote-hanketta ollaan nyt kuitenkin tekemässä sairaalavetoisesti, yksipuolisesti erikoissairaanhoidon tarpeita korostaen...

Sote-palvelujen keskittäminen uhkaa lähipalveluja ja sivuuttaa lähellä ihmistä olevien peruspalvelujen kehittämisen tarpeet. Samalla luodaan jättikokoiset sote-hallintohimmelit. Suurinta osaa kuntien palveluista johdettaisiin kuntayhtymillä tai ns. isäntäkuntamallilla, ja kummassakin tapauksessa sivuutettaisiin asukkaiden vaaleilla valitsemat edustajat...

Eniten palvelujen keskittämisestä hyötyisivät yksityiset hoito- ja hoiva-alojen yritykset. Niille avautuisi lisää markkinoita, kun kuntien palvelut heikentyvät ja kun julkisia palveluja kilpailutettaisiin suuremmissa yksiköissä, vailla suoraa demokraattista ohjausta." Näin arvioi uudistusta Yrjö Hakanen.
 
Nykyinen uusliberalistinen kapitalismi on syvästi kansanvastainen luonteeltaan. Harjoitettu politiikka hyödyttää vain pientä taloudellista ja poliittista eliittiä. Demokratiasta on tullut kiusallinen rajoite sen toteuttamiselle. Kansalaisille ei voida kertoa asioiden oikeaa laitaa, olipa kyse kuntauudistuksesta, kehysriihestä ja sen verohelpotuksista rikkaille tai eurooppalaisesta pankkituesta talouskurisopimuksineen.

Jälkikäteen jotkut ministerit voivat hätäännyksissään yrittää kiemurrella irti huonoista päätöksistä tietämättömyyteensä vedoten. Kumpi lienee pahempaa päätöksentekijöiltä, tietämättömyys ja ymmärtämättömyys vai tahallisuus.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Vasemmiston lopullinen alasajo alkanut?

Onko vasemmiston lopullinen alasajo alkanut? Näin joutuu kysymään, kun tutustuu alustavasti "riihenpuinnin" tuloksiin.

"Kataisen hallituksen torstaina sopima valtiontalouden kehys on miljardiluokan tulonsiirto työntekijöiltä ja kotitalouksilta yrityksille. Jättipotin saavat useiden suurten pörssiin listaamattomien yritysten rikkaat omistajat. Lupaukset työllisyydestä jäivät tyhjän päälle ja kuntien palvelujen leikkaaminen jatkuu, kun hallitus piti tärkeimpänä luottoluokittajien ja Elinkeinoelämän keskusliiton toiveiden täyttämistä..."

"Kokemus yrityksille jo aiemmin annetuista verohelpotuksista ei anna mitään tukea tällaisille toiveille (työllisyyslupaukset). Yhteisöveron alentamisella hallitus vain kiihdyttää Euroopassa käynnissä olevaa verokilpailua, jolla murennetaan julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta..."

"Pienille kunnille jätetään sosiaali- ja terveyspalveluissa vain maksajan rooli, niiltä viedään kokonaan oikeus järjestää itse näitä peruspalveluja.
Lisäksi hallitus päätti karsia kuntien lakisääteisiä tehtäviä miljardilla eurolla. Tämäkin tarkoittaa palvelujen ja työpaikkojen vähentämistä.
Kuntien asemaa heikentää myös hallituksen sopima lakiesitys kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämisestä. Se leikkaa osan kuntien tuloista yhtiöverotuksella valtiolle. Samalla se siirtää valtaa kuntien vaaleilla valituilta edustajilta yhtiöiden hallituksille ja liikasalaisuuksien verhojen taakse..."

"Hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä toisenlaisia valintoja. Se olisi voinut hylätä leikkauspolitiikan, etenkin kun Suomen julkinen talous on kokonaisuutena ottaen ylijäämäinen.
Jos halutaan todella panostaa työllisyyteen, pitää luoda uusia työpaikkoja esimerkiksi kuntien palveluihin ja valtion yritystoiminnalla ympäristöteknologian alalla. Näin voitaisiin luoda ekologisesti kestävämpää kasvua..."
Näin arvioi hallituksen budjettiriihen tuloksia SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen.

"Joka tapauksessa jo nämä toimet riittävät vasemmiston lopullisen alasajon käynnistymiseen. Tätä mustaa eivät Urpilainen ja Arhinmäki enää saa selitettyä valkoiseksi. Noin 30 % viime eduskuntavaaleissa äänestäneistä etsii pian poliittista kotia. Molempien hallituksessa olevien vasemmistopuolueiden eliitti näyttää sen jo löytäneen, oikeistosta." Näin taas arvioi Veli-Matti Hurskainen Nurmeksesta blogissaan ratkaisujen poliittisia seurauksia.

Kokeilimme Joensuun torilla nimien keräämistä eläkeiän korotusta vastustavaan adressiin. Vastaanotto oli oikein myönteinen, allekirjoituksia tuli kaikenikäisiltä. Jo eläkkeelle päässeetkin halusivat solidaarisuudesta laittaa nimensä adressiin.
- Me tiedämme miten raskaita viimeiset vuodet saattavat olla, sanottiin. Nuoret tuomitsivat suoraan eläkeiän noston. - Jo nyt on vaikea saada töitä ammattiin valmistumisen jälkeen, nuori historian opiskelija perusteli kantaansa.

Jaoimme tekemäämme lentolehtistä hallituksen "saavutuksista" ja keskustelu liikkui laajasti politiikan eri alueilla, Lapuan liikkeen muilutuksista, EU:n kautta harmaan talouden tutkimuksiin.
Arveltiin, että ministeri erosi vähän hätiköiden harmaan talouden tutkimusryhmästä, kun oli jo kertynyt asiantuntemusta aiheesta. Arveltiin sitäkin, että tulevilla kasvonvaihtoleikkauksilla saattaa olla kysyntää poliitikkojen keskuudessa. Torilla kuulee kaikenlaista. Kyllä kansa tietää.